Puheenvuoro



Fröman Kim, ombudet

Otsikko:
Lakivaliokunnan mietintö 3/2007 kirkkohallituksen esityksestä 1/2007, joka koskee evankelis-luterilaisen kirkon eläkelakia

Täysistunto:
Perjantaina 11 päivänä toukokuuta 2007 klo 10.00

Teksti:
Arvoisa herra puheenjohtaja. Arvoisat edustajakollegat. Bästa ombudskolleger. Krkkohallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi evankelis-luterilaisen kirkon eläkelaki, joka korvaisi nykyisen kirkon eläkelain ja kirkon perhe-eläkelain. Säädöksen rakenne ehdotetaan uudistettavaksi siten, että se sopii yhteen vuoden 2007 alusta voimaan tulleen muun eläkelainsäädännön kanssa ottaen kuitenkin huomioon evankelis-luterilaisen kirkon eläkejärjestelmän erityispiirteet. Eläketurvan sisältöä koskevia säännöksiä ei ehdoteta otettavaksi tähän kirkon eläkelakiin, vaan sen sisältö määräytyisi edelleen pääosaltaan viittaussäännöksen kautta valtion eläkelain mukaan. Kirkon eläkelaki sisältäisi sen soveltamisalaan, eläkkeen hakemiseen, työnantajan ja työntekijän ilmoitusvelvollisuuteen, tietojen antamiseen ja saantiin, tekniseen käyttöyhteyteen, muutoksenhakuun, menettelytapoihin ja eläketurvan toimeenpanoon liittyviä säännöksiä. Talousvaliokunta on antanut lausuntonsa asiassa ja ilmoittanut pitävänsä uuden kirkon eläkelain säätämistä tarpeellisena, ja lausuu edelleen, että lainsäädännön rakenteen uudistaminen siten, että se sopii yhteen sekä vuoden 2007 alusta voimaan tulleen yksityisten alojen palkansaajien että valtion uuden eläkelainsäädännön kanssa, on perusteltua.

Mitä sitten tulee lakivaliokunnan kannanottoihin, niin kirkkohallituksen esitystä kirkon eläkelaiksi voidaan lakivaliokunnan mielestä pitää tarkoituksenmukaisena ja perusteltuna. Tavoitteena on ollut uudistaa lain rakennetta muiden eläkelakien kaltaiseksi. Lakiin on pyritty ottamaan ne säännökset, jotka kertovat työnantajan velvollisuuksista tai antavat tietoa edunsaajille menettelytavoista eläkeasioissa. Varsinainen eläketurvan sisältö eli eurot ja sentit määräytyisi pääsääntöisesti valtion eläkelain, joka on vuodelta 2006, säädösnumero 1295, mukaan. Lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan tavoitteena on ollut kirkon puolella kirjoittaa mahdollisimman lyhyt laki, jolloin muiden eläkelakien mukaisia säännöksiä on yhdistetty. Tämä lainvalmistelijan sinänsä hyvä tavoite on kuitenkin jossakin ehdotetuissa pykälissä johtanut siihen, että niiden luettavuus ja selkeys on kärsinyt. Lakivaliokunta on tämän vuoksi joutunut selkeyttämään näitä pykäliä ja myös joutunut osittain kirjoittamaan uusiakin pykäliä. Kirkon keskusrahaston toimiessa kirkollisena eläkelaitoksena eläkelakiin otettavien menettelysäännösten lisäksi noudatetaan sekä kirkkolain että hallintolain säännöksiä, jotka näin ollen täydentävät eläkelain menettelysäännöksiä. Lakiesityksen yhtenä tavoitteena on ollut tiedon antaminen edunsaajalle menettelysäännöksistä eläkeasioissa, mistä syystä lakivaliokunnan mielestä on tärkeää, että laissa ovat säännökset niistä ennakkopäätöksistä, joita edunsaajalla on eläkeasioissa mahdollisuus saada. Lakivaliokunta yhtyy siihen laintarkastustoimikunnan ottamaan kantaan, että ennakkopäätösten kohdetta ja sitovuutta ei voida edunsaajan oikeusturvan johdosta jättää vain perustelutekstin varaan. Tästä syystä lakivaliokunta on lisännyt lakiin uudet 17 ja 18 pykälät, jotka koskevat ennakkopäätöksiä oikeudesta osatyökyvyttömyyseläkkeeseen ja oikeudesta työeläkekuntoutukseen. Ja vielä ehdotetun kirkon eläkelain muutoksenhakua koskevat säännökset on valmisteltu ajankohtana, jolloin valtion eläkelain muutoksenhakua koskevien säännösten lopullinen muoto ei ole ollut vielä selvillä. Tämä on johtanut siihen, etteivät esityksessä ehdotetut säännökset kaikilta osiltaan, sisällöltään taikka rakenteeltaan noudata valtion eläkelain säännöksiä. Koska säännösten sisällön tulee olla sama kuin valtion eläkelaissa, olisi laintarkastustoimikunnan mielestä tarkoituksenmukaista, että säännösten kirjoitustapakin olisi samanlainen. Samalla säännösten jakaminen eri pykäliin voitaisiin toteuttaa samalla tavalla kuin valtion eläkelaissa. Lakivaliokunta yhtyy edellä mainittuun laintarkastustoimikunnan kantaan, mistä syystä se on muuttanut ehdotetun 8 luvun muutoksenhakua koskevat säännökset vastaamaan valtion eläkelain muutoksenhakua koskevia säännöksiä. Eli, kuten kuulitte, tämä on ollut lakivaliokunnalle erittäin työläs tehtävä, tässä on itse asiassa lakivaliokunta tehnyt lainvalmistelutyötä, kirjoittanut useita pykäliä uudestaan ja lisännyt tähän pakettiin uusia pykäliä ennen kaikkea sen takia, ettei valiokunnan tarvitsisi tulla esittämään tätä lakia raukeamaan sen takia, että valmistelu kenties on ollut vähän puutteellinen. Ja suurin kunnia siitä, että lakivaliokunta on voinut ottaa itselleen tämän sinänsä valiokunnalle kuulumattoman tehtävän, kuuluu valiokunnan erittäin pätevälle ja ahkeralle sihteerille, Pirjo Pihlajalle. Mielestäni ei ole tässä esittelyssä tarpeellista käydä yksityiskohtaisesti joka pykälä erikseen läpi. Totean, että lakivaliokunnan mietintö päättyy lakivaliokunnan ponsiesitykseen, joka sisältää sen, että edellä mainituilla perusteilla lakivaliokunta esittää, että kirkolliskokous päättäisi esittää valtioneuvostolle, että se ryhtyisi toimenpiteisiin sellaisen lain säätämiseksi, jolla säädetään laki evankelis-luterilaisen kirkon eläkelaiksi siten kun asiakirjoista käy ilmi. Se, että tämä laki meillä hyväksytään, ei suinkaan merkitse sitä, että kirkko on saanut sillä uuden eläkelain, vaan asia menee sen jälkeen tavallaan omana uutena asiana valtioneuvostolle ja sen ministeriölle valmisteltavaksi ja eduskunnassa sitten toivottavasti hyväksyttäväksi.


Paluu