Puheenvuoro



Rantanen Leena, kirkkoneuvos

Otsikko:
Ajankohtaisia asioita kirkon taloudesta (Ilmoitus kirkolliskokoukselle 3/2007)

Täysistunto:
Tiistaina 8 päivänä toukokuuta 2007 klo 12.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Tämä ilmoitus sisältää kolme osaa. Nämä ovat kaikki varsin merkittäviä, juuri tällä hetkellä esillä olevia asioita. Kahta näistä käsittelen lyhyesti, eli kirkon eläkemenoennustetta sekä kirkon talous- ja henkilöstöhallinnon tietojärjestelmien esiselvitystä. Sen sijaan keskityn kirkon vastuullisen sijoittamisen ohjeisiin, koska ne ovat ainakin omasta mielestäni mielenkiintoisessa vaiheessa tällä hetkellä.

Ensin eläkemenosta. Vihdoinkin monen vuoden ponnistelujen jälkeen Valtionkonttorin kanssa on saatu tehtyä eläkemenoennuste, jonka horisontti on 70 vuotta. 70 vuotta siksi, että eläkevastuun lasketaan olevan 70 vuoden pituinen. Jos tänään tulee kirkkoon uusi nuori työntekijä, hän on ensin eläkevakuutettuna 40 vuotta, sitten hän jää eläkkeelle ja on onnellisena eläkeläisenä 30 vuotta, josta tulee 70 vuoden vastuu. Se on varsin pitkä aika. Eläkemenoennuste laadittiin viiden vaihtoehtoisen skenaarion perusteella.

Ensimmäinen on nimeltään perusskenaario, joka on valitettavasti aika utopistinen. Se lähtee siitä, että kirkkoon kuulumisprosentti säilyy ennallaan. Oletuksen mukaan tällöin vuonna 2075 kirkossa olisi 97 % nykyisestä työntekijämäärästä eli työntekijämäärä säilyisi lähes muuttumattomana. Skenaario kaksi on lievästi laskeva, eli oletetaan, että kirkkoon kuulumisprosentti pienenisi 0,3 % vuodessa ja silloin noin 80 % nykytyöntekijämäärästä olisi työssä 70 vuoden kuluttua. Skenaario kolme on jo vähän rajumpi, siinä oletetaan, että kirkkoon kuulumisprosentti pienenee 0,5 % ja noin 70 % nykytyöntekijämäärästä olisi töissä vuonna 2075. Skenaario "nopea sopeutuminen" tarkoittaa sitä, että työvoima 30 vuoden aikana ensin laskee varsin rajusti ja sen jälkeen vähän hitaammin, jolloin vuonna 2075 olisi noin puolet nykyisestä työntekijämäärästä. Nopea sopeutuminen voi tarkoittaa kahta asiaa. Se voi tarkoittaa sitä, että näinä 30:na vuonna ulkoistetaan tehtäviä varsin rajusti. Toisaalta se voi tarkoittaa sitä, että jäsenet nopeasti vähenevät, jolloin työntekijämäärä sopeutetaan 30 vuoden aikana siihen kehitykseen. Viimeinen skenaario on nimeltään alasajo, joka tarkoittaa, että omaan eläkelaitokseen ei enää vakuutettaisi lainkaan uusia työntekijöitä, vaan ne vakuutettaisiin TEL-puolelle. Oman eläkelaitoksemme vastuulle jäisi niistä eläkeläisistä ja työntekijöistä huolehtiminen, jotka juuri nyt ovat joko eläkkeellä tai eläkevakuutettuja. Laskelmat osoittavat, että viimeinen työntekijä poistuisi tästä järjestelmästä ennen vuotta 2050. Vuoden 2050 jälkeen meille ei tulisi lainkaan eläkemaksutuloja, sen sijaan meillä olisi vastuulla 25 vuoden ajan pelkkiä eläkkeitä.

Kaikista tärkein tutkimuksen tulos on se, mikä on vuosittaisen eläkemenon suhde palkkasummaan. Huomaatte, että skenaariot 1, 2 ja 3, mitkä siis olivat näitä vähän parempia kuin mitä alasajo tai ulkoistaminen, näyttävät sen, että minään vuonna eläkemenot eivät nousisi yli 40 %:n palkkasummasta. Tämä on tärkein viesti ennusteesta, koska se osoittaa sen, että itse asiassa kirkossa tilanne ei ole ratkaisevasti huonompi kuin esimerkiksi TEL-puolella. Siellä ollaan sitä mieltä, että 40 % on se katto, mitä ollaan saavuttamassa, mutta ei kuitenkaan ylitetä.

Meillä on aikaisemminkin tehty eläkemenoennusteita, itse asiassa kaksi kertaa, vuonna 92 ja vuonna 99. Vuoden 92 ennuste rakennettiin sille oletukselle, että mikään ei muutu eli työntekijämäärä pysyy vakiona. Silloin oletettiin, että joka tapauksessa eläkkeet kohoaisivat 48 %:iin palkkasummasta. Vuonna 99 oltiin vähän viisaampia ja lähdettiin kahden oletuksen pohjalta: muuttumattoman oletuksen ja hieman laskevan oletuksen. Eläkkeet olisivat noin 40-50 % palkkasummasta.

