Puheenvuoro



Lahdenperä Pekka, edustaja

Otsikko:
Parokiaalijärjestelmän kehittäminen (Edustaja-aloite 8/2008)

Täysistunto:
Torstaina 8 päivänä toukokuuta 2008 klo 9.00

Teksti:
Herra puheenjohtaja, hyvät edustajat. Muistaakseni piispa Riekkinen sanoi joku aika sitten haastattelussa eräässä aikakausilehdessä, että kirkko tarvitsee uudistajia, mutta myös jarrumiehiä ja käytti nimen omaan termiä "jarrumiehiä". Olen uutena edustajana täällä mielenkiinnolla kuunnellut keskusteluja ja nyt tänä päivänä ajattelen, että eilen taisi olla se uudistajien päivä, oli intoa ja avoimuutta uudistuksiin, mutta nyt sitten kun tuli käsittelyyn tämä parokiaalijärjestelmän kehittämisehdotus, jonka olen itsekin allekirjoittanut, niin huomasin, että myöskin jarrumiehet ovat heränneet. Jollakin tavalla eilinen ja tämä päivä tuntuvat hyvin ristiriitaisilta, nämä viestit. Eilen haluttiin uudistua ja tänään viesti onkin nyt se, että "ei kun me olemme betonoituneet näihin seurakuntaraameihin, missä me elämme. Älkää koskeko niihin, pois kaikki, niihin ei voi koskea". Olen ihmetellyt tätä, että miten viesti näin nopeasti muuttuu. Ymmärrän kyllä ne huolet, mitä näihin henkilöseurakuntiin kuuluu ja olen samaa mieltäkin niistä, että ei ole syytä hakea tämmöisiä elitistiseurakuntia, ei kukaan varmasti ole sellaista haluamassakaan. Jos haluaakin, niin sitä sopii suuresti ihmetellä. Olen mietiskellyt, että mikähän se todellinen syy tässä sitten on ja mikä on se pelko loppujen lopuksi ja olen ajatellut, että se varmaankin on se, mihin edustaja Vesti tässä aikaisemmin viittasi, eli tämä virkakysymys on yksi siellä takana, joka pelottaa; nyt vanhan virkakäsityksen seurakuntalaisille ja papeille ehkä sitten järjestyisi tällainen turvakoti. Mikä ettei, olen sitä mieltä, että sallittakoon sellainen. Sehän ei ole kuitenkaan tämän aloitteen varsinainen perussyy. Aloitehan lähtee siitä, että me miettisimme, ottaisimme selvää siiitä, mitä tapahtuisi, jos me irrottautuisimme tästä ainakin nyt lähes lievänä ajopuuna olemisesta käsikynkässä kuntien kanssa. Meidän itsemääräämisoikeus tässä suhteessa on oikeastaan olematon. Se on se ensimmäinen asia, joka täytyy miettiä. Sen jälkeen tulee näitä muita.

Palaan tähän Vestin puheenvuoroon vielä sikäli, että muistaakseni Vesti tässä sanoi näin, että "tätä kautta voitaisiin myös löytää keinot sille, että me saataisiin sovittua tai hoidettua ne pahat riidat, mitkä meillä kirkossa nyt ovat aivan ilmeiset". Välillä kuulostaa siltä, että me riitelemme itsemme kuoliaaksi. Nyt me olemme riidelleet vähintäänkin verille itsemme ja jos tämä jatkuu, niin ainakin jonkinlainen ero tulee tässä riitelyssä. Kun arkkipiispa on kommentoinut julkisuudessa pitkin matkaa tätä virkakysymystä, hän on käyttänyt monta kertaa sellaista termiä, hän on sanonut "tässä voisi olla joku polku, jota kautta me löytäisimme hyvän, soveliaan ratkaisun tälle asialle". Sanoisin, että tässä parokiaalijärjestelmän kehittämisasiassa saattaisi löytyä montakin polkua niiden riitojen viisaalle ratkaisemiselle, mitkä nyt meitä jäytävät ja vievät meiltä energiaa. Jos me saisimme tässä nämä asiat ratkaistua tätä kautta, niin sen jälkeen päästäisiin tekemään sitä varsinaista perustyötä ja annettaisiin uutta parempaa viestiä seurakuntalaisille, että olemme saaneet jotakin aikaan. Eli joka tapauksessa nämä riidat on saatava selvitettyä, ei tämä voi jatkua näin. Sitä ei ymmärrä kukaan, että miten tämä vain pitkittyy ja pitkittyy. Tässä tämmöisen uuden edustajan mietteitä ja kiitoksia kaikille.


Paluu