Puheenvuoro



Harvala Jukka, edustaja

Otsikko:
Kirkon tulevaisuuskomitean mietintö - Lähetekeskustelu jatkuu

Täysistunto:
torstaina 10 päivänä marraskuuta 2016 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Hyvää huomenta. Luin mielelläni tätä tulevaisuuskomitean esitystä. Minusta on hyvä, että tehdään rohkeasti ehdotuksia eikä tyydytä turvalliseen ja sovinnaiseen. Silloin on tietysti luonnollista, että osassa esityksiä mennään vähän ylikin, mutta se ei mielestäni ole huono asia.

Puutun vielä muutamiin kohtiin. Ajattelen, että valiokunnissa tapahtuvan jatkotyöskentelyn kannalta edellisenkin puhujan esiin tuoma kokonaisvaltaisuus on tärkeää, jotta emme hukkuisi lillukanvarsiin, mihin itse kullakin tahtoo olla taipumusta.

Olisi tärkeää nähdä kokonaislinja, kaivaa tästä mietinnöstä sen kokonaisajatus ja käydä rohkeasti tavoiteaikataulujen mukaisesti asioihin käsiksi. Keskeisestä linjasta vielä: on hyvä, että seurakunnan keskeinen rooli korostuu. Itsekin lähetystyössä olleena olen nähnyt seurakunnan tärkeyden toiminnan perusyksikkönä.

Meidän tulee tukea seurakuntatyötä, sillä niissä tapahtuu ruohonjuuritasolla ihmisten kohtaaminen, joka on seurakunnan toiminnassa ja meidän kaikessa toiminnassamme se kaikkein keskeisin asia. On tärkeää, että jokainen seurakuntalainen nähdään käyntikorttina ja tasavertaisena, oli hän sitten niin sanottu aktiivinen seurakuntalainen tai olipa hänen siteensä seurakuntaan löyhä. Perusnäkemys siitä, kuka on seurakuntalainen, on hyvin keskeinen. Minusta käsittelyssä on tärkeä muistaa, että luokitteluja ei tarvita. Seurakuntalainen ei ole toimintojen kohde,vaan hän on aktiivinen kanssakulkija ja -toimija, jonka ammattitaitoa monella elämänkokemuksen antamalla tasolla tulee hyödyntää. Tässä tulee kuulla myös nuoremman polven ääntä. Meidän tulee muistaa, että yhteiskunnan muutoksesta on kysyttävä alle 25-vuotiailta. He tuntevat sen, sanoi eräs futurologi.

Seurakunta ei ole organisaationa yhtään muita organisaatioita pyhempi. Jos seurakunnassa ei kuulla ihmistä, ei tiedoteta kunnolla, tai jos siellä käytetään hyvä veli -järjestelmiä ja jos siellä on kuppikuntia tai jos siellä raamatullisten tai muiden näkökulmien pohjalta harjoitetaan henkistä tai hengellistä väkivaltaa, on nämä ongelmat kaivettava auki ja niiden vaikutukset käytävä läpi. Ihmisillä on myös oikeus kuulla niistä. Ihmisten on ratkaistava täällä maan päällä ja seurakunnissakin ongelmat keskenään, ja silloin korostuu johtajuus, olipa se sitten minkä osa-alueen johtajuutta tahansa.

Näen tehtävien määräaikaisuuden miettimisen osana johtajuustyöskentelyn tehostamista ja uskaltaisin jopa sanoa, että meidän pitäisi miettiä sitä piispojenkin kohdalla. Se voisi olla jopa pelastava argumentti. Tietenkin piispana ja pappina olemiseen liittyy sellaisia asioita, joita täytyy käsitellä pieteetillä. Tässä ei saa repiä eikä harrastaa liikaa retoriikkaa.

Minusta tämä määräaikaisuus on erittäin tärkeä pohdinnan aihe. Siitä keskusteleminen tuottaa lisää aineistoa sen miettimiselle, mikä missäkin toiminnassa on tärkeintä. Sen avulla voi varjella myös yksilön jaksamista tehtävässään.

Henkilöstöseurakunta-ajatuksen pohtiminen on hienoa, mutta sen yhteydessä on mielestäni pohdittava, onko se ristiriidassa seurakuntalaiskäsitteen kanssa, koska siinä tietyllä tavalla valikoidaan ihmisiä. Näen itse seurakunnan niin, että siinä on toimittava niiden ihmisten kanssa, jotka ovat koolla, jotta seurakunta palvelee ihmisiä heitä valikoimatta. Erilaisia aktiivisuusryhmiä voi tehdä, mutta mielestäni ne kuuluvat jonkin muun kuin seurakuntanimikkeen alle.

Kaksi asiaa vielä. Olen saanut IT-alueiden tietohallintopäälliköiltä kirjallisina kriittiset kommentit koskien IT-alueita ja IT-toiminnan keskittämistä. Näissä on oikaistu mietinnön suhteen virheellisiä käsityksiä. Yleinen linja on se, että IT-alueita koskeva hajautettu malli on paras, koska tietokoneiden kanssa toimimisessa on ongelmia. On hyvä, että tuki on lähellä. Voi muodostaa pieniä alueita vaikkapa rovastikuntien kesken, mutta tärkeää on, että tuki on lähellä ja että järjestelmä palvelee sitä toimintaa, joka kullekin alueelle on luontevaa. Tästä tulen esittämään kriittisiä kommentteja valiokuntatyöskentelyssä.

Toinen asia: Itse olen sitä mieltä, että vain ruotsalaiset osasivat järjestää ensin Lundissa ja sitten Malmössä hienot juhlat, joissa yhdistyivät riittävä rentous ja toisaalta asioiden syvyys. Siksi pidän kovasti yhteistyöstä ruotsalaisten kanssa.

Nyt puhumme suomenruotsalaisista, emme ruotsalaisista. Näen huonona vaihtoehtona sen, että ruotsinkielinen toiminta siirrettäisiin kirkkohallituksesta Porvoon hiippakuntaan. Sinänsä minulla ei ole mitään asiaa vastaan, mutta pidän sitä huonona rakenneratkaisuna. Rakenteet kertovat aina arvoista, joiden mukaan toimimme. Näkisin tärkeänä sen, että ruotsinkielinen toiminta säilyisi koko kirkon toimintana, koska edelleen olemme kaksikielinen maa ja koska arvostamme kaksikielisyyttä ja toisiamme. Tämä on iso ja rakenteellinen asia, jossa kehottaisin meitä jatkamaan entiseen tapaan.

Kiitän komiteaa tästä mietinnöstä, jonka lukeminen tuntui hyvältä. Se, että on joistakin asioista vähän eri mieltä, on normaalia. Rohkeaa kannanottoa ja rohkeita ehdotuksia. Kiitos niistä.



Paluu