Puheenvuoro



Hyttinen Marjatta, edustaja

Otsikko:
Talousvaliokunnan mietintö 6/2005 kirkkohallituksen esityksestä 7/2005, joka sisältää ehdotuksen Kirkon keskusrahaston talousarvioksi vuodelle 2006 ja toiminta- ja taloussuunnitelmaksi vuosille 2006 - 2008 sekä esityksen johdosta tehdystä talousarvioaloitteesta 1/2005

Täysistunto:
Torstaina 10 päivänä marraskuuta 2005 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kokousedustajat. Talousvaliokunta on valmistellut esityksen kirkkohallituksen esityksestä, joka sisältää ehdotuksen Kirkon keskusrahaston talousarvioksi vuodelle 2005 ja toiminta- ja taloussuunnitelmaksi 2006-2008 sekä tuon esityksen johdosta tehdystä talousarvioesityksestä 1/2005. Esityksessäni otan esille joitakin keskeisiä asioita. Tarkemmat luvut ja tiedot ovat budjettikirjassa ja talousvaliokunnan mietinnössä.

Talousvaliokunnan mietintö tästä budjettiesityksestä ei suinkaan syntynyt helposti. Lopputulos on laadittu lukuisien asiantuntijakuulemisten ja pitkien, ajoittain värikkäittenkin keskustelujen perusteella. Kun keskustelut eivät kuitenkaan joka kerta johtaneet yksimieliseen päätökseen, olemme tarvittaessa hyvässä hengessä äänestäneet, pari kertaa jopa turhan takia. Talousvaliokunnan mietintöön liittyy yksi eriävä mielipide. Yleensä budjetin laadinnassa on tärkeintä ensin määrittää toiminnalliset tavoitteet, sitten katsotaan tulopohja ja sen jälkeen katsotaan menot. Tämä on ehkä hieman oikaistu tapa laatia budjetti, mutta periaatteessa näin pitäisi tapahtua. Toiminnallisten tavoitteiden suhteen edustaja Kippo esitti lähetekeskustelun yhteydessä asian lähettämistä johonkin muuhun valiokuntaan tai vastaavaan. Toiminnalliset tavoitteet liittyvät kuitenki n läheisesti talousarvioon ja useasti myös pitkän tähtäimen strategiaan. Toiminnalliset tavoitteet pitää päättää yhdessä rahojen kanssa, kuten tässä budjettiesityksessä todetaan. On tosin myönnettävä, että toiminnallisten tavoitteiden käsittely jää useasti hyvin vähäiselle huomiolle budjettikäsittelyn yhteydessä.

Mitä sitten on tärkeää tässä budjetissa. Seurakuntien kannalta tärkein asia on seurakuntamaksun suuruus. Suuruuden määrääminen tapahtuu myös nyt ensimmäistä kertaa. Kirkon keskusrahaston tulopohja on tiedossa, kun budjettia laaditaan, sillä keskusrahaston tulot määräytyvät kaksi vuotta aikaisempien verotulojen perusteella eli vuoden 2006 tulopohja on vuoden 2004 verotulojen mukaisesti. Kirkon keskusrahasto saa noin 90 %:a tuloistaan seurakunnilta seurakuntamaksuina. Vielä nyt kuluvana vuonna seurakunnat maksavat kirkon keskusrahastoon sekä perusmaksua että lisämaksua. Perusmaksu, jonka suuruus on 5,2 %:a peritään sekä laskennallisen kirkollisveron että maksuunpannun yhteisöveron kokonaismäärän perusteella. Lisämaksu taas on yhteisöverotulon suuruudesta riippuen 12-20 %:n. Kuten muistamme toukokuun kirkolliskokouksessa päätettiin kirkkolain 22 luvun 8 §:n muuttamisesta siten, että perusmaksua voitaisiin periä vain laskennallisen kirkollisveron perusteella. Samalla luovuttaisiin lisämaksun perimisestä. Ensi vuoden talousarvio onkin laadittu siten, että seurakunnilta peritään ainoastaan perusmaksua laskennallisen kirkollisveron perusteella.

Kirkkohallitus omassa esityksessään esittää perusmaksun tasoksi 9,1 %:a. Talousvaliokunta esittää kirkkohallituksen esityksestä poiketen vuoden 2006 perusmaksun suuruudeksi 8,7 %:a. Tämä perusmaksun alennus merkitsee sitä, että Kirkon keskusrahastoon tuleva seurakuntamaksutuotto vähenee noin 2,1 milj. euroa ja edelleen se merkitsee sitä, että talousarvio valitettavasti on noin 2 milj. euroa alijäämäinen. Talousvaliokunnan mielestä seurakuntamaksun suuruuden pitää olla vakaa ja pysyä samansuuruisena ainakin kolmen vuoden ajan. Kirkkohallituksen esityksestä alhaisempaa perusmaksua voidaan pitää myös jonkinlaisena vähäisenä kompensaationa niille harvoille seurakunnille, jotka menettivät melkoisesti yhteisöverotuoton jakoperusteita muutettaessa.

Talousarvioon nyt tuleva 2 milj. euron alijäämä on talousvaliokunnan mukaan hyväksyttävissä sillä perusteella, että kirkkohallituksella on vahva tase, joka mahdollistaa sen, että alijäämä katetaan aikaisempien vuosien ylijäämillä. Kirkon keskusrahaston tase on todella vahva. Kassavarat ja pitkäaikaiset sijoitukset vastaavat lähes 1,5 vuoden seurakuntamaksuja. Kuten talousvaliokunta lausunnossaan toteaa, yhden vuoden seurakuntamaksuja vastaava kassavarojen ja pitkäaikaisten sijoitusten määrä on riittävä turvaamaan keskusrahaston toiminnan talouden voimakkaissakin suhdannevaihteluissa. Kuluvalta vuodelta seurakuntamaksuja arvioidaan kertyvän noin 48 milj. euroa. Kassavarat ilman pitkäaikaisia sijoituksia ja omakatteisten rahastojen varoja ovat kirkkohallituksen esityksen mukaan koko suunnitelmakauden 2006-2008 noin 56 milj. euron tasolla.

Budjetin alijäämäisyyttä talousvaliokunta perustelee myös sillä, että on odotettavissa, että avustusmäärärahoista syntyy säästöä. On myös ilmeistä, että vuoden 2006 tilinpäätös toteutuu selvästi talousarvioesitystä parempana budjetointikäytäntöjen takia. Onkin ilmeistä, että seurakunnat tekevät selvästi tiukempia ja tarkempia budjetteja kuin kirkkohallitus. Edelleen toteaisin, että pienemmälläkin seurakuntamaksulla tultaisiin toimeen.

Seurakuntien talouden suhteen vuosi 2004 oli aikaisempaa vuotta huonompi. Alijäämäisen budjetin tehneiden seurakuntien lukumäärä kasvoi jälleen muutaman hieman paremman vuoden jälkeen. Mutta on iloiten todettava, että tänä vuonna kirkollisverotulojen tilitykset ovat kasvaneet noin 5 %:a. Seurakuntamaksun suuruuden määrääminen on mielestäni todella tämän budjettiesityksen tärkein asia. Perusmaksu määräytyy siis vain laskennallisen kirkollisveron perusteella ja seurakuntamaksun suuruudeksi talousvaliokunnan mietinnössä on esitetty vuonna 2006 8,7 %:a. Tärkeää on myös huomata, että sekä kirkkohallituksen esityksessä että talousvaliokunnan mietinnössä todetaan, ettei lisämaksua peritä. Edelleen, toisin kuin kirkkohallituksen esityksessä, talousvaliokunnan mielipide on se, että seurakuntamaksu pidetään vakaana, samansuuruisena ainakin kolmen vuoden ajan.

Kirkon keskusrahaston kannalta tärkeä asia on myös avustusjärjestelmä. Avustusjärjestelmää on viime vuosina kehitetty ja muutettu. Avustusjärjestelmään liittyy läheisesti myös yhteisöverouudistus, joka tehtiin siis viime toukokuussa. Ensi vuoden budjettiin avustuksiin on esitetty 18,4 milj. euroa, mikä on vajaat 2 milj. euroa vähemmän kuin tänä vuonna. Avustuksiin seurakunnille on varattu 15,2 milj. euroa. Verotulojen täydennyksiin 5,5 milj. euroa, mutta on odotettavissa, että siitä määrärahasta säästyy runsaat 1-1,5 milj. euroa. Kehittämisavustuksiin on varattu 3 milj. euroa. Onkin mielenkiintoista seurata, miten tätä kehittämisavustusta käytetään ja mikä merkitys on tulevaisuudessa tänä päivänä niin vilkkaana käytävästä kuntarakenneuudistussuunnitelmasta. Edelleen muihinkin avustuksiin liittyen talousvaliokunnan mietinnössä on huomioitu edustaja Siukosen toive ehdollisuuden poistamisesta koskien nuorisoverkoston kehittämistä. Talousvaliokunta pitää perusteltuna myös sitä, että Kirkon keskusrahasto tukee tarvittaessa Vammalan seurakuntaa Tyrvään Pyhän Olavin kirkon jälleenrakentamisen loppuunsaattamisessa myös vuonna 2007. Talousvaliokunta on myös huomioinut ilmeisen teknisen vuosilukuvirheen kirkkohallituksen esityksessä. Talousvaliokunta toteaa, että Tahkon lomakeskuksen kappelin tuki päättyy viime vuonna tehdyn alkuperäisen päätöksen mukaisesti vuonna 2008 eikä 2009, kuten kirjassa erheellisesti esitettiin. Edelleen talousvaliokunta seuraa sekä Tahkon kappelin että Ison Omenan kappelin toimintaa.

Talousvaliokunta ei sen sijaan puolla 300 000 euron määrärahan varaamista talousarvioaloitteessa esitettyyn Petroskoin kirkon rakentamiseen. Talousvaliokunta on keskustellut pitkään asiasta ja kuullut asian suhteen kansliapäällikkö Junttilaa, kirkkoneuvos Cantelia ja toiminnanjohtaja Antti Pentikäistä. Talousvaliokunnan mielestä Suomen ulkopuolella olevien toisten luterilaisten kirkkojen kirkkorakennusten rahoittamisen tulee tapahtua pääsääntöisesti seurakuntien ja muiden osapuolten, muttei Kirkon keskusrahaston kautta. Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan hankkeen rahoitustoimikunta on suunnitellut hankkeen rahoitusta siten, että se tulisi rahoitetuksi ilman keskusrahaston avustusta. Rahoituksesta on koossa noin 510 000 euroa. Kuten kansliapäällikkö Junttila lähetekeskustelun yhteydessä totesi, on kirkkohallitus päättäessään vuoden 2006 aikana kirkoissa päiväjumalanpalveluksissa koottavista kolehdeista määrännyt 5.11.2006 koottavan kolehdin Petroskoin evankelisluterilaisen seurakunnan kirkon rakennushankkeelle Kirkon ulkomaanavun kautta. Talousvaliokunta keskusteli pitkään myös yleisesti Inkerin kirkon avustustilanteesta ja totesi, että tarvittaisiin pitkän tähtäimen suunnitelma, jolla tuettaisiin Inkerin kirkon kasvua itsenäisyyteen. Inkerin kirkossa on 70 seurakuntaa, rakennushankkeita parhaillaan 40. Useimmat seurakunnat eivät valitettavasti pysty huolehtimaan siellä kirkoistaan. Tällöin on olemassa vaara, että runsas tuki lisää vain Inkerin kirkon riippuvuutta tuesta.

Edelleen talousvaliokunta keskusteli ja hieman hämmästeli kirkkohallituksen esityksessä rakennusavustusta koskien Vuotson kappelin rakentamista. Ihmeteltiin sitä, miksi asia on talousarvioesityksessä, kun kirkkohallituksen täysistunto oli jo päättänyt varata rakennusavustusmäärärahoista 60 000 euroa Sodankylä seurakunnalle Vuotson kappelin rakentamiseen. Sodankylän seurakunta ei ole hakenut rakennusavustusta eikä seurakunta ilmeisesti kohtalaisen hyvän taloudellisen tilanteensa takia edes sitä saisikaan. Kirkkohallitus itse määrittelee ne periaatteet, joiden mukaan rakennusavustusta myönnetään. Saamani tiedon mukaan kirkkohallitus on myös joskus, tosin perustelluista syistä, poikennut ohjeista. Sodankylän seurakunnan avustus olisi tällainen poikkeus. Sodankylän seurakunnan rakennusavustus myönnetään sitten aikanaan normaalin menettelyn kautta, kun avustushakemus tulee. Sitä vaan ihmettelen, miksi asia on budjettikirjassa, vaikka kirkkohallitus on todella aikaisemmin jo rakennusavustuksen myöntänyt. Mutta hyvä niin, että rakennusavustukseen on varattu rahaa ja prosessia voidaan jatkaa.

