Puheenvuoro



Simojoki Pekka, edustaja

Otsikko:
Lapsivaikutusten arviointia sekä lasten kuulemista koskevien säännösten lisääminen kirkkolain 25 lukuun, lakivaliokunnan mietintö 1/2013 kirkkohallituksen esityksestä 12/2012

Täysistunto:
Torstaina 16 päivänä toukokuuta 2013 klo 14.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Ensinnäkin haluan todeta, että tämä käsittelyssä oleva aloite on erittäin tärkeällä asialla, ja vaikka siinä nyt sitten on puutteitakin havaittu, sitä ei missään tapauksessa saa jättää mappiin X. Itse olen nuorten kanssa kulkenut viimeiset 30 vuotta, ja siksi kannatan kaikkea, mikä parantaa lasten ja nuorten asemaa meidän kirkossamme.
Minun piti tällä kirkolliskokousviikolla käyttäytyä asiallisesti eli olla hiljaa. Tähän asti se on ollutkin helppoa, kun ei ole paljon mistään mitään ymmärtänyt. Ainakin tuo laskennallinen kirkollisvero meni täysin yli ymmärrykseni niin kuin edustaja Orsilaltakin. Mutta tässä sitä ollaan. Ei se hiljaa olo sitten onnistunutkaan. Törmäsin ruokatauolla nimittäin erääseen turkulaiseen tuttavaani opiston ovella, ja tämän törmäämisen seurauksena oli pakko pistää nämä seuraavat ajatukset paperille.
Ystäväni rupesi kuulumisten vaihtamisen jälkeen kysymään, että onko meille täällä kokouksessa lopultakin selvinnyt, kuka kirkon ääntä pitää. Hänen huolensa selvisi, kun hiukan kyselin. Koska se on ajankohtainen ja liittyy niin vahvasti lapsiin ja nuoriin, ajattelin tuoda terveiset tässä lapsiteeman yhteydessä, sillä asia on mielestäni äärettömän tärkeä. Ystäväni viittasi siihen keskusteluun - tai oikeastaan kohuun, jälleen kerran - mikä aiheutti Turun Sanomissa suuret otsikot viime viikonloppuna. Artikkelin mukaan kirkon konservatiiviset piirit olivat jälleen kerran tapansa mukaan törttöilleet ja antaneet eräälle rippikouluryhmälle kummallista, "vanhoillista" seksuaaliopetusmateriaalia. Kyse oli siis tuosta Tosi rakkaus odottaa -kampanjan materiaalista, jossa puhutaan outoja eli kehotetaan nuoria odottamaan avioliittoa ennen kuin aloittavat seksin harrastamisen. Lehden mukaan siinä myös väitetään itsetyydytyksen olevan syntiä. Niinpä soitin SLEY:n nuorisotyönjohtajalle ja kysyin, mitä ihmettä siinä paperissa oikein opetetaan. Hänen mukaansa siinä todellakin kehotetaan odottamaan, ja senkin hän tunnusti, että itsetyydytystä ei suositella. Mutta synniksi sitä ei väitetty. Ongelma hänen mukaansa oli se, että siihen yleensä liittyy sivutuotteena pornon katselua ja muuta, jota jotkut ehkä vielä uskaltavat synniksikin kutsua. En itsekään ole varma, ovatko tällaiset kampanjat sinänsä viisaita, enkä tiedä, olivatko materiaalin kaikki sanavalinnat ihan fiksuja, mutta minun korvissani nuo materiaalissa esitetyt ajatukset eivät edelleenkään kuulosta kovin huonoilta näin kristityn ihmisen korvissa.
No, kaikki kirkkoon liittyvä on median hyeenalaumoille mieluista riistaa, ja kyllähän tästäkin taas saatiin täällä Turussa komeat otsikot. Mutta mielenkiintoisinta oli taas se, miten suhtautui ja vastasi kirkko. Oli kohu kuin kohu ja asia kuin asia, niin tuntuu siltä, että kirkko ehättää vauhdilla sanoutumaan irti. Senhän me olemme oppineet monen aikaisemman kohun yhteydessä, ja niin kävi nytkin. Turun Sanomat kertoo, että rippikoulusta vastaava työalasihteeri Jarmo Kokkonen Kirkkohallituksesta painottaa, että opas ei ole "kirkon linjan mukainen" ja että kirkko ottaa siihen "kriittistä etäisyyttä". Kirkkohallitus kuulemma suosii yhteistyökumppanina Väestöliittoa. Väestöliiton suhtautumistapa nuoriin vastaa kirkon arvoja paljon paremmin, Kokkonen kuulemma oli todennut. Lisäksi lehden mukaan nuorisotyön tiimin esimies Kari Kanala Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymästä tuomitsee myös oppaan. Hänen mukaansa sen jakaminen on "vastuutonta ja paheksuttavaa" toimintaa, sillä ei pidä ruveta "mestaroimaan ja puskaroimaan", hän lyttäsi materiaalin. Nyt haluaisin kysyä, että onko tämä nyt se paljon puhuttu kirkon ääni vai onko joku käyttänyt luvatta kirkon ääntä? Tunnustan, että Väestöliitto on kyllä monessa asiassa hyvällä asialla, mutta olemmeko me todella tässä samoilla linjoilla heidän kanssaan. Ja mikä se linja sitten on? Tarkoittaako se sitä, että kaikki on hyvin, kun harrastat turvaseksiä ja käytät kondomia? Edustaja Rinne kertoi joskus, kuinka hänen tyttärensä oli tullut tuohtuneena koulusta kotiin seksivalistustunnin jälkeen. Kun siellä oli kysytty, milloin on aika aloittaa seksi, oli aikuisten kouluttajien vastaus ollut: "Sitten kun haluttaa enemmän kuin pelottaa." Onko tämä kenties kirkonkin linja? Onko todellakin opetus siitä, että seksiä kannattaa odottaa, vanhanaikaista ja tuomittavaa? Onko se kirkon ääni tänään? Ystäväni, eräs pastori, kertoi tavanneensa sukupuolitautien klinikalla toimivan lääkärin ja oli kysynyt tältä: " Olisiko siitä mitään vahinkoa, jos kirkko yhä opettaisi, että seksi kannattaa aloittaa vasta avioliitossa?" Lääkäri oli katsonut häntä pitkään ja vastannut painokkaasti: "Siitä ei totisesti olisi mitään vahinkoa."

