Puheenvuoro



Rantanen Leena, kirkkoneuvos

Otsikko:
Talousarvioehdotukset Kirkon keskusrahaston vuoden 2014 talousarvioon (Ilmoitus 1/2013)

Täysistunto:
Keskiviikkona 15 päivänä toukokuuta 2013 klo 15.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. (Odottelemme tässä hetken diaesityksen alkua.) Kerron teille keskusrahaston taloudesta eteenpäin katsoen. Tämä on myös se hetki, jolloin minulla on mahdollista antaa teille katsaus johonkin ajankohtaiseen asiaan. Tällä kertaa tämä ajankohtainen asia on kysymys siitä, onko mahdollista muodostaa uusi Etelä-Savon seurakuntayhtymä tavoitteena itsekannattavuus. Vuosi sittenhän ajankohtainen asia oli, jos muistatte, kuinka Kirkon eläkerahasto tukee ydinaseteollisuutta, eli nämä ajankohtaiset aiheet vaihtelevat vuosittain aika kovasti. Mutta ensin keskusrahaston taloudellisesta tilanteesta ja kuluvan vuoden talousarvion toteutumisesta. Kirkon eläkelaitoksen osalta totean lyhyesti, että alkuvuosi on sujunut varsin mallikkaasti. Ensimmäisen kvartaalin tuotto oli 3,62 %. Eläkerahasto kasvoi 3 kk:n aikana 40 miljoonaa, huhtikuussa se kasvoi vielä yhden 10 miljoonaa lisää, eli nyt se on 1 097 miljoonaa. On mahdollista, että saavutamme rahaston pitkän aikavälin tuottotavoitteen 6,5 % tänä vuonna. Tässä vaiheessa vuotta tätä on tietysti, niin kuin ymmärrämme kaikki, täysin mahdoton arvioida. Mutta saattaa olla todennäköistä, että pääsemme tähän tavoitteeseen. Kirkon yhteisen toiminnan, eli Kirkkohallituksen, hiippakuntien ja avustusten osalta oletus on, että talousarvio pitää suurin piirtein paikkansa. Tulos voi olla hieman parempi, mutta mitään kovin merkittävää parannusta emme voi odottaa. Te vahvistitte tämän vuoden alijäämäksi 2,8 miljoonaa euroa ja varmasti se suurin piirtein toteutuu sen suuruisena. Seurakuntamaksut ovat hyvin vähän, ehkä 100 000 euroa suuremmat kuin mitä arvioitiin. Rakennusavustushakemuksia on tullut tähän mennessä varsin vähän, mutta avustushakemuksiakaan emme pysty ennakoimaan eli emme tiedä seuraavan jaon määrää. Plussan puolelle tuskin ponnistamme tänä vuonna.

Tämä Palvelukeskus on sitten jonkin verran haasteellisempi. Tästähän on ollut jo useamman kerran puhetta. Meidän pitäisi kaikin mahdollisin keinoin saada seurakuntia siirtymään aikaisemmin asiakkaiksi kuin vuonna 17. Tavoite on, että mahdollisimman moni vuodelle 17 ilmoittautunut siirtyisi jo vuonna 15 tai 16. Tähän on varauduttu siten, että Lahden ja Kuopion toimipisteet perustetaan suunniteltua aikaisemmin, jotta oltaisiin valmiit vastaanottamaan enemmän asiakkaita aikaisemmin, ja työntekijöitä palkataan arvioitua nopeammin. Kun nämä aikaistamissuunnitelmat on tehty, palvelukeskuksen johtokunta arvioi onko tältä osin syytä tehdä talousarvion muutosesitys, joka tulisi teille marraskuussa. Toinen tapa ajatella asiaa on katsoa siirtymävaihetta yhtenä kokonaisuutena. Kokonaistarkastelussa me voimme todeta, että jos asiakkaat tulevat aikaisemmin, palvelumaksutulot aikaistuvat ja sitä myöten palvelukeskuksen velka Kirkon keskusrahastolle pienenee. Nykysuunnitelmien mukaan palvelukeskus velkaantuu noin 11 milj. euroa tämän siirtymävaiheen aikana. Sitä velkaa olisi tietysti kaikin keinoin yritettävä saada pienemmäksi, koska kaikki asiakkaat, kirkkohallitus, tuomiokapitulit ja seurakunnat maksavat siirtymävaiheen jälkeen tämän velan takaisin Kirkon keskusrahastolle palvelumaksuina. Eli kaikkien etu on saada velka mahdollisimman pieneksi.

Sitten talousarviokehyksiin. Täysistunto vahvisti kehykset huhtikuussa. Perinteisesti kehykset koskevat perustoimintaa. Kirkkohallituksen ja hiippakuntien kehykset ovat eri suuruiset. Hiippakuntien kehykset joko kasvavat hieman enemmän, tai pienenevät vähän vähemmän kuin Kirkkohallituksen kehykset. Näin siksi, että tulkitsin marraskuussa toiveenne olleen tämän suuntaisen. Eli Kirkkohallituksen yksiköiden kehys on vuonna 14 +1 % ja vuonna 15 -4 %, hiippakuntien vastaavasti +1,5 ja -3. Tästä jo näemme, että vuosi 15 tulee olemaan meille aika hankala. Se on enemmän kuin haasteellinen, että se on hankala. Hiippakuntien kehyksiin on lisäksi lisätty yhteensä 180 000 euroa kansainvälisen työn hiippakuntasihteerien toimintakuluja varten. Niin ikään kehyksiin lisätään KIPA:n palvelumaksut. Ne ovat noin 7 000 - 13 000 euroa vuodessa kapitulia kohti. Vuokrat ja vastikkeet maksetaan edelleen todellisten kustannusten mukaan. Uutena tavoitteena on selvittää, onko mahdollista rakentaa malli, jossa tuomiokapitulien rahastot toimivat aidosti puskureina. Se tarkoittaisi sitä, että mahdollinen ylijäämä siirrettäisiin rahastoon ja alijäämä katettaisiin rahastoista. Tämä lisäisi läpinäkyvyyttä, mutta tämän lisäksi myös joustavuutta.

Tällä dialla ovat teidän hyväksymät strategiset hankkeet ja niihin varatut määrärahat vuosille 13-15. Marraskuussa tähän tulee sitten uusi sarake vuodelle 16. Ottaen huomioon tiukkenevan taloudellisen tilanteen saattaa olla, että kovin suuria ja mittavia uusia strategisia hankkeita emme pysty käynnistämään. Nämä hankkeet rahoitetaan käyttämällä aikaisemmilta vuosilta kertynyttä ylijäämää. Kaikki seurakunnat ovat osallistuneet ylijäämän kerryttämiseen, joten ylijäämää palautetaan seurakunnille rahoittamalla näitä hankkeita. Näin ollen vuosien 14-16 talousarvioesitykset tulevat olemaan alijäämäisiä, kuten ne ovat olleet jo useamman vuoden ajan. Talousarvioehdotusten tekemisen määräpäivä. Tämä on se päivä, jolloin teidän pitäisi viimeistään lähettää talousarvioehdotus Kirkkohallitukseen, jotta se pääsisi mukaan talousarvion valmisteluprosessiin ja tulisi osaksi talousarvioesitystä.

