Puheenvuoro



Kemppainen Jari, edustaja

Otsikko:
Kirkkona monikulttuurisessa yhteiskunnassa - Suomen evankelis-luterilaisen kirkon
tulevaisuusselonteko (Kirkkohallituksen esitys 7/2014)

Täysistunto:
Tiistaina 4 päivänä marraskuuta 2014 klo 12.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kollegat. Kiitän piispa Jolkkosta ja työryhmää. Tämä oli hyvä selitettynä. Itse pidin sitä luettuna hieman unettavana ja kuivahkona mietintönä mutta nyt sitä on taas kiva lueskella uudestaan, kun sanan selitys on tärkeää ja huomaan, että tämänkin osalta se avaa tätä sanaa. On hienoa, että tässä on uskallettu pikku hiljaa jo sanoa, että tämmöisen palveluja tuottavan kansankirkon aika on jo ohi, vaikka sitä ei ihan suoraan sanota mutta kyllä se sanotaan, koska esimerkiksi omassa seurakunnassa: kyllä meillä kansaa on mutta ei ole varaa tuottaa palveluita. Sitten on taas seurakuntia, joissa tuotetaan palveluita mutta ei ole sitä kansaa. Olen viime aikoina lukenut myös Tampereen piispojen kirjoituksia aika pitkältä ajalta, piispa Mattia olen kuullutkin, mutta Gummerus aikoinaan sanoi, että kansankirkon aika on tietty aika, jos kansankirkko alkaa tinkiä totuudesta, tunnustuksesta ja Raamatusta niin sen aika on ohi. Tai sitten Kansanaho, kun astui virkaan niin hän sanoi, että kansankirkko muuttuu missiologiseksi kirkoksi eli lähetyskirkoksi, jo vuonna -70 hän kirjoitti näin. Itsekin olen edustaja Niirasen kanssa vähän samaa mieltä siitä, että tulevaisuus on vähän hassu juttu. Ne kaksi ekaa oli semmoisia hassutteluja. Meidän pitäisi miettiä, että mitä jos luterilaisesta kirkosta tulee enemmistökirkko tai mitä jos se on yhdistyskirkko tai mitä jos kirkko hajautuu. Perustetaan useita luterilaisia kirkkoja taas Suomeen. Minultakin on kysytty, että voisiko paikalliskirkko erota Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta, jos kirkolliskokous tekee tyhmiä päätöksiä.

Eli tämä on hyvä. Tänne on uusi slangisanakin keksitty, kirkollinen slangi, vieraanvaraisuus. Kiitos tästä uudesta sanastakin. Hyvä juttu, kiitoksia.


Paluu