Puheenvuoro



Rostamo Kirsi, edustaja

Otsikko:
Kirkon strategiaa vuoteen 2015 laativan työryhmän väliraportti (Ilmoitus kirkolliskokoukselle 2/2007)

Täysistunto:
Tiistaina 8 päivänä toukokuuta 2007 klo 12.30

Teksti:
Hyvä puheenjohtaja ja hyvät edustajat. Ensin haluan kiittää, että pääsemme jo tässä vaiheessa vaikuttamaan strategian kehittämiseen, ja että sen työstäminen muutenkin on tehty tällä tavalla kaikille jäsenille internetin kautta avoimeksi. Se on hienoa. Muutamia lisäyksiä, joita toivoisin itse strategiaan.

Kirkon vapaaehtoistyöryhmä on raportissaan "enemmän kuin työmuoto" toivonut, että vapaaehtoistyön tulisi selkeämmin liittyä luonnolliseksi osaksi toiminnan kokonaissuunnitelmaa seurakunnissa. Jotta vapaaehtoistyö tulisi kirkossamme taas kunniaan ja palaisimme juurillemme, pitäisi se huomioida visioissa ja tavoitteissa. Tavoitteena pitäisi olla asennemuutos vapaaehtoistyöhön. Kuten Robert Lemberg on edellä mainitussa raportissa kirjoittanut: seurakuntaelämässä on päästävä irti tuottaja-kuluttaja -ajattelusta. Vision pitäisi olla seurakuntaelämä, joka on meidän kaikkien yhteinen kutsumus, ja missä seurakuntalaiset saavat täysivaltaisina jäseninä tehdä sitä mitä osaavat ja haluavat, rakentaen yhdessä työntekijöiden kanssa kirkkoa. Kirkon työntekijöiden osalta päämääränä tulee olla yhteistyö, ohjaus ja yhteinen suunnittelutyö eri ryhmien kanssa. Kuvittelisin, että tämä on akateemisesti koulutetulle papille hyvinkin mielekästä, jos asenne on oikea. Aiheesta on ollut tarjolla kirkollista koulutusta, mutta sitä ei olla vielä merkittävästi käytetty seurakuntien parissa. Asennemuutos vaatiikin herättelyä kirkossa ja sen pitäisi olla jopa strateginen tavoite.

Väliraportissa kirkon visiona on olla siten näkyvillä ja ulottuvilla, että jokainen sen halutessaan löytää ja kohtaa. Tämä on hyvä minimivaatimus, mutta kovin passiiviseksi jäisi perustehtävän hoitaminen. Toivoisin kirkkomme aktiivisesti toteuttavan vielä vuonna 2015:kin Jeesuksen käskyä mennä kaikkeen maailmaan. Tiedämme kaikki vanhan totuuden: se mikä on poissa näkyvistä, on poissa mielestä. Kirkon onkin oltava sillä tavalla yhteiskunnassa ja mediassa näkyvissä, että tavalla tai toisella seurakuntalainen kohtaa sen päivittäin, halusi sitten tai ei. Vasta kun usko ja kirkko on läsnä ihmisen arjessa, voi kirkon jäsenyyden merkitys kasvaa. En ole teologi, joten en lähde tässä kertomaan miten pitäisi muuttaa tuota armon käsitystä siinä visio kohdassa, mutta jotain siitä jäi puuttumaan. Vaikka ei tarvitakaan suorituksia, niin onko armo tässä strategiassa liian ilmaista ja yleistä? Tähän varmaan saamme teologeilta parempia palautuksia vielä tässä, toivon.


Paluu