Puheenvuoro



Telivuo Irma, lainoppinut asiantuntija

Otsikko:
Lakivaliokunnan mietintö 2/2009 piispainkokouksen esityksestä 1/2008, joka koskee kanttorinviran kelpoisuutta, ja kirkkohallituksen esityksestä 5/2008, joka koskee kirkkolain, kirkkojärjestyksen sekä kirkon vaalijärjestyksen virkamiesoikeudellisten säännösten muuttamista

Täysistunto:
Tiistaina 3 päivänä marraskuuta 2009 klo 13.00

Teksti:
Herra arkkipiispa. Haluan esittää puheenvuoron virkapaketin hyväksymisen tärkeyden puolesta, koska erityisesti emeritusprofessori Saraviidan lausuntoon viitaten on esitetty, ettei ehdotettu muutos olisi tarpeen. Tässä puheenvuorossa on nähtävissä lakia soveltavan tuomarin näkökulma.

On selvää, että valtiovalta ei voi pakottaa kirkkoa säätämään lakia. Näin ollen ei ole mitään sanottavaa siihen, mitä Saraviita lausuntonsa johtopäätösten kohdassa 2 toteaa. Kirkkoon ei voida kohdistaa perustuslain 80 § säännökseen viitaten vaatimuksia siitä, että kirkkolain delegointisäännöksiä tai voimassaolevia niihin perustuvia säännöksiä olisi muutettava. Kirkolliskokouksella on yksinomainen oikeus kirkkolainsäätämistä koskevan aloitteen tekemiseen. Tätä aloiteoikeutta olisi nyt käytettävä. Nimittäin perustuslain 80 §, eli säännös siitä, mistä asioista tulee säätää lailla, koskee myös kirkkoa. Tämä käy ilmi mm. Saraviidan viittaamasta perustuslakivaliokunnan lausunnosta numero 20/2003, jossa todetaan, että perustuslain 80 § säännökset rajoittavat suoraan kirkkolain valtuussäännösten tulkintaa samoin kuin niiden nojalla virkasäännössä annettavien määräysten sisältöä.

Jos kirkko nyt jättää käyttämättä aloiteoikeuttaan sellaisen lain säätämiseksi, joka täyttää perustuslain vaatimukset, tuomioistuimet joutuvat, silloin kun kirkon lainsäädäntö on ristiriidassa perustuslain kanssa, jättämään perustuslain kanssa ristiriitaiset säännökset soveltamatta. Näin ollen kirkko menettää mahdollisuutensa vaikuttaa sovellettavaan lakiin.








Paluu