Kirkolliskokouksen toimeksiantojen lisäksi vaalisäännöksiä uudistettaessa esityksessä on otettu huomioon taustalla vireillä oleva koko kirkkolainsäädännön uudistustyö, jotta uudet säännökset olisi helppo nivoa osaksi tulevia säädöksiä. Siten luottamushenkilöitä ja vaaleja koskevat säännökset, jotka tällä hetkellä ovat hajallaan useassa kirkkolain luvussa, on koottu yhteen ehdotettuun kirkkolain 23 lukuun. Samalla kirkkolain sekä muiden kirkollisten säädösten rajapintoja on tarkasteltu siten, että laissa olisivat vain perustuslain 76 ja 80 §:n mukaiset säännökset. Lisäksi on kiinnitetty huomiota säännösten ajantasaisuuteen, säännösten termistöön ja muutoinkin säädöskieleen.

Seuraavaksi tavoitteenani on kertoa keskeisimmistä ehdotuksista eli siitä, mikä muuttuisi suhteessa voimassa olevaan lainsäädäntöön.

Luottamushenkilöiden osalta esityksessä uutta on, että kirkollisen luottamushenkilön käsitteen yhteydessä määriteltäisiin myös luottamushenkilön velvollisuus edistää kirkon parasta sekä toimia luottamustoimessaan arvokkaasti ja tehtävien edellyttämällä tavalla. 

Uutta olisi myös, että vaalikelpoisuuden rajoitukset koskisivat kaikkia kirkon hallinnon tasoja eikä vain seurakuntatasoa. Siten esimerkiksi tuomiokapitulin palveluksessa olevaa ei voisi valita hiippakunnalliseen luottamustoimeen tai kirkolliskokousedustajaksi tai kirkkohallituksen palveluksessa olevaa kirkkohallituksen jäseneksi tai kirkolliskokousedustajaksi. Lyhytaikainen alle 6 kuukauden palvelussuhde ei kuitenkaan aiheuttaisi vaalikelpoisuuden menettämistä.

Lisäksi uutta olisi ehdotettu säännös mahdollisuudesta pidättää tai erottaa henkilö luottamustoimesta.  Esityksen mukaan, jos epäillään luottamushenkilön syyllistyneen luottamustoimessaan virkarikokseen tai muutoin menetelleen siinä velvollisuuksiensa vastaisesta, hänet voitaisiin pidättää luottamustoimestaan asian tutkimisen tai oikeudenkäynnin ajaksi. Epäilyn tulee kuitenkin olla vankka ja käytännössä luottamushenkilön menettelyn tulisikin pääsääntöisesti täyttää virkarikoksen tunnusmerkitön. Luottamushenkilö voitaisiin pidättää toimestaan myös silloin, jos hänet on asetettu syytteeseen rikoksesta, jonka laatu tai tekotapa osoittaa, ettei hän voi toimia luottamustoimessaan sen edellyttämällä tavalla. Lisäksi luottamushenkilö voitaisiin erottaa toimestaan, jos hänet on vaalien jälkeen tuomittu vankeuteen vähintään kuudeksi kuukaudeksi. Ehdotetun säännöksen pohjana on aiempi kirkkohallituksen vuonna 2004 tekemä esitys sekä kuntalain vastaavat säännökset.

Esityksessä ehdotetaan, että nykyisin eri vaaleissa käytössä olevat äänioikeutettujen henkilörekisteriä koskevat nimet kuten vaaliluettelo tai äänivaltaisten luettelo korvattaisiin yhdellä nimellä ”äänioikeutettujen luettelo”. Koska äänioikeutettujen luettelo muodostaa henkilötietolaissa säädetyn henkilörekisterin määriteltäisiin sen sisältö kirkkolaissa  perustuslain 10 §:n edellyttämällä tavalla. 
Henkilötietolain mukaan kirkon jäsenyys on ns. arkaluontoinen tieto, jolloin ongelmallista on äänioikeutettujen luettelon julkisuus. Kirkkolakiin ehdotetaankin uutta säännöstä luettelon julkisuudesta lain 25 lukuun. Asiaa valmisteltaessa on oltu yhteydessä sekä oikeusministeriöön että tietosuojavaltuutetun toimistoon. Molempien tahojen lausunnoissa viitattiin saamelaiskäräjien vaaleista annettuun lakiin, jonka säännöksiä onkin käytetty kyseisen säännösehdotuksen mallina. Pääsääntöisesti äänioikeutettujen luettelot olisivat salassa pidettäviä, mutta seurakuntavaaleissa ja kirkkoherran välittömässä vaalissa äänioikeutettujen luetteloa voitaisiin edelleen pitää rajoitetusti nähtävänä säädetyn ajan. Ehdotuksessa esitetään, että seurakuntavaaleissa ja kirkkoherran välittömässä vaalissa  vaalilautakunta voisi oikaista äänioikeutettujen luetteloa aina siihen saakka, kunnes luettelo saavuttaisi lainvoiman. Vaalilautakunta voisi lisätä henkilön äänioikeutettujen luetteloon tai merkitä hänet äänioikeutta vailla olevaksi, jos hänet on oikeudettomasti jätetty pois luettelosta, merkitty siihen äänioikeutta vailla olevaksi tai äänioikeutetuksi. Sama oikeus olisi vaalilautakunnalla silloin, jos henkilö äänioikeutettujen luettelon säädetyn laatimisajankohdan jälkeen joko liittyisi kirkon jäseneksi tai eroaisi kirkosta. Esimerkiksi seurakuntavaaleissa äänioikeutettujen luettelo saavuttaisi lainvoiman 16 päivää ennen vaalipäivää kello 16, mitä ennen vaalilautakunnan oikaisut olisi tehtävä. Kirkkoon liittynyt muutoin äänioikeutettu henkilö saisi äänestää siinä seurakunnassa, jonka jäseneksi hän on liittynyt.

