Puheenvuoro



Rantanen Leena, kirkkoneuvos

Otsikko:
Talousarvioehdotukset Kirkon keskusrahaston vuoden 2010 talousarvioon (Ilmoitus kirkolliskokoukselle 1/2009)

Täysistunto:
Keskiviikkona 6 päivänä toukokuuta 2009 klo 15.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät edustajat. Tämä on kirkkohallituksen ilmoitus kirkolliskokoukselle. Pääasiallinen kohta on kohta kolme. Paljastan teille sen päivän, johon mennessä alustava talousarvioehdotus täytyy lähettää kirkkohallitukseen. Tämä sisältää myös muuta. Ensin kerron lyhyesti teille keskusrahaston taloudellisesta tilanteesta ja kuluvan vuoden talousarvion toteutumisesta. Kerron teille kirkkohallituksen täysistunnon hyväksymistä talousarviokehyksistä. Mutta tärkein on kohta neljä eli kirkon talous 2000-luvulla.

Kirkon keskusrahaston taloudellinen tilanne on siis edelleen vakaa. Vaikka on tosin sanottava, että eläkerahaston sijoitustoiminta on ollut alkuvuonnakin vähintäänkin haastavaa. Kuukausittaiset tuotot ovat vaihdelleet valtavasti, tammikuussa laskua oli vielä -3,3 %, huhtikuussa suunta oli lähes 1 % ylöspäin. Alustava arvio oli, että alkuvuoden tuotto huhtikuun loppuun mennessä olisi -1 %. Nyt varmempi tieto on, että tuotto on vihdoinkin plus-merkkinen. Tosin varsin vähän, mutta nyt on kuitenkin suunta muuttunut. Eläkerahasto on tietysti jatkanut pienentymistään alkuvuoden. Mutta kuten jo eilen totesin, loppuvuoden kehitys on varsin vaikeasti ennakoitavissa. Talousarvio on sen sijaan toteutumassa varsin hyvin, siinähän talousarvion mukainen tulos on -2,7 miljoonaa euroa. Suurin tuloerä on seurakuntamaksut ja se näyttää toteutuvan 400 000 euroa ennakoitua suurempana. Seurakunta-avustuksiin varattiin tämän vuoden talousarviossa vain 12,3 milj. euroa, joka ei riitä. Viime vuodelta käyttämättä jäänyt 1,7 milj. euroa on jo jaettu tänä vuonna yhdistymisavustuksina eli vuoden 2009 avustusmääräraha tulee tältä osin ylittymään. Jännittävintä tietysti myös keskusrahaston muun toiminnan osalta on se, päästäänkö laskