Puheenvuoro



Mölsä Aulis, edustaja

Otsikko:
Yleisvaliokunnan mietintö 4/2006 edustaja-aloitteesta 9/2006, joka koskee kirkkoamme yhteiskunnan aktiivisena vaikuttajana

Täysistunto:
Keskiviikkona 8 päivänä marraskuuta 2006 klo 9.00

Teksti:
Hyvä puheenjohtaja, hyvät kuulijani. Kun olen toista mieltä siitä, että tämä aloite pitäisi jättää raukeamaan, niin tuon esille seuraavaa. Maanantaina meidän arkkipiispamme Paarma ansiokkaassa vastauspuheenvuorossaan kansliapäällikölle totesi muun muassa, että meidän yhteiskunnan kristillisiä arvoja ollaan murentamassa. Olen täysin samaa mieltä ja iloitsen siitä, että meidän kirkkomme ylin johto on myöskin tämän havainnut ja mieltänyt. Ja kun näin on, niin jotakinhan täytyy tehdä. Mitä pitäisi tehdä? Kuvaannollista kieltä käyttäen sanon, että ei saa jäädä tuleen makaamaan. Täytyy ryhtyä vastahyökkäykseen. Mikä on se tapa ryhtyä tähän vastahyökkäykseen? Tietysti vaikuttaminen yhteiskuntaan. Ja millä tavoin? Eri tasoilla eri tavoin.

Päällimmäisenä on koko valtakunnan taso. Tämä tarkoittaa lainsäädäntöä ja yhteiskunnan toimintaan liittyviä säädöksiä, joissa meidän kirkon pitää olla mukana asioiden valmistelutyössä. Lausunnon antajana me haaskaamme aikaamme ja tuhlaamme niitä voimavaroja, mitä meillä on. Valmistelutyössä pitää olla mukana. Toinen taso on hiippakunnallinen ja seurakuntataso, jossa tapahtuu kansalaisten kohtaamista. Se on tärkeä taso. Täällä päällimmäisinä toimenpiteinä on jalkautuminen ja verkostoituminen. Näillä me laajennamme niitä tapahtumakertoja, joissa me kohtaamme kansalaiset. Kolmas, minusta aivan tärkein on kohdata ihmisiä heidän kotonaan. Silloin me joudumme siirtymään median puolelle. Meillä on käytössämme monenlaista mediaa. Oleellisimpia ovat sähköiset mediavälineet, radio, netti ja televisio. Täällä piispa Heikka piti aivan mainion alustuksen Internetin käytöstä nyt ja jatkossa, myöskin asioita visioiden. Olipa hieno alustus, kiitos siitä. Minä katson niin, että tämä netin tulevaisuus on niin laaja, että me emme näe siitä kuin osan tänä päivänä. Hyvä, että nähdään edes se osa ja kuljetaan siihen suuntaan, että sen käyttöä hyödynnetään lisääntyvästi. Kaikkein tärkein on televisio. Sillä me tavoitamme lähes kaikki kansalaiset. Sen käyttö meillä on vielä aivan lapsen kengissä. Sitä sektoria tulee laajentaa ja vahvistaa oikein voimaperäisesti. Kun aikanaan siinä edetään, niin silloin me kohtaamme tällä hyvällä sanomallamme ihmisiä, jotka voivat alkaa täyttää mieltään hyvillä asioilla, eikä pelkästään niillä, mitä tänä päivänä niin paljon TV:stä tulee. Pientenkin lasten mieli täytetään huonoilla asioilla. Missä me olemme? Meidän tehtävä on täyttää ihmisten mielet hyvillä asioilla. Tässä on meille valtava haaste. Ja se on parhaimmillaan sitä vaikuttamista yhteiskunnassa.

Hyvät kuulijat. Täällä valiokunta kannassaan esittää, sen viimeisessä lauseessa, että: "Näissä strategiatyöskentelyissä tarkastellaan kirkon yhteiskunnallista tehtävää ja esitetään keskeiset toimintalinjaukset, kuten aloitteessa toivotaan". Tämän lukiessani totean, että mehän olemme ihan samaa mieltä sekä valiokunta että aloitteen tekijä aloitteineen. Eikö vaan? Kuitenkin tämän jälkeen valiokunta esittää, että jätetään aloite raukeamaan. Tässä vaiheessa, kun tämän luin, niin mieleni täytti kiusaaja pahoilla ajatuksilla valiokunnan väkeä kohtaan. Tietenkin minä kovasti koetin päästä pois niistä pahoista ajatuksista ja ajattelin, että hyväähän ne varmaan tarkoittaa, niin kuin täällä me kaikki. Kyllähän me koetamme tietenkin Raamattuun perustuen saada hyvää aikaan jokainen. Tässä on varmaan vain joku lipsahdus käynyt. Nimittäin, jos me emme hyvää koettaisi saada aikaan, niin meille kävisi samoin kuin suolalle, josta piispa Vikström puhui maanantaiaamun messussa. Kun suola menettää makunsa, niin se voidaan heittää pois tarpeettomana. Tätä kavahtakaamme.

Puheenjohtaja. Minä esitän, että kirkolliskokous päättäisi lähettää aloitteen kirkkohallitukselle toimenpiteitä varten.


Paluu