Puheenvuoro



Salomäki Matti, edustaja

Otsikko:
Piispainkokouksen selonteko avioliittolain muutoksen johdosta (Piispainkokouksen kirje 1/2016)
Oikeudellinen selvitys avioliittolain muutoksen vaikutuksista (Kirkkohallituksen kirje 4/2016)
Keskustelumalli ja siihen liittyvä aineisto tueksi keskusteluihin avioliitosta eri tavalla ajattelevien välillä (Kirkkohallituksen kirje 5/2016)

Täysistunto:
keskiviikkona 9 päivänä marraskuuta 2016 klo 15.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja. Itselläni on mielessä kolme näkökulmaa tähän käynnissä olevaan keskusteluun. Tästä asiasta on ensinnäkin median myötävaikutuksella paisunut aivan liian suuri asia, jos tarkastelee sitä seurakuntaelämän arjen näkökulmasta. Se keskustelu, jota mediassa käydään ei mitenkään vastaa niitä mittasuhteita, miltä asia näyttää seurakuntien arjessa. Ainakin se on oma, ja aika monen muunkin, kokemus. En halua vähätellä asian tärkeyttä niille, jotka painivat sukupuoli-identiteetin ongelmien kanssa, mutta tätä keskustelua pitäisi tietoisesti rauhoittaa, ja saattaa se lähemmäksi oikeita mittasuhteita. Ihmisten mielikuvissa samalla kirkko etääntyy seurakunnista, eli se, mitä kirkossa puhutaan, on eri kuin mitä seurakunnissa puhutaan ja puuhataan. Ymmärrätte varmasti tämän erottelun. Tämä tilanne ei ole kirkolle hyväksi, ja on erittäin tärkeää, mitä ja miten keskustelemme. Toiseksi kirkon piirissäkin monet ajattelevat, että tässä kysymyksessä kirkon ajattelun pitää muuttua ja se muuttuu, kyse on vain siitä, kuinka kauan kestää, että muutos saadaan tehtyä. Monet ovat ottaneet tällaisen profeetan roolin tässä asiassa. Aika näyttää, kuka on se oikea profeetta. Mutta ei ole oikein reilua, että puhutaan mahdollisesti tulevaisuudessa tehtävien päätösten pohjalta, eikä siltä pohjalta, mikä on tällä hetkellä tilanne. Miksi lähtökohdan ja olettamuksen pitää olla tällainen, eikö se voisi olla yhtä hyvin toisenlainen? Kirkon kanta ja lähtökohta on jo luomisen ja myös piispainkokouksen lausunnon perusteella toinen, eikä sitä voi eikä tarvitse muuttaa, vaan pitää etsiä muita ratkaisuja esille nousseiden ongelmien ratkaisuksi kuin tuo kaikkien vihkiparien järjestelmällinen vihkiminen. Se on reaaliaikaista toimintaa. Kolmanneksi monet sanovat, että sukupuoli-identiteetin erilaisuus kuvaa vain Jumalan luomistyön rikkautta ja moninaisuutta. Hyvin vähän olen kuullut puhuttavan syntiinlankeemuksesta ja sen seurauksista tänään, muistaakseni yhdessä puheenvuorossa. Jos ajattelemme ja uskomme, että Jumala on luonut meidät alun perin mieheksi ja naiseksi, mistä sitten on tullut se moninaisuus, tai rikkinäisyys, jonka tänä päivänä kaikessa elämässä näemme, jota voimme teologisesti selittää syntiinlankeemuksen kautta? Se elämä, jota tähän maailmaan syntyy, ei ole enää täydellistä vaan kantaa mukanaan syntiinlankeemuksen hedelmää tavalla ja toisella. Syntyy kuolleita, vammaisia, sairaita lapsia, ja niin edelleen. Ja jokaisella on syntyessään jo sairauden ja kuoleman geenit ruumiissaan. Mitä syntiinlankeemus vaikuttaa seksuaalisuuden alueella? Miten siihen tulisi suhtautua? Tästä ei ainakaan viime aikoina ole juurikaan puhuttu. Toivon tätäkin näkökulmaa keskusteluun jatkossa. Kaiken kaikkiaan uskon ja toivon, että tästäkin vaikeasta asiasta opimme keskustelemaan kirkossa rakentavasti ja kunnioittavasti. Kiitos.



Paluu