Puheenvuoro



Simola Pertti, edustaja

Otsikko:
Kirkkoherranvaalia koskevien kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen säännösten muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 6/2011)

Täysistunto:
Maanantaina 2 päivänä toukokuuta 2011 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Tahtoisin ihan aluksi palauttaa mieleen ensimmäisen tavoitteen, mikä tässä ehdotuksessa on. Tavoite siitä, että seurakuntaan saadaan tehtävään parhaiten soveltuva kirkkoherra ja henkilö. Jos tämä tavoite pidetään mielessä, niin mielestäni väistämättä välillinen vaali tuo sellaisia etuja joita välittömässä vaalissa ei ole. Ensimmäinen keskeinen asia on se, että luottamuselimen toimittamassa välillisessä vaalissa voidaan käyttää henkilöarviointia. Voidaan tehdä erilaisia haastatteluja, voidaan käyttää kaikkia niitä menetelmiä, joita työhönotossa ja virantäytössä yleisesti käytetään.

Toiseksi, minusta meidän pitäisi nyt luottaa vähän seurakuntien luottamushenkilöihin. Mielestäni luottamushenkilöillä, jotka ovat pitkään olleet tehtävässään ja katsoneet mitä seurakunnan johtaminen edellyttää, on erinomaiset mahdollisuudet arvioida hakijoita ja siltä pohjalta tehdä valintaa. Keskustelussa on tullut esiin se, että tässä painotettaisiin hallinnollista johtajuutta. Se on varmasti tärkeää. Henkilöstöjohtaminen äärimmäisen tärkeää. Siellä missä henkilöstö hyvin hoidetaan, siellä seurakunta voi hyvin ja siellä seurakunnan asiakin voi hyvin. Mutta kyllä kai jokaisessa seurakunnan henkilövalinnassa otetaan myöskin huomioon se, minkälaisia tavoitteita hakija edustaa, mitä hän pitää seurakuntatyössä tärkeänä. Varmasti tällä tavalla luottamuselin myös pystyy arvioimaan hakijan hengellistä ja pastoraalista johtajuutta.

Sitten tämä näkökulma, että pitäisikö luottamuselimen toimittamassa välillisessä vaalissa olla kolme hakijaa kapitulin määräämänä. Mielestäni lausunto, jonka tuomiokapituli antaa, korostaa nykytilaan verrattuna piispan ja kapitulin merkitystä ja mahdollisuutta vaikuttaa vaaliin. Jos hakijoita on vaikka seitsemän, ei lausuntoa voi sivuuttaa sillä, että se joka on kaikkein vähimmillä ansioilla, tulisi valituksi, vaan pitää nähdä mitä piispa ja tuomiokapituli on lausunnossaan sanonut. Nykyjärjestelmähän tarkoittaa loppujen lopuksi sitä, että jos hakijoita on kaksi tai kolme, joista kaikki pääsevät ehdolle, tuomiokapitulin mahdollisuus vaikuttaa kirkkoherran valintaan on aika vähäinen – ellei löydetä perusteita jättää joku näistä hakijoista syystä tai toisesta kokonaan vaalin ulkopuolelle.

Olen tältä paikalta ennenkin kertonut kokemukseni seurakuntani kappalaisten vaaleista. Olen vuodesta 1990 ollut kirkkoherrana ja sinä aikana seurakuntaan on valittu 7–8 kappalaista. 4–5 valintaa olivat vanhan lain aikaan, jolloin seurakuntalaiset valitsivat kappalaisen kansanvaalilla. Kyse on piirikappalaisesta. Tehtävään sisältyy johtajuusulottuvuus, sen piirin toiminnan ja henkilöstöryhmän kanssa yhteistyön tekeminen. Osa niistä kansanvaaleista meni ihan hyvin, oli sopivia hakijoita, mutta jossain vaiheessa alkoi käydä niin, että äänestettiin tuttuja oman seurakunnan seurakuntapappeja, eivätkä kaikki valitettavasti soveltuneet siihen tehtävään mihin heidät valittiin. Sen jälkeen kun kappalaisen vaali siirtyi seurakuntaneuvostolle, emme ole tehneet yhtään epäonnistunutta valintaa, koska olemme voineet arvioida hakijat, laittaa soveltuvuustutkimukseen, haastatella, miettiä yhdessä ja katsella luottamushenkilöiden kanssa sitä, mitä tehtävä edellyttää ja minkälainen pappi tehtävään tarvitaan.

En tiedä viitsinkö tätä sanoa, mutta sanon nyt kumminkin: Jos puhutaan kansanvaalista ja maksimissaan äänestysprosentti on ollut 38, keskiarvo on siellä jossain 14–40 tietämissä, välillä jopa 2 %:ssa, niin voidaanko oikeasti puhua kansanvaalista?




Paluu