Uusi ennuste on ratkaisevasti parantunut entisiin ennusteisiin verrattuna. Täytyy tietysti kysyä, miksi näin on käynyt. Ensinnäkin kirkon työntekijöiden, niin kuin kaikkien julkisen puolen työntekijöiden, lisäeläkkeiden osuus on pienentynyt ja tulee jatkossa pienenemään. Toinen, mikä tähän vaikuttaa, on eläkeindeksi. Eduskuntavaaleissa oli esillä teema, pitäisikö eläkeindeksiä muuttaa. Mutta jos se on rakennettu näin, että 80 % hinnat ja 20 % palkat, on selvä, että eläkkeet eivät nouse samaan tahtiin kuin palkat. Uuteen eläkejärjestelmään on jo sisällytetty elinaikakerroin, mikä ensimmäisen kerran realisoituu 2010. Eli jos 2010 näyttää siltä, että odotettu elinikä on pitempi kuin Puron paketissa oletettiin, silloin eläkkeisiin tulee pieniä vuositason leikkauksia, koska ajatus on, että eläke on koko eläkeajan x kymmentätuhatta euroa. Jos sen pitää riittää useammalle vuodelle, niin se jaksotetaan useammalle vuodelle. Ei ehkä tule ajatelleeksi, miten eläkkeisiin vaikuttaa palkansaajan itse maksama työeläkemaksu. On ennustettu ja tiedetäänkin, että se tulee tulevina vuosina nousemaan. Tämä osuus ei oikeuta eläkkeeseen, eli silloin, kun eläkettä myönnetään, siitä vähennetään itse maksetun eläkemaksun osuus pois. Tämäkin tietysti tulee pienentämään eläkkeitä. Riippuen siitä, minkälaisen työuran itse kukin on tehnyt, se, että eläke määräytyy jatkossa koko työuran eikä viimeisten vuosien perusteella, saattaa olla eläkkeitä pienentävä. Nämä olivat yleisiä kaikkiin suomalaisiin liittyviä. Meihin liittyvä on seuraava. Aikaisemmin on todettu, että meillä on paljon eläkeläisiä suhteessa eläkevakuutettuihin. Toisaalta on todettu, että meillä on varsin paljon sellaisia, jotka joskus elämänsä aikana ovat olleet kirkossa töissä ja ovat nyt jossain muualla. Näiden merkitystä on selvitetty ja huomattu, että rahallisesti näiden vapaakirjojen merkitys on pieni. Se aika, kun he ovat olleet kirkon palveluksessa, on niin lyhyt (piipahtajat), että sillä ei loppujen lopuksi ole eläkemenoihin juurikaan vaikutusta. Tämä oli varsin helpottava tieto, koska luultiin, että nimenomaan nämä vapaakirjalaiset ovat niitä, jotka romuttavat järjestelmän.

Lähinnä tarkasteluun on otettu skenaario numero kolme eli laskeva. Olisimme voimakkaasti sitä mieltä, että jos tämä skenaario toteutuisi, olisi mahdollista edetä sen vaihtoehdon mukaan, että eläkelaitos hoidettaisiin kuten nytkin. Mutta siinä on valitettavasti "ellei ja....". On kauhean vaikea sanoa, että onko kirkossa 70 vuoden kuluttua niin paljon jäseniä, että pystymme huolehtimaan näistä vastuista. Toinen pienempi uhka on seurakuntarakenneuudistus, jonka ei siis sinänsä pitäisi olla mikään uhka. On varmaan syytä miettiä, käykö niin, että kirkon työntekijämäärä pienenee rakenneuudistuksen myötä niin paljon, että palkkasumma jää liian pieneksi. Ehkä tämä on turha huoli, mutta kannattaa kuitenkin ajatella, että sellainenkin uhka saattaisi olla olemassa.

Tärkeintä kuitenkin, niin yllättävää kuin se onkin, on sijoitustoiminta ja sen onnistuminen. Yhden prosentin vaihtelu sijoitustoiminnassa on 7,5 miljoonaa euroa eli varsin suuri summa. Jos työnantajamaksuihin haluttaisiin samanlainen korotus, pitäisi eläkemaksuprosenttia nostaa 27 %:sta yli 29 %:iin. Se, että ollaan näin hyvässä tilassa ja että näkymät ovat suotuisat, johtuu siitä, että sijoitustoiminta on ollut menneinä vuosina niin hyvää.

Mutta jatkojalostukseen. Eläkevastuulaskelma saadaan toukokuussa ja eläkelaitosten rahoitusta selvittävän työryhmän esitys valmistuu syyskuun loppuun mennessä, eli siihen palataan marraskuussa. Vakavasti harkittavia vaihtoehtoja työryhmän näkemyksen ja selvityksen tekijän mielestä olisi enää oikeastaan kaksi eli: rahoitus tapahtuu kuten nytkin tai ehkä todennäköisempänä pyrkiminen yhteistakuujärjestelmään peruseläketurvan osalta. Eläkelaitoksen sulkemisvaihtoehto, joka tietysti kuulostaa helpolta, vaikuttaa alustavien laskelmien perusteella varsin hankalalta juuri sen vuoksi, että 2050 eläkejärjestelmässä olisi tosiaan pelkästään eläkeläisiä eikä lainkaan maksutuloja. Se olisi varmasti haasteellista. Tietysti voisi ajatella, että eihän se meitä koske, mutta ehkä asiaa ei kuitenkaan ihan niinkään voi lähestyä.


Paluu