Puheenvuoro



Isotalus Alpo, edustaja

Otsikko:
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2007 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2007-2009 (Kirkkohallituksen esitys 1/2006)

Täysistunto:
Maanantaina 6 päivänä marraskuuta 2006 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Talousarviossa vuodelle 2007 on piispainkokouksen kanslian määrärahaesitykseen 100 000 euroa homoseksuaalisuusprojektin seminaarin järjestämiseen ja sen palkkakuluihin. En halua avata keskustelua itse asiasta, sen perusteista. Haluan kuitenkin esittää kysymyksen: Tarvitaanko sitä määrärahaa? Mitkä ovat seminaarin mahdolliset seuraukset? Mitä kielteistä julkisuutta sillä mahdollisesti saataisiin aikaan? Parisuhdelaissa on kysymys samaa sukupuolta olevien parisuhteen laillistamisesta. Laki suo mahdollisuuden samaa sukupuolta oleville elää laillisesti, niin kuin avioliitossa eletään.

Nyt työryhmä on selvittämässä mitä tämä kirkossa vaikuttaa. Piispainkokous kuin myös sen nimeämä työryhmä on saanut hyvin vastuullisen ja vaativan tehtävän. Kirkkomme piispat totesivat vuonna 1966 homoseksuaalisesta käyttäytymisestä seuraavasti: "Vaikka homoseksuaalinen ei aina olekaan itse vastuussa taipumuksensa synnystä, on jokainen velvollinen pidättäytymään sen toteuttamisesta. Samoin kuin terveellä sukupuolivietillä varustettu on siihen avioliiton ulkopuolella. Raamattu ei suotta puhu tästä synnistä varoittavin sanoin. Homoseksuaalisuuden lisääntyminen on aina ollut ilmauksena aikakauden siveellisen elämän rappeutumisesta." Näin siis piispamme totesivat vuonna1966. Tämä kannanotto on selkeästi Raamattuun pitäytyvä. Edelleen lokakuussa 1999 kirkkohallitus antoi pyydettynä lausunnon oikeusministeriölle laista samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rekisteröinnistä. Siinä kirkkohallitus korosti, että miehen ja naisen avioliittoa on edelleen pidettävä perustavana yhdessä elämisen muotona.

Ihmisellä on monia taipumuksia. Niiden mukainen elämä ei kuitenkaan aina Jumalan sanan mukaan ole oikein. Voimakaskaan taipumus tai vietti väärään käyttäytymiseen tai elämään ei anna oikeutta tehdä väärin. Tällaisissa asioissa Jumalan sana kehottaa kilvoittelemaan ja taistelemaan syntiä vastaan Jumalan armon avulla. Kristityn elämän ohjeena on Jumalan sana. Se ei muutu ajan tai ihmisten käsitysten mukaan. Käsite rakkaus kuuluu Jumalan sanan keskeisimpään sisältöön. Kuitenkin sitä sovelletaan usein ihmismielen mukaan ja rakkaus-käsitteen avulla avataan synnin portteja. Jumala rakastaa syntistä ihmistä, mutta vihaa syntiä. Jumalan armo ja anteeksiantamus on rajaton, mutta se ei koskaan anna lupaa tai oikeutta tehdä syntiä. Jumalan armo ei peitä syntiä, vaan se puhdistaa synnistä. Jumalan sanan pohjalta lähtevä elämänsuunta koituu yksittäisen ihmisen ja koko yhteiskunnan siunaukseksi.




Paluu