Puheenvuoro



Keskitalo Jukka, edustaja

Otsikko:
Seurakunta-nimen ja alueseurakunta-nimen käytön ero (Hiippakuntavaltuuston esitys 3/2008)

Täysistunto:
Tiistaina 4 päivänä marraskuuta 2008 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Lapuan hiippakunnan hiippakuntavaltuuston aloitteessa nostetaan esille kysymys muun muassa siitä, mitä nimeä käytetään seurakuntien alueellisista toiminnallisista yksiköistä ja ehdotetaan uudistettavaksi seurakunta-nimen käyttö kokonaisuudessaan. Kysymys on periaatteellisesti todella suuresta asiasta ja kirkkolain muutosprosessinakin se olisi poikkeuksellisen mittava, todennäköisesti kymmeniin kirkkolain pykäliin vaikutuksensa ulottava suurhanke. Todettakoon aluksi, että ainakin yhdeltä osaltaan tässä aloitteessa esille nostettu problematiikka nousee omankin seurakuntani tilanteesta, mutta sinänsä tämä aloite tässä muodossa ei ole lähtöisin Jyväskylästä. Pidän kuitenkin aloitetta tervetulleena, koska se tarjoaa mahdollisuuden harkita seurakunnan toiminnallisen alueyksikön nimikysymystä. Mitä nimeä siis tulisi käyttää seurakunnan sisällä olevasta alueellisesta toiminnallisesta yksiköstä? Nyt kirkkolaki antaa kaksi mahdollisuutta, kappeliseurakunnan ja seurakuntapiirin. Kappeliseurakuntamallia on viime aikoina suosittu lähinnä seurakuntaliitostilanteissa ja erityisesti siellä missä kyseinen seurakunnan osa on selkeästi maantieteellisesti erillinen osa emäseurakunnasta. Seurakuntapiirinormiston ja -nimen pohjalta on seurakuntien aluetyötä järjestetty useimmiten kaupunkiympäristöissä ja muissa tilanteissa kuin seurakuntaliitostilanteessa. Toki myös joissakin seurakuntaliitostilanteissa on otettu seurakuntapiirinormisto käyttöön aluetyön pohjaksi. Kappeliseurakunta-nimellä on oma pitkä historiansa ja varmasti myös tulevaisuutensa, näin arvelen. Jo jonkin aikaa seurakuntapiirikäsite on kuitenkin koettu ongelmalliseksi ja vanhentuneeksi. Seurakunnissa on monenlaisia piirejä, kuten raamattu-, lähetys-, ja diakoniapiirejä ja on koettu, että seurakuntapiirikäsite sekoittuu tarpeettomasti niihin. Piiri pieni pyörii, sanoo sanontakin. Siksi on käytännössä etsitty paremmin toimivia käsitteitä, toki tuon piiri-sanan johdannaisia, kuten kirkkopiiri, mutta käsitykseni mukaan useimmissa aluetyötä tekevissä seurakunnissa puhutaan vain alueista käyttökäsitteenä. Viime vuosina on kirkkolain seurakuntapiirinormiston pohjalle rakentuvista alueellisista toiminnallisista yksiköistä ryhdytty paikallisin päätöksin käyttämään nimeä alueseurakunta. Kysymys on todella käyttökäsitteestä, oikeudellisesti kyse on kirkkolain seurakuntapiirinormiston varaan rakentuvasta aluetyöstä. Alueseurakuntakäsite on siis tosiasiallisesti vakiintunut ja hyvää vauhtia vakiintumassa tarkoittamaan seurakuntien alueellisena osana olevaa toiminnallista yksikköä. Alueseurakunnan nimi, ja nyt puhun kyllä konkreettisesti Jyväskylästä, on koettu todella positiivisena ja identiteettiä vahvistavana, se myöskin kuvaa oikealla tavalla sitä, mistä on kysymys. Alue-etuliitteen esiintymistä nimessä ei ole koettu ongelmana, päinvastoin, sen merkitys tuntuu avautuvan ihmisille oikein hyvin.

Edellä sanomani pohjalta olen sitä mieltä, että alueseurakunta-käsite olisi tärkeä saada kirkkolainsäädäntöön. Kyse olisi tavallaan jo tapahtuneen kehityksen tunnistamisesta kirkkolain tasolla. Nyt tässä aloitteessa ei kuitenkaan pelkästään ehdoteta alueseurakunta-nimen ottamista kirkkolainsäädäntöön, vaan itse asiassa hyvinkin suurta kirkkolain uudistamisoperaatiota, jossa koko seurakunta-, alueseurakunta- ja seurakuntayhtymä-käsitteistö käännettäisiin toisin päin. Aloitteen mukaan seurakunta olisi paikallisen jumalanpalvelusyhteisön ympärille rakentuva toiminnallinen yksikkö. Seuraava ulompi kehä olisi esityksen mukaan alueseurakunta. Se koostuisi kahdesta tai useammasta seurakunnasta ja olisi luonteeltaan "hallinnollinen seurakunta". Kolmas ja uloin kehä olisi seurakuntayhtymä, joka koostuisi kahdesta tai useammasta alueseurakunnasta. Näin aloitteen mukaan. Aloite on mielenkiintoinen ja harkitsemisen arvoinen, omalla tavallaan myös luova. Arvelen kuitenkin, että samalla kun esitys toteutuessaan ratkaisi joitakin ongelmia, se samalla synnyttäisi ainakin yhtä paljon uusia. Aloitteessa viitataankin yhteen ongelmaan, nimitäin siihen, että kirkossamme on edelleen ja kenties jatkossakin satoja alueellisesti yhtenäisiä ja seurakuntayhtymään kuulumattomia seurakuntia. Koska ne ovat myös hallinnollisia seurakuntia, johdonmukaisuus edellyttäisi aloitteen logiikan mukaan niistä käytettäväksi alueseurakunnan nimeä. Tästä huolimatta aloitteessa ehdotetaan, että niistä kuitenkin käytettäisiin edelleen seurakunta-nimeä. Entäpä sitten seurakuntayhtymä? Aloitteessa esitetään, että seurakuntayhtymä rakentuisi kahdesta tai useammasta alueseurakunnasta. Näin ehdotuksessa ei kuitenkaan oteta huomioon sitä, että merkittävä osa seurakuntayhtymiin nykyisin kuuluvista seurakunnista toimii yhtenäisenä, eikä ole jakautunut alueellisiin toimintayksiköihin.

