Puheenvuoro



Nurmi Mika, edustaja

Otsikko:
Kirkko 2020 - Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuusselonteko (Kirkkohallituksen esitys 11/2010)

Täysistunto:
Maanantaina 8 päivänä marraskuuta 2010 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Liityn osaltani myös siihen joukkoon, joka on kehunut tulevaisuusselontekoa erinomaiseksi dokumentiksi. Tulevaisuusselonteko ottaa erinomaisesti ja laajasti esille kysymyksiä, joita kirkolla ja sen seurakunnilla on tulevaisuudessa edessään. Maasto ja kenttä, kuten edustaja Luoma äsken mainitsi, on tunnettava ja tunnistettava. Nostan esiin yhden kysymyksen, ja syvennyn siihen. Edustaja Huttunen puhui kärjistä, olkoon tämä kärkeni, jonka haluan nostaa esiin.

Kirkko tarvitsee osaavaa henkilöstöä tulevaisuudessakin. Selonteon sivulla 49 todetaan: "Uusien työntekijöiden rekrytointiin on kiinnitettävä erityistä huomiota." Erityistä huomiota. On kai selvää, että tulevaisuudessa seurakunnat tarvitsevat edelleen ammattitaitoista työväkeä. Ei voida ajatella niin, että eläköityminen ja heikkenevä talous kompensoivat toisiaan, eikä uusia työntekijöitä tarvitsisi enää rekrytoida. Päin vastoin. Uusien työntekijöiden merkitys tulee entisestään kasvamaan. Kirkossa on käynnistetty projekteja ja hankkeita sekä tehty monia selvityksiä, joissa on kartoitettu muun muassa työvoiman tarvetta tulevaisuudessa. Suurten ikäluokkien eläköityminen on ollut yksi tällaisten hankkeiden ja selvitysten käynnistäjä. Toinen seikka, jonka olen myös itse havainnut, on se, että millä saamme nuoret kiinnostumaan kirkosta työpaikkana. Kirkon koulutusalojen vetovoima ja työ seurakunnissa, niiden on oltava kiinnostavia. Puitteet ja sisältö, niiden tulee olla kunnossa. Piispa Häkkinen teroitti aiemmin puheessaan kirkon perustehtävän merkitystä. Tällä on juuri suuri vaikutus. Mitä varten me olemme olemassa, mitä me teemme.

Kolmas huomionarvoinen seikka on, että kirkon koulutusalalle opiskelemaan lähteneet muuttavat orientaatiotaan opiskelujen kuluessa. Opiskelemaan on lähdetty ajatuksella, että työllistytään seurakuntaan, kirkkoon töihin. Opiskelun aikana, ja tämä koskee erityisesti ammattikorkeakoulua, sosiaalialan opinnot, sosiaalialan harjoittelusta saadut erittäin myönteiset kokemukset, hyvä työllisyystilanne sosiaalialalla ja seurakuntia paremmat edut, mm. palkka, ovat seikkoja, jotka houkuttelevat työllistymään muualle kuin kirkkoon. Tutkinto kun antaa tähän mahdollisuuden.

Neljäs seikka mielestäni koskettaa työn pitkäjänteisyyttä. Seurakunnilla ei läheskään aina ole tarjota valmistuneelle vakituista työsuhdetta. Kun lisäksi puolisoiden työpaikat sijaitsevat suurissa keskuksissa, ovat ne yhdessä seikkoja, jotka aiheuttavat osaavan työvoiman epätasaista sijoittumista eri puolille maata. Kirkon on vakavasti mietittävä sitä, mitkä ovat ne keinot, joilla houkutella ammattitaitoista ja sitoutunutta työvoimaa.

Tästä seuraa se, että kirkon ja seurakuntien on yhdessä kouluttavien laitosten kanssa huolehdittava uusien työntekijöiden ammattiosaamisesta ja kiinnitettävä siihen aivan uudella tavalla huomiota ja kehitettävä sitä aikaisempaa määrätietoisemmin. Kirkon töihin tulevilla kun ei enää itsestään selvästi ole samanlaista seurakuntanuoren taustaa eikä herätysliiketaustaa kuin aiemmilla sukupolvilla. Tämä tarkoittaa, että niin seurakunta työpaikkana kuin hengellisenä yhteisönä ovat vieraita. Kristillisen uskon, perinteen ja seurakuntaelämän tunteminen on heikkoa tai ainakin ohuempaa kuin aikaisemmilla työntekijäpolvilla. Tästä seuraa se, että ensimmäisissä harjoittelupaikoissa, työssäoppimisjaksoilla ja ensimmäisessä työpaikassa joudutaan uudenlaisten haasteiden ja kysymysten eteen. Muun muassa mitä on seurakunta, mikä on hartaus, voiko työntekijä puhua hartauden aikana puhelimeensa, työpaikalle tullaan ajoissa ja ilmoitetaan esteestä jne. Tulevaisuudessa erilaisille täydennyskoulutuksille, vertaisryhmille ja ohjausjärjestelmille on suuri tarve. "Rekrytoi asenne, kouluta osaaminen" voi olla totisinta totta. Mutta toisaalta tämä on myös mahdollisuus. Uusilla työntekijöillä kun on myös hyvin paljon sellaista osaamista ja taitoa, mitä tänään ja huomenna tarvitaan, esimerkiksi sosiaalisen median hyödyntäminen ja ryhmätyötaidot. Paljon sellaista, mitä tänään ei vielä osata täysin hyödyntää, mutta kenties huomenna.

Mitä moniammatillisuuteen ja -osaamiseen tulee, lienee välttämätöntä, että toimenkuvat tulevaisuudessa laajenevat ja työtä tehdään moniammatillisesti. Mutta kuitenkin on selvää, että niin ammatti-identiteettiä kuin spiritualiteettiakin on tuettava ja niistä on huolehdittava. Tällä hetkellä Oulun, Tampereen ja Espoon hiippakunnissa on käynnissä pilottiprojektit, jotka tähtäävät moniammatillisen palauteseminaarin järjestämiseen työssäoppimisjakson tai seurakuntaharjoittelun jälkeen kirkon alan opiskelijoille. Kukin hiippakunta toteuttaa projektia itsenäisesti, mutta teemme sitä yhteistyössä. Nämä hankkeet kirkkoneuvos Rantanen mainitsi tulevaisuuden hankkeina yhdessä orientoitumiskoulutuksen kanssa. Talouden näkökulmasta ne ovat pieniä hankkeita, mutta työmäärältään, vaikuttavuudeltaan ja merkitykseltään rekrytointikysymyksissä ne ovat sitäkin laajempia ja kauaskantoisempia. Espoossa olemme nimenneet kirkon koulutusalojen yhteisten seurakuntaharjoittelujen palauteseminaarien kehittämisprojektin Harppi-projektiksi, ikään kuin työvälineeksi. Voisiko kaiken tämän edellä sanomani tiivistää sanomalla: Kerro, ketkä ovat hyviä tyyppejä, niin pelastan heidät kirkon töihin?

Edustaja Luoma otti hyvin äsken esiin Jeesuksen käskyn, lähetys- ja kastekäskyn, jossa Jeesus sanoi: "Menkää siis, ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni." Kaikki kansat. Jeesus ei määritellyt aikataulua eikä sitä, millä resursseilla se tehdään. Ne jäävät meidän tehtäväksemme.


Paluu