Mutta sitten erityisosa tässä katsauksessa. Seurakuntatalouden työryhmä on toiminut koko ajan ohjausryhmän rinnalla valmistelleen mm. mallia siitä, miten voitaisiin perustaa itsekannattava seurakuntayhtymä. Meillä on kirjoituspöytäharjoituksena oikea case: olemme aivan omasta päästämme muodostaneet Etelä-Savon seurakuntayhtymän. En nyt paljasta mitä seurakuntia siihen kuuluu. Siihen kuuluu 9 seurakuntaa; varmaan tämän nimen perusteella pystytte ainakin päättelemään, missä ne maantieteellisesti sijaitsevat. Nämä ovat ihan oikeat ja aidot seurakunnat, ja oikeat ja aidot tiedot. Tässä on toteutettu se malli, että on yksi isompi seurakunta, seurakunta D, ja nämä muut ovat sitten merkittävästi pienempiä. Tästä saamme yhteensä 68 000:n jäsenen seurakunnan. Tässä on merkittävää se, että näiden seurakuntien veroprosentit eivät poikkea kovin paljoa toisistaan. Ne ovat välillä 1,5-1,75. Verotuloilla painotettu keskimääräinen veroprosentti on 1,52. Kirkollisverotuloa Etelä-Savon seurakuntayhtymä saa noin 13,4 miljoonaa.

Etelä-Savon seurakuntayhtymän talousluvut eivät ole kovin kummoiset, se on pakko sanoa. Kun sitä vertaa ryhmä 15:een ja sen keskimääräisiin lukuihin, huomaamme, että ainoastaan yhdessä kohtaa mittarit ovat paremmat kuin keskimäärin ryhmä 15:ssä. Metsätalouden tuotot jäsentä kohti ovat Etelä-Savon seurakuntayhtymässä varsin merkittävät. Ryhmä 15:een kuuluvat siis kaikki ne seurakuntataloudet, joiden jäsenmäärä on välillä 40 000 - 300 000. Etelä-Savon seurakuntayhtymän vakinainen henkilöstö näkyy tässä. Siellä on 220 vakinaista henkilöä ja määräaikaisia tämän lisäksi 110, eli henkilöstömäärä on 330. Vakinaisia työntekijöitä on yksi 311:ta jäsentä kohti. Erityisesti kiinnittäisin huomiota siihen, että hallinto- ja toimistotyöntekijöitä sekä kiinteistö- ja kirkonpalvelutyöntekijöitä on Etelä-Savon seurakuntayhtymässä varsin paljon. Etelä-Savon seurakuntayhtymän kiinteistökanta on myös varsin mittava, 82 rakennusta. Seurakuntataloja 20, kirkkoja ja asuinrakennuksia 14, leirikeskuksiakin peräti 9. Mitkä ovat itsekannattavan Etelä-Savon seurakuntayhtymän tunnusmerkit? Yksi on tietysti se, että yhtymä selviää ilman keskusrahaston avustuksia. Vuosikatteen vähimmäistaso on toinen mittari, eli vuosikatteen pitäisi kattaa poistot eli olla vähintään yksi miljoonaa euroa. Vuosikatteen tavoitetaso olisi, että se olisi sama kuin verrokkiryhmässä keskimäärin, eli 20 euroa per jäsen, jolloin sen pitäisi olla 1 350 000 euroa. Jos mikään ei muutu vähimmäistaso saavutetaan, jos Etelä-Savon seurakuntayhtymän veroprosentti on 1,71 ja tavoitetaso saavutetaan, jos veroprosentti on 1,75.

