Puheenvuoro



Pelkonen Heikki, kirkkoherra

Otsikko:
Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat, hallintovaliokunnan mietintö 1/2013 kirkkohallituksen esityksestä 11/2012

Täysistunto:
Keskiviikkona 15 päivänä toukokuuta 2013 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Minulla ei ole kokemusta kirkolliskokouksesta, olen täällä nyt ensimmäistä kertaa. Mutta kokemusta minulla on sekä pienistä yksittäistalousseurakunnista, että isosta yhtymästä ja siksi kysymys seurakuntarakenteita on asia, johon olen saanut törmätä ja joka on kiinnostava, tärkeä asia. Kokemukseni kautta on syntynyt kuva, että seurakunnissa odotetaan ja toivotaan, että rakenneuudistus etenisi. Sitä kirkossamme tarvitaan. Ei vain taloudellisista syistä, vaan kuten muun muassa piispa Vikström puheenvuorossaan viittasi, muutos on jo käynnissä ja on tärkeää, että olemme itse siihen vaikuttamassa, ennen muuta siitä perustehtävän näkökulmasta, miksi kirkko ja seurakunnat ovat. Hallintovaliokunnan esitys on hyvä, se ei ole ongelmaton, siihen sisältyy myös useita eriäviä mielipiteitä, mutta se on riittävän hyvä asian viemiseksi eteenpäin. Mikään organisaatiomalli ei myöskään ole ongelmaton. Sellaista on turha tavoitella. Peruslinjaukset ovat hyviä: ajatus seurakuntalähtöisyydestä toiminnan yksikkönä perusseurakunta. Edelleen yhtymän keveys on hyvä näkökulma. Tästä keveydestä on tärkeää pitää kiinni asian jatkovalmistelussa. Esimerkiksi yhtymärovastin valinta tai tehtävien hoito, siinä keveys on syytä huomioida. Edelleen on ollut keskustelua yhteisen kirkkoneuvoston lakkauttamisesta. Seurakuntien ja erityisesti yhtymien hallinto koetaan tänä päivänä raskaaksi ja liian moniportaiseksi. Ensiksi on virkamiesten tekemiä valmisteluja, sitten johtoryhmäkäsittely, sen jälkeen yhteisen kirkkoneuvoston käsittely ja lopulta yhteisen kirkkovaltuuston käsittely. Monet uudet luottamushenkilöt ovat kokeneet työnsä turhauttavaksi. Asiat yhteiseen kirkkovaltuustoon tulevat jo niin loppuun pureskeltuna, että rooli tuntuu olevan kuin kumileimasimella. Kun yksi väliporras suunnitellusti jäisi pois, voisi yhteisen kirkkovaltuuston rooli näin vahvistua eikä se suinkaan kaventaisi demokratiaa. Ehkäpä tuo tehtävä lähenisi nykyisen neuvoston tehtäviä. Edustaja Ketonenhan viittasikin, että neuvosto on ehkä tällä hetkellä parhaiten toimiva elin yhtymätasolla. Toivottavasti erilaiset näkemykset niin vaaleista, puheenjohtajuudesta kuin johtamisjärjestelmästäkään eivät estä tämän asian pikaista etenemistä.



Paluu