Puheenvuoro



Kankkonen Stig, ombudet

Otsikko:
Selvityksen tekeminen kirkon mediastrategiasta sähköisessä mediassa, yleisvaliokunnan mietintö 2/2011 edustaja-aloitteesta 1/2011

Täysistunto:
Tiistaina 8 päivänä marraskuuta 2011 klo 12.30

Teksti:
Värderare ordförande, bästa kyrkomöteskolleger. Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät kirkolliskokouskollegat. Jos jossain niin tässä salissa on tullut tutuksi ilmiö, että voimme katsoa asioita hyvin eri tavalla ja tämä äskeinen puheenvuoro ja tämä puheenvuoro todistaa, että näin todella on. Enkä välttämättä sano, että kumpikaan näkemys olisi väärä, vaan se, että katsotaan eri tavalla näitä. Haluan ihan lyhyesti tässä aluksi kommentoida, jos oikein ymmärsin, sitä lievää kritiikkiä, että tässä ei ole puututtu ruotsinkieliseen toimintaan ollenkaan. Ei liene kenellekään yllätys se, että nimenomaan se, tai sanotaan sekin on minulle hyvin tärkeää, ja kun minä puhun strategiasta ja selvityksestä, olen ehkä naiivi, mutta kuitenkin lähdin siitä, että totta kai tähän sisältyy kaksikielisyys ja tämä puoli ilman, että sitä tarvitsee erikseen korostaa. Tämä ihan selvitykseksi.

Englantilaisessa sananparressa todetaan "kukaan ei ole niin sokea kuin hän, joka ei halua nähdä". Tavallaan tämä viisaus on aloitteen takana. Katson, että on syytä avoimin silmin ja rehellisesti katsoa vastaako kirkon nykyinen mediastrategia ja toiminta muuttuneessa sähköisessä mediakentässä parhaalla mahdollisella tavalla tämän päivän haasteisiin. Kuten kuulimme, yleisvaliokunta esittää kuitenkin muun muassa seuraavilla perusteilla, että aloite jätetään raukeamaan: 1. Selvityksen esittämä tieto on jo nyt merkittävältä osaltaan kirkkomme käytössä. Kannanotto tuntuu lähtevän siitä mielestäni merkillisestä perusolettamuksesta ettei mitään oleellista uutta voisi tulla ilmi. Selvityksen esittämästä tiedosta, kun ei kuitenkaan voi olla mitään tietoa ennen kuin selvitys on tehty. 2. Kirkon viimeisin mediastrategia on jo vanhentunut ja sen ovat korvanneet uudet toimintatavat. Mielestäni mietinnön toteamus strategian puuttumisesta puhuu vahvasti selvityksen puolesta eikä sitä vastaan. Tuntuu suorastaan oudolta ja uhkarohkealta vähätellä strategian puuttumista sillä, että uudet toimintatavat ovat korvanneet vanhentuneen strategian. En usko, että kukaan hyväksyisi tällaista ajattelua seurakunnissa, seurakuntayhtymissä tai muuten kirkossa. Strategioita laaditaan siksi, että ne toimivat toiminnanohjaajina. Nyt esitetään siis, että päinvastainen tilanne olisi hyväksyttävä näin tärkeässä asiassa. 3. Esitetty selvitys ei valiokunnan mukaan myöskään liene paras väline kirkon nykyisen viestintälinjan muutokseen. Haluan huomauttaa, että aloitteessa ei ole ehdotettukaan nykyisen viestintälinjan, mitä se nyt sitten ilman strategiaa lieneekään, muutosta. Jos kuitenkin oletetaan, että muutos voisi olla tarpeellinen, eikö silloin ehdotettu selvitys voisi antaa tarpeellista tietoa siitä, onko näin, miksi ja mihin suuntaan pitäisi muutoksia mahdollisesti tehdä. Mielestäni ei voida edes olettaa, että tällainen arviointi olisi järkevä tai edes mahdollinen, jos ei ole muita eväitä kuin kirkon oma olettamus omista hyvistä tiedoistaan mediaympäristöstä ja todellisuudesta. Ja vielä kaiken lisäksi ilman strategiaa, jossa määritellään, mihin kirkko mediatoiminnassaan pyrkii.

Yleisenä kommenttina on valitettavasti todettava, että mietintöteksti mielestäni valitettavasti henkii tietynlaista vaarallista omahyväisyyttä. Ei tietenkään ole mitään syytä epäillä kirkon tiedottamisessa vastaavien ammattipätevyyttä ja taitoa. Mutta ei myöskään ole syytä ummistaa silmiään siltä tosiasialta, etteivät toiminnasta vastanneet ja vastaavat voi arvioida omaa toimintaansa objektiivisesti ja monipuolisesti. Mietintöä laadittaessa on kuitenkin kuultu ainoastaan tällaisia henkilöitä ja minua, joka aloitteen tekijänä ei millään muodoin voida pitää objektiivisena totuuden torvena. Lyhyesti on kysymys seuraavasta: Joka on sitä mieltä, että muun muassa nykyinen kuva kirkosta todistaa mediastrategian nyt siis jo vanhentuneen ja toiminnan parhaalla mahdollisella tavalla vastaavan tämän päivän haasteisiin, äänestää tietysti valiokunnan mietinnön puolesta. Silloin ei tarvita mitään selvitystä. Aloitteen puolesta on sen sijaan syytä äänestää, jos katsoo, että kirkon intresseissä on selvittää miten mahdollisesti voisi toimia vielä paremmin yhä tärkeämmässä ja muuttuvassa sähköisessä mediakentässä. Tulen ehdottamaan, että kirkolliskokous antaa kirkkohallituksen tehtäväksi selvittää, vastaako kirkon nykyinen mediastrategia ja toiminta muuttuneessa sähköisessä mediakentässä parhaalla mahdollisella tavalla tämän päivän haasteisiin.


Paluu