Puheenvuoro



Kainulainen Pauliina, edustaja

Otsikko:
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2007 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2007-2009 (Kirkkohallituksen esitys 1/2006)

Täysistunto:
Maanantaina 6 päivänä marraskuuta 2006 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat kirkolliskokousedustajat. Haluaisin osallistua tähän lähetekeskusteluun toiminta- ja taloussuunnitelmasta parilla lyhyellä periaatteellisella kommentilla. Niitä tuli juuri yksi lisää, kun haluaisin ilmaista tukeni näille edustaja Aikion ja muiden esiin nostamille ajatuksille kirkon roolista saamelaisten huolenaiheitten esillä pitäjänä. Valtion myllyt jauhaa niin hitaasti, että jos tietyt välttämättömät uudistukset ei etene, niin puhutaan kulttuurin kuolemasta tai ainakin tärkeitä osia siitä menetetään. Kyseessä on kulttuuri, jolla on erittäin merkittäviä arvoja koko länsimaisen kulttuurin tulevaisuuden kannalta.

Ne muut, mitä mielessäni on. Niistä ensimmäinen liittyy tähän meidän toiminta- ja taloussuunnitelman sivun 1 rakenteeseen. Tämä on melkein tekninen kommentti. Kaipaisin, että jatkossa liikkeelle lähdettäisiin vähän sisällöllisemmin. Tässä aivan oikein on järjestys, että toiminta- ja taloussuunnitelma. Toivoisin, että siirrettäisiin näitä sisällöllisiä näkökulmia, mieluiten ehkä avaten niitä hieman lisää, aivan alkuun. Se toivottavasti tekisi selkeäksi sen, että toiminta on aina se ensisijainen asia, siitä kaikki kirkossamme lähtee. Talouden tehtävä on palvella sitä, tehdä se mahdolliseksi. Jos tähän tulisi muutama rivi lisää, niin silloin ensimmäiseltä sivulta myös tipahtaisi tällaiset lauseet pois lopusta, "erityisen ilahduttavaa on kotitalouksien kulutusinnon piristyminen", minusta tämä ei oikein ole ensimmäisen sivun juttuja. Kaiken kaikkiaan tämän toiminta- ja taloussuunnitelman valmistelu on hyvin taitavissa käsissä.

Toinen kommenttini liittyy kysymykseen kirkon hengellisen perustehtävän toteuttamisesta Internetissä. Tästähän piispa Heikka nosti tärkeitä näkökulmia esiin. Olemme taatusti suuren murroksen kynnyksellä tässä asiassa. Mielestäni kirkon tulee hypätä tähän junaan siinä määrin, kuin meidän kirkkomme tietyt toiminnot sopivat verkon reunaehtoihin. Tässä keskustelussa on kuitenkin aina säilytettävä juureva yhteys meidän kirkkomme olemukseen myös fyysisenä Kristuksen ruumiina. On tiettyjä uskomme ydinasioita, jotka eivät koskaan voi siirtyä nettiin, esimerkiksi kaste ja ehtoollinen. Ja on monia muita, joissa ei soisi kasvoista kasvoihin tapahtuvan kohtaamisen näivettyvän, esimerkiksi rippikoulu- ja nuorisotyössä.

Kirkko on myös vastarintaliike tälle meidän kulttuurillemme, jossa yhä enemmän ihmisten kohtaamisesta tapahtuu koneiden välityksellä. En vastusta melko huomattavien summien varaamista esimerkiksi nettisielunhoidon kehittämiseen tai monenlaisiin nuorten aikuisten tavoittamiseen liittyvien projektien kehittämiseen. Minun mielestäni meidän kirkkomme elämän ja kuoleman kysymys on ennemminkin se, että säilyy tämä olennainen yhteys traditioon, meidän kirkkomme ruumiilliseenkin olemukseen.

Viimeiseksi kommentti tähän alkavaan keskusteluun tästä homoseksuaalisuusproblematiikasta, joka on harvinaisen vaikea kysymys. Toivoisin, että meidän kirkossa olisi mahdollisuuksia erittäin perusteelliseen ja erittäin rauhanomaiseen ja toinen toista kunnioittavaan keskusteluun tästä, jotta me välttäisimme sen tilanteen, missä sisarkirkkomme anglikaanit elävät nyt, koko kirkon repeytymisen uhan alla. Keskustelemattomuus voi käydä liian kalliiksi.


Paluu