Nyt kun puhumme lapsista ja lapsivaikutuksista ja painotamme lasten ja nuorten etua ja parasta, haluan muistuttaa meitä myös siitä, että meidän tehtävämme on kaikin tavoin suojella meidän lapsiamme. Siihen on onneksi herätty erilaisissa hyväksikäyttötapauksissa, mutta olisiko aika herätä tässäkin? Ihmiset lainaavat meille rakastamansa arvokkaat nuoret, jotta nämä saisivat rakentavaa, turvallista ja ennen kaikkea kristillistä opetusta. Totta kai minä tiedän, mitä nuorten todellisuus on. Ja totta kai nuoria pitää ymmärtää. Mutta eikö silti voi tuoda vaihtoehtoja tai pitää kiinni ihanteista? Vai onko meillä enää ihanteita? Jos ei, niin sittenhän ei kuin siitä vaan! Eikö lapsivaikutuksia pitäisi arvioida myöskin siinä, että mitä kirkon äänellä asioista sanotaan julkisessa mediassa? Ja mitä näistä asioista opetetaan? Itse kyllä haluaisin kuulla kirkkohallituksen edustajalta, mikä on kirkon linja näissä seksuaalikasvatusasioissa vai pitääkö minun kysyä suoraan Väestöliitolta? Kiitos ja anteeksi.




Paluu