Tämän vaalilautakunnan itseoikaisun myötä ei enää olisi tarvetta säätää kirkkoherran luetteloon kohdistuvasta oikaisuvaatimusoikeudesta tai kuolleen henkilön ennakkoääneen huomiotta jättämisestä. Äänioikeutettujen luettelon laatimisen jälkeen kuollut äänioikeutettu poistettaisiin luettelosta vaalilautakunnan itseoikaisulla. Mikäli äänestäjä kuolisi ennakkoäänestyksen jälkeen, otettaisiin hänen antamansa ennakkoääni huomioon vaalin tulosta laskettaessa, kuten yleisessä vaalilainsäädännössä on tapana.

Myös vaalien muutoksenhakua koskevia säännöksiä on tarkistettu. Vaalilautakunnalle annettavan itseoikaisumahdollisuuden myötä oikaisuvaatimus- ja valitusoikeutta äänioikeutettujen luettelosta on rajoitettu. Ehdotuksen mukaan oikaisuvaatimus- ja valitusoikeus olisi ainoastaan asianosasella eli henkilöllä, jonka äänioikeudesta on kysymys.  Tällä hetkellä kirkkolaissa ei ole selkeää säännöstä siitä, kenellä on valitusoikeus vaalin tuloksen vahvistamista koskevasta päätöksestä. Tästä syystä kirkkolain 24 lukuun ehdotetaan uutta 7 a §:ää, jossa säädettäisiin valitusoikeudesta vaalin tuloksen vahvistamista koskevaan päätökseen.  Sen mukaan valitusoikeus olisi  asianosaisella sekä jokaisella vaaleissa ehdokkaana olleella henkilöllä ja valitsijayhdistyksellä, jos tehty päätös olisi lainvastainen. Lisäksi vaalin tulosta koskevasta päätöksestä saisi valittaa sillä perusteella, että vaalit on toimitettu virheellisessä järjestyksessä ja että se on saattanut vaikuttaa vaalien tulokseen, myös jokainen vaaleissa äänioikeutettu henkilö ja seurakuntavaaleissa sekä kirkkoherran välittömässä vaalissa lisäksi seurakunnan jäsen. Ehdotus pohjautuu yleisen vaalilain 100 ja 101 §:ään. Valitusoikeudesta säätämisen myötä esityksessä on tarkennettu myös vaalituloksen tiedoksiantoa koskevia säännöksiä.

Vaikka ehdotuksessa vaalimenettelyt ovat säilyneet pääosin ennallaan, esitetään kuitenkin joukko seurakuntavaaleja koskevia uudistuksia. Seurakuntavaaleissa, jossa vaaliajankohta on säilytetty, siirryttäisiin yksipäiväisin vaaleihin. Mahdollisuus äänestää ennakkoon on vähentänyt tarvetta kaksipäiväisiin vaaleihin. Ainoana vaalipäivänä äänestysajassa noudatettaisiin yleisten vaalien aikatauluja. Vaalilautakunnan asemaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että vaalilautakunta toimisi selkeästi vaalien toimittamisesta vastuussa olevana vaaliviranomaisena seurakuntatasolla. Tästä syystä esitetään, että vaaleihin liittyvää päätösvaltaa keskitetään yhä enenevässä määrin seurakunnan vaalilautakunnalle eikä vaaleihin liittyvää päätösvaltaa enää jaettaisi seurakunnan toimielinten ja vaalilautakunnan kesken. Vaalilautakunnan vastuiden kasvattaminen merkitsee myös jossain määrin nykyistä useampaan vaalilautakunnan kokouskertaan.

