Puheenvuoro



Kolehmainen Jari, edustaja

Otsikko:
Kaste ja kummien määrä (KJ 2:17) (Edustaja-aloite 7/2009)

Täysistunto:
Torstaina 7 päivänä toukokuuta 2009 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, kirkolliskokousedustajat. Kummius vai kummien määrä, tässä olen nyt vähän itsekin miettinyt, että menevätkö käsitteet sekaisin. Ei liene merkitystä sillä, montako kummia itse kummiuden kannalta on, määrä ei korvaa laatua. Nyky-yhteiskunnassa kummius on enemmänkin tapa, perinne ja moni kokee sen tapahtuman todistajaluonteeksi. Tämä voisi tietysti hallinnollisessa mielessä vaatia useamman kuin yhden henkilön eli nimenomaan tämä tapahtuman todistajuusluonne. Kuitenkin, jos ajatellaan itse kummiutta, siihen riittää varsin hyvin yksikin henkilö. Omaa lähipiiriäni ajatellen ei ole ollut vaikeaa löytää lähiperheistä määrällisesti riittävää määrää kummeja. Kuitenkaan en tunne yhtään kummia, joka kirjaimellisesti toimisi siten, kuten kirkon mukaan kummin tulisi toimia eli ottaa vastuuta lapsen kristillisestä kasvatuksesta. Tämä johtuu siitä, ettei haluta puuttua perheen sisäisiin asioihin, joihin hengellinen kasvatus tai sen puute koetaan. Kristilliset asiat koetaan perusperheessä kuitenkin omiksi asioiksi, näin yksi kummi riittää ja minun mielestä tulisi sen sijaan ohjata kummeja esimerkiksi kirjallisen aineiston avulla toimimaan, kuten kummien perinteisesti kuuluisi. Moni kummiksi suostuva ei koe kummiuden olevan mitenkään kristillinen tehtävä, vaan kunnia ja luottamuksen osoitus tuttavaperheeltä niin sanotusti maallisessa mielessä. Tältä osin asia tulisi korjata, ja uskallan väittää, että jos kummit ovat määrällisesti hukassa, niin vielä enemmän on hukassa itse kummius.


Paluu