Mutta sitten täytyy ruveta miettimään, mikä voi muuttua. Etelä-Savon seurakuntayhtymän koko henkilöstön, 330 henkilöä, ikärakenne on varsin tyypillinen kirkon ikärakenne: 17 % henkilöstöstä on 60 vuotta täyttäneitä, 38 % on 55 vuotta täyttäneitä. Henkilöstömenot ovat Etelä-Savon seurakuntayhtymässä yhteensä 10,6 milj. euroa. Jos henkilöstömenoista säästettäisiin 10 %, vuosikatteen vähimmäistaso saavutettaisiin jo huomattavasti pienemmällä veroprosentin korotuksella kuin jos mitään ei tehdä. Ja tavoitetaso saavutetaan, jos veroprosentti olisi 1,62. Jos henkilöstömenoista säästettäisiin peräti 20 % niin tavoitetaso saavutettaisiin keskimääräisellä 1,52 %:n tasolla. Mutta tämä edellyttää tietysti koko yhtymää koskevan henkilöstösuunnitelman laadintaa ja selkeän tavoitteen asettamista sen suhteen, mikä on tavoiteltu henkilömäärä. Tämä ei ole mikään helppo tehtävä. Jos katsotte tuota kohtuullisen dramaattista pylvästä, niin tämä on saavutettavissa oleva tavoite: jopa 20 %:n henkilöstömäärän vähentäminen jollain ajalla. Mikä myös voi muuttua? Tämän seurakuntayhtymän kiinteistökantahan oli tosiaan aika mittava, 82 rakennusta. Uskoisin, että tämäkin kuvaa tilannetta muissakin seurakunnissa. Koko Suomen tasolla joka neljäs kirkollisveroeuro, siis 25 % kirkollisverotuloista menee tavalla tai toisella kiinteistökannan hoitoon ja ylläpitoon. Se on aivan valtava prosenttiluku, aivan valtava. Hallittu luopuminen kiinteistöistä edellyttää tietysti kiinteistöstrategian laadintaa. Pitää ensin pystyä erottelemaan ne kruununjalokivet, joiden kunnossapitoon ja peruskorjaamiseen ollaan valmiita panostamaan nyt ja tulevaisuudessa. Toinen ryhmä ovat ne kiinteistöt, joista aiotaan joskus luopua. Kolmanneksi ovat ne kiinteistöt, joista pitäisi päästä mahdollisimman nopeasti eroon. Ja tässä joudutaan vastaamaan varsin ikäviin kysymyksiin. Esimerkiksi siihen, riittääkö Etelä-Savon seurakuntayhtymälle yksi leirikeskus, nythän niitä on 9. Tai riittääkö yhtymälle yksi seurakuntatalo per seurakunta, eli 9, kun nyt niitä on 20. Ja mikä on asuinrakennusten rooli kiinteistösalkussa. Nythän näitä asuinrakennuksia on 14. Selkeän kiinteistöstrategian laatiminen ja toteuttaminen tietysti vähentää osaltaan kiinteistömenoja ja investointeja, ja auttaa huomattavasti talouden tasapainottamisessa. Niin Etelä-Savon seurakuntayhtymän kuin kaikkien muidenkin tulevien uusien seurakuntayhtymien osalta. Eli tämän dian kohdalla tilanne näyttää vielä varsin hyvältä.

Mutta kun katsotaan tulevaisuutta vähän pidemmälle, niin tilanne selkeästi hankaloituu. Tässä on katsottu Etelä-Savon seurakuntayhtymää vuoteen 40 saakka. Kunnan väkiluku on otettu Tilastokeskuksen ennusteesta ja se vähenee jonkin verran vuoteen 40 mennessä. Seurakuntayhtymän jäsenmäärä ja kirkkoonkuulumisprosentti on otettu Kirkon kellarin ennusteesta. Teimme myös itse vastaavia ennusteita ja ne valitettavasti johtivat vielä heikompaan tulokseen kuin mitä tämä Kirkon kellarin ennuste. Tämän mukaan 2040 Etelä-Savon seurakuntayhtymän kirkkoonkuulumisprosentti olisi enää 58 ja meidän tekemien ennusteiden mukaan se olisi 50. Tämä vaikuttaa tietysti varsin rajusti kirkollisverotulojen kertymään, itse asiassa jo vuosi 2020 tulee olemaan Etelä-Savon seurakuntayhtymälle varsin vaikea. Tämä edellyttää tietysti paljon rajumpia toimenpiteitä joko veroprosentin, henkilöstön tai kiinteistöjen osalta kuin mitä tässä aiemmin on kuvattu. Mutta tämmöinen on väliaikaraportti siitä, mitä meidän seurakuntatalouden työryhmämme on tehnyt, ja tähän palataan varmaan jatkossa enemmän.


Paluu