Puheenvuoro
Grönlund Henrietta
,
edustaja
Otsikko:
Nuorten osallisuuden vahvistaminen kirkossamme (Edustaja-aloite 6/2009)
Täysistunto:
Keskiviikkona 6 päivänä toukokuuta 2009 klo 9.15
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Kommentoin nyt tässä käsittelyssä olevaa aloitetta nuorten osallisuuden vahvistamisesta, mutta sivuan aika vahvasti samalla aloitteita 3/2009 ja 5/2009, kirkon kehitysvammaistyöhön ja lapsen oikeuksiin liittyen. Näissä aloitteissa kannetaan huolta ja esitetään toimenpiteitä eri ikä- tai ihmisryhmien osallisuuden ja oikeuksien edistämiseksi kirkossa ja seurakunnissa. Kaikki aloitteet ovat tärkeitä ja kannatettavia. Myös ja erityisesti niiden huomioiminen, jotka eivät itse aina osaa tai pysty vaatimaan oikeuksiaan, nousee vahvasti kirkon sanomasta ja tehtävistä. Asia on keskeinen myös kirkon tulevaisuuden kannalta, kuten tänään on jo kuultukin. Heikoimpien huomioiminen on merkittävimpiä syitä kuulua, myös liittyä kirkkoon aikuisiällä. Toisaalta kokemus kirkon syrjivistä käytännöistä on merkittävä syy kirkosta eroamiseen.
Näissä kolmessa aloitteessa lapsiin, nuoriin ja kehitysvammaisiin liittyen esitetään monenlaisia toimenpiteitä. Osa esityksistä, kuten kehitysvammaistyön virka tai nuorten kirkolliskokous ovat hyvin konkreettisia ja selkeästi itsenäisiä. Niiden toteuttamista voidaan harkita itsenäisinä ja sellaisinaan. Aloitteissa on kuitenkin myös hyvin laajoja esityksiä, jotka muistuttavat toisiaan, vaikka kyse on eri ryhmistä. Nuorten osallisuutta käsittelevä aloite esittää kartoitusta seurakuntien nuorten osallisuutta tukevista toimintatavoista. Lapsen oikeuksia käsittelevä aloite esittää selvitystä lasten oikeuksien toteutumisesta kirkossamme. Kehitysvammaistyöhön liittyvä aloite taas esittää kirkon oman saavutettavuusohjelman laatimista.
On viisautta, että tutkitaan, selvitetään ja suunnitellaan hyvin, ennen kuin toimitaan laajassa mittakaavassa. Kuitenkin voidaan kysyä, onko järkevää tehdä jokaiseen ihmisryhmään liittyvät selvitykset ja suunnitelmat erikseen. Lasten, nuorten ja kehitysvammaisten lisäksi on myös monia muita ryhmiä, joiden osallisuudesta tulee kirkossa erityisesti kantaa huolta. Esimerkkinä pelkästään yhdenvertaisuuslaki nimeää useita syrjintävaarassa olevia ihmisryhmiä, joiden osallisuutta tämä laki myös velvoittaa seurakuntia edistämään. Toivonkin, että näitä aloitteita käsittelevä valiokunta huomioi osallisuuden ja oikeuksien edistämisen tarpeen eri ihmisryhmissä ja edistää kokoavan selvityksen käynnistämistä. Selvityksen pohjalta voitaisiin laatia kirkon yhdenvertaisuussuunnitelma, joka ottaa huomioon saavutettavuuden eri puolet eri ikä- ja ihmisryhmien kohdalla. Tarvittaessa voitaisiin toki ryhtyä myös eriytettyihin toimenpiteisiin yksittäisten ryhmien kohdalla. Keskitetty, eri ryhmiä kokoava ja mahdollisimman tasavertaisesti lähestyvä malli on käytössä monin paikoin muualla yhteiskunnassa. Esimerkiksi yhdenvertaisuuslain uudistustyössä. Yksittäisille ihmisryhmille tehtyjä erillisiä selvityksiä ja ohjelmia voidaankin pitää ongelmallisina. Itse pidän hieman ongelmallisena myös aiemmin esimerkiksi kuntatasolla yleistä tapaa tarkastella nuorten osallisuutta erillään ja jotenkin irrallisena muusta osallisuudesta. Kirkossakin tulisi selvittää osallisuutta laajasti, alkaen vaikka siitä, mitä osallisuuden hyvin moniulotteisella käsitteellä ymmärrämme.
Kirkkohallitus on jo käynnistänyt hankkeen, jossa selvitetään kirkon yhdenvertaisuutta työllistämiseen ja työyhteisöihin liittyen. Tämä hanke tarkastelee monia eri syrjintävaarassa olevia ryhmiä kokoavasti ja selvittää heidän tilannettaan kirkon työssä eri tavoin. Osallisuus, myös muusta kuin työstä, siis erilaisten seurakuntalaisten, nuorten, lasten, kehitysvammaisten ja monien muiden ryhmien osallisuus seurakunnan toiminnassa ansaitsisi vastaavan selvityksen. Tällaisen selvityksen pohjalta voitaisiin suunnitelmallisesti ja myöskin realistisesti kehittää oikeuksia ja osallisuutta. Keskitetty selvitys säästäisi resursseja niin selvityksiä tekevässä päässä kuin seurakuntien kuormitetuissa työyhteisöissä. Osallisuuden edistäminen uskonyhteisössä on lähetyskäskyn toteuttamista tänä päivänä. Se on aitoon yhteyteen kutsumista. Sitä me haluamme tarjota kaikille ihmisille. Ja jotta kaikki tulevat aidosti kutsutuiksi, tarvitsee ja myöskin ansaitsee tämä asia panostuksemme. Toivon että nämä aloitteiden hyvät esitykset voidaan ainakin tietyiltä osin toteuttaa, mutta toivon että se tehdään järkevällä, synergisellä ja resurssitkin huomioivalla tavalla.
Paluu