Puheenvuoro
Mölsä Matti
,
edustaja
Otsikko:
Lakivaliokunnan mietintö 4/2007 kirkkohallituksen esityksestä 2/2006, joka koskee kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen virkamiesoikeudellisten säännösten muuttamista
Täysistunto:
Keskiviikkona 7 päivänä marraskuuta 2007 klo 9.00
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja. Maallinen ja kirkon lainsäädäntö ei se ollut niin erillään, mitä nykyisellä sanotaan. R. A. Wreden oppikirja alkoi menneinä vuosikymmeninä seuraavalla virkkeellä: "Oikeus on jumalallinen järjestys." Tosin se kyllä myöhemmistä painoksista on poistettu, mutta kyllä se siihen siinä vaiheessa vielä tuotiin esille ja on se tietyllä tavalla edelleenkin. Lähetekeskustelussa on esitetty, että niin sanottu syrjintäpykälä tulisi jättää pois kirkkolaista. Vaihtoehtoisesti on esitetty, että lakivaliokunnan olisi tullut perusteluissaan mainita kirkon mahdollisuudesta poiketa yleisistä syrjimissäännöksistä kirkon oman opin mukaisesti ja muotoilla sen mukainen pykälä.
Näin yksinkertainen asia ei kuitenkaan taida olla. Perustuslaki antaa kirkollemme tietynlaisen oikeuden päättää itse asioistamme. Samalla se kuitenkin säätää syrjimiskiellosta, mikä on siirretty yhdenvertaisuuslakiin. Syrjimiskielto on olemassa kautta lainsäädännön aivan riippumatta siitä, onko sen sisältämät ajatukset siirretty johonkin toiseen lakiin nimenomaisin sanoin vai ei. Vaikka syrjintäkielto jätettäisiin pois kirkkolaista kokonaan tai muotoiltaisiin jotenkin muista laeista poikkeavin sanoin, se ei oikeuttaisi nykyisellään poikkeamaan yhdenvertaisuuslain syrjintäkiellosta. Kun muutoksenhakuasiat menevät hallintotuomioistuimiin, ne joutuisivat soveltamaan näitä syrjimissäännöksiä, oli ne kirkkolaissa tai ei. Nykytilanteessa jonkin asteista syrjimismahdollisuutta ei myöskään voida yksiselitteisesti kirjoittaa kirkkolakiin. Tuli myös mieleen sellainen pelko, että jos se jätetään kokonaan pois, miten mahtavat valtion lainsäädäntöelimet suhtautua asiaan. Ettei vaan käy niin, että se palautetaan takaisin tänne. Se olisi todella nolo tilanne. Sitä ei kovin usein ole tapahtunut.
Tässä lakiesityksessä esitetty niin sanotun syrjintäpykälän sanamuoto on hyvä siinä, mitä se on muissakin laeissa. Tällaisia ovat esimerkiksi perustuslaki, valtion virkamieslaki, kunnan viranhaltijasta annettu laki tai työsopimuslaki. Mikään niistä ei ole tyhjentävä. Ne luettelevat vain joitakin tulkintaesimerkkejä, mutta kaikki toteavat lopuksi, että "tai muu sen kaltainen". Eli luettelo on aivan yhdentekevä, koska tämä loppuosa antaa oikeuden tulkita muullakin tavalla.
Mitä sitten tulee siihen, että lakivaliokunnan olisi tullut määritellä se, miten kirkko voi poiketa yleisistä syrjintäkielloista ja esittää sen mukaista pykälää, niin täytyy todeta, että ei lakivaliokunta voi sellaista tehdä. Ei ole vielä olemassa perusteita, joilla valiokunta olisi voinut sellaista esittää. Kirkolla ei ole kantaa asiasta. Ei lakivaliokunta voi sellaista kirkon puolesta muodostaa. Kirkolla ei todellakaan nykyisellään ole kantaa esimerkiksi parisuhteen rekisteröinnin tai homosuhteiden vaikutuksesta työntekijöihin. On vain erilaisia, hyvinkin erilaisia, vastakkaisia mielipiteitä. Kirkolla ei ole kantaa, on yksittäisiä mielipiteitä ja se on aivan eri asia. Eli ei ole selvää kantaa, johon kirkkolaissa voisi nojata. Kannan muodostaminen ei siis ole lakivaliokunnan vaan kirkolliskokouksen asia. Lakivaliokunnan syrjintäpykälän muotoilu on neutraali parisuhteen rekisteröinnin tai muun homoseksuaalisuuden vaikutuksesta kirkon työntekijöihin tai kirkon muuhun toimintaan. Se ei ratkaise asiaa millään tavalla. Niin kauan kuin kirkon, eli kirkolliskokouksen selvää kantaa näihin asioihin ei ole, on niin sanottujen maallisten tuomioistuinten noudatettava viime kädessä yhdenvertaisuuslain syrjimiskieltoa. Sen jälkeen kun kirkon kanta on tullut selväksi, sitä voidaan käyttää päätösten perusteluina niissä asioissa, joissa sillä on merkitystä. Sen jälkeen myös muutoksenhaussa voidaan vedota perustuslain sallimassa kirkon sisäisessä autonomiassa tekemiin päätöksiin. Jos 19 §, mikä lähinnä on puheen alaisena - on muitakin, mutta etupäässä tämä - hyväksyttäisiin esitetyssä muodossa, se olisi sellaisenaan käypää oikeutta senkin jälkeen, kun kirkolliskokous joskus aikanaan ottaa selvän kannan parisuhteeseen ja muuhun homoseksuaalisuuteen. Se selventää aikanaan myös 19 §:n tulkintaa käytännössä, ja tulkinnastahan tässä on loppujen lopuksi kysymys. Kiitoksia.
Paluu