Kirkon keskusrahaston budjetista 75 %: on eläkelaitoksen osuutta, loput Kirkon keskusrahaston toimintaa. Talousvaliokunta keskusteli runsaasti kirkon eläkelaitoksesta. Kirkon eläkelaitoksessa on todella viime vuosina tapahtunut monia muutoksia, varsinaista myllerrystä. On Puroa, Vilmaa, Yhellaa, Arkea jne. Kuitenkin talousvaliokunnan saaman tiedon mukaan eläkejärjestelmien muutostyöt etenevät suunnitellusti ja niiden toteutumiseen on varattu riittävät resurssit. Talousvaliokunta kuitenkin kiinnittää huomiota ammattitaitoisen henkilöstön riittävyyteen, riittävyyden kasvuun ja eläketoiminnan tietokustannusten kasvuun. Tulevaisuus kuitenkin näyttää talouden suhteen paremmalta, sillä vuonna 2006 eläketoiminnan tietohallintokuluista vajaa 1 milj. euroa on vuosittaisia perusmenoja ja hieman yli 4 milj. euroa tietojärjestelmien kehittämiskuluja. Näiden kehittämiskulujen määrä tulee jatkossa pienenemään. Talousvaliokunta odottaa mielenkiinnolla uuden eläke-ennusteen valmistumista. Sen valmistuttua voidaan saada parempi tieto eläketuottojen ja -kulujen kehityksestä ja eläkerahaston tavoitekoosta. Edelleen uuden eläke-ennusteen perusteella voidaan arvioida nykyistä työnantajan perusmaksun suuruutta.

Lopuksi vielä muutama sana raamin ylityksestä. Talousvaliokunta totesi kuluvan vuoden budjetista antamassaan mietinnössä, että talousarviokehyksien yleinen korotuslinja on syytä alentaa 3 %:sta 2 %:tiin. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaan budjetti ylittää annetut raamit kirkon yhteisen toiminnan osalta. Sen kasvu on 6 %:a. Saman aikaisesti tosin avustusten vähennys on 9 %:a hiippakunnallisen toiminnan pysyessä raamissa. Onko kirkon yhteisen toiminnan 6 %:n kasvu hyväksyttävissä? Talousvaliokunnan mielestä kyllä, ehkä hieman muristen. Syitä huomattavaan kasvuun ovat kaksi projektia, jäsenyyden vahvistamisprojekti ja seurakuntien yhteistyö- ja kehittämishankkeiden koordinaatioprojekti. Näihin kumpaankin on esitetty 100 000 euroa vuodeksi. Lisäksi seurakuntavaaleihin on esitetty 0,5 milj. euron määrärahaa. Nämä kaikki liittyvät jossain määrin jäsenmäärän vähenemisongelmaan ja toisaalta avustuksiin ja siten ne ovat muristen hyväksyttävissä. Seurakuntavaaleihin varattua määrärahaa on hyvin tarkoin suunniteltava, jotta se palvelisi sitä ajatusta, että kirkko ja sen toiminta kiinnostaisi ihmisiä, ei yksinomaan vain vaalit. Kuten on jo aikaisemmin todettu, vaalimainonnalla on sittenkin hyvin vähäinen merkitys vaalien äänestysinnostukseen.

Arvoisa puheenjohtaja. Yhteenvetona voidaan todeta, että tämä budjetti on melko maltillinen, tosin ehkä laadittu hieman liian löysäksi ja tuloja vähätellen. Talousvaliokunta jättää mietintönsä kirkolliskokouksen ruodittavaksi.


Paluu