Sallittakoon tässä yhteydessä vielä lyhyt kielellinenkin erittely, kosta tässä puhutaan käsitteistä. Tarkistin tätä osaa varten aluetyötä yliopistossa tutkivilta ja opettavilta tätä asiaa. Yleisessä kielenkäytössä alueella tarkoitetaan perusyksikköä pienempää aluetta tai osaa. Näin on esimerkiksi Suomen valtiossa, jossa valtion aluehallinto on järjestetty esimerkiksi läänien tai kihlakuntien pohjalta. Sama pätee Euroopan Unioniin, jossa alueella viitataan yleensä jäsenvaltion osaan. Sama logiikka on myös kaupungeissa, esimerkiksi Jyväskylässä kaupunki on jaettu parin, kolmen kaupunginosan tai lähiön muodostamiin alueisiin, jotka ovat ajoittain toimineet muun muassa sosiaalitoimen organisoinnin pohjana. Näin tämä logiikka menee yleisessä kielenkäytössä: alue on siitä perusyksikköä pienempi osa. Vastaavasti yleiskielessä perusyksikköä suuremmasta kokonaisuudesta käytetään useimmiten nimitystä yhtymä: kunta - kuntayhtymä, seurakunta - seurakuntayhtymä. Aloitteessa esitetty käsitehierarkia olisi siten päinvastainen muualla yhteiskunnassa käytössä olevan puhetavan kanssa.

Pidän aloitetta kuitenkin, kuten sanoin, hyvin tervetulleena ja myönteisenä. Se tarjoaa mahdollisuuden pohtia tätä kysymystä. Edellä esittämistäni syistä en kuitenkaan tässä vaiheessa näe perustetta aloitteessa esitetylle kirkkolain suuruudistamiselle. Voi olla, että jatkossa me joudumme tämän kysymyksen eteen uudelleen, mutta arvelen, että se liittyy kenties vähän suurempiin kehiin, muun muassa kirkon asemaan julkisoikeudellisena yhteisönä. Jos siinä tapahtuu jotakin radikaalia, myös tämä pohdita on tätä hetkeä ajankohtaisempi. Tällä hetkellä kaikesta huolimatta ajattelen, että meillä on aika toimiva seurakunta-käsite ja samoin toimiva seurakuntayhtymä. Tässä aloitteessahan kannetaan huolta siitä, että rakennemuutos-, kuntaliitostilanteessa joudutaan luopumaan seurakunnan nimestä. Näinhän ei ole, jos muodostetaan seurakuntayhtymä. Silloin seurakunnan nimi säilyy toiminnallisen perusyksikön nimenä. Ajattelen tässä yhteydessä hiukan aloitteessa esitettyä joustavampaa etenemistapaa. Joustavammin asia voitaisiin hoitaa esimerkiksi seuraavasti. Kirkkolain kodifioinnin yhteydessä kirkkojärjestyksen 12 luvun 5 §:ssä käsite seurakuntapiiri muutetaan käsitteeksi alueseurakunta. Tällöin tuo pykälä kuuluisi "Kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto voi muodostaa seurakunnan osasta alueseurakunnan, valita sen johtoon alueneuvoston ja hyväksyä sille johtosäännön". Ajattelen, että tämä olisi mahdollista kirkkolain kodifioinnin yhteydessä, koska tällä muutoksella ei ole oikeudellisia merkityksiä, kyseessä olisi käsitteellinen muutos. Kodifioinnin yhteydessä saattaisi olla mahdollista, mikäli niin haluttaisiin, luoda alueseurakunta-käsitteen alle myöskin yksi aluetyön malli yhdistämällä kappeliseurakunta- ja seurakuntapiiri-normisto tämän alueseurakunta-käsitteen alle. Silloin todennäköisesti jouduttaisiin luopumaan kappeliseurakunta-nimestä ja en ole varma olisiko se hyvä ehdotus. Tällä hetkellä ajattelen tuota seurakuntapiiri-käsitteen korvaamista alueseurakunta-käsitteellä. Aloitteessa esitetty hanke on todella suuri, käsitykseni mukaan sitä ei missään nimessä voitaisi tehdä kirkkolain kodifioinnin yhteydessä, koska silloin joudutaan myöskin aika isoihin periaatteellisiin ja juridisiin kysymyksiin. En halua tällä puheenvuorollani missään nimessä vaikuttaa siihen, että keskustelu tästä todellakaan pysähtyisi. Aihe voi olla mahdollisesti perustettavan tulevaisuusvaliokunnan yksi keskustelukysymys, mutta tällä hetkellä en näe perusteita tämän esityksen kaltaiselle kirkkolain massiiviselle uudistamiselle.


Paluu