Kirkolliskokouksessa on aiemmin puhuttu siitä, tulisiko esimerkiksi seurakuntavaaleissa äänioikeutettuja kirkon jäseniä lähestyä vaalikirjeellä seurakunnan toimesta. Esityksessä ehdotetaan säännöstä ns. ilmoituskortista, jonka seurakunnan tulisi lähettää äänioikeutetuille, mikäli seurakunta jakaantuu äänestysalueisiin. Muissa tilanteissa ilmoituskortin lähettäminen olisi vapaaehtoista. Ilmoituskortissa, joka toimisi myös ennakkoäänestyksessä lähetekirjeenä, olisi muun muassa tiedot vaaleista, vaalipäivästä ja ennakkoäänestyksen ajankohdasta sekä ohjeet kortin käyttämisestä ja menettelystä äänestettäessä.
Lisäksi esitetään, että seurakuntajaotuksen muuttuessa kesken vaalikauden yhä useammin olisi mahdollisuus valita uudet toimielimet aiempien vaalien tuloksen perusteella ns. paperivaaleilla, jollei paperivaalien toimittaminen osoittaudu mahdottomaksi.

Myös hiippakuntavaltuuston jäsenten ja kirkolliskokousedustajien vaaleihin esitetään jonkin verran muutoksia. Aiemmin tuli jo mainittua vaalikelpoisuuden rajoitusta koskevan säännöksen soveltamisalan laajentaminen seurakuntatason lisäksi hiippakuntiin ja kirkon keskushallintoon. Esitys myös poistaa säännöksissä olleen tulkintaongelman siitä, voiko tuomiokapitulin maallikkojäsen olla ehdokkaana hiippakuntavaltuuston vaalissa. Esityksen mukaan voi. Hiippakuntavaltuuston maallikkojäsenten vaaliin ja kirkolliskokouksen maallikkoedustajan vaaliin ehdotetaan ennakkoäänestysmahdollisuutta siten, että  vaaleissa äänioikeutetulla olisi mahdollisuus äänestä ennakkoon vaalipäivää edeltävän viikon keskiviikkona ja torstaina seurakuntansa toimitiloissa noudattaen soveltuvin osin, mitä ennakkoäänestyksestä seurakuntavaalien osalta määrätään. Ennakkoäänestysasiakirjoina toimisivat äänestyslippu, vaalikuori ja ennakkoäänestäjien luettelo. Työssäkäyvien äänioikeutettujen huomioimiseksi toisena ennakkoäänestyspäivistä äänestysaika olisi kello 15–19 välillä.
Lisäksi ehdotetaan poistettavaksi nykyinen kirkkolain 20 luvun 5 §:ssä oleva säännös varajäsenen äänestysoikeudesta varsinaisen jäsenen ollessa estynyt. Samalla esitetään, että varsinainen vaalipäivä siirrettäisiin maanantaista tiistaille. Monessa kunnassa kunnalliset toimielimet kokoontuvat maanantaisin, mikä on aiheuttanut maallikkovalitsijoille hankaluuksia saapua vaalikokoukseen.

Papiston ennakkoäänestysmahdollisuutta ei esitetä muutettavaksi – tämä johtuu siitä, että äänestys tapahtuu rovastikunnittain, jolloin äänestysmatka on pääsääntöisesti pidempi kuin seurakunnittain tapahtuvissa maallikkojäsenten ja -edustajien vaaleissa. Pappisjäsenten ja -edustajien vaaleissa uutta olisi, ettei äänioikeus olisi enää kytköksissä seurakunnan virkaan tai äänestäjän ikään. Tästä ikään liittyvän äänioikeusrajoituksen oikeutuksesta ja tarkoituksenmukaisuudesta on monesti täällä kirkolliskokouksessakin keskusteltu. Tämä uudistus koskisi kaikkia vaaleja, jossa äänioikeus perustuu pappisvirkaan eli myös piispan, pappisasessorin  ja lääninrovastin vaaleja. Lisäksi vaaleissa on vaalimenettelyihin liittyviä aikatauluja aikaistettu vaalivuotta edeltävän syksyn osalta, jotta ehdokkaille jäisi vaalityölle nykyistä paremmin aikaa.  

Nyt esitettävä kirkkolain muutos ja siihen liittyvät kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen muutokset ehdotetaan tulevan voimaan samanaikaisesti mahdollisimman pian muutosten hyväksymisen jälkeen. Tavoitteena on, että säännöksiä voitaisiin soveltaa jo vuoden 2014 seurakuntavaaleissa. Tämä edellyttää, että laki tulisi voimaan keväällä 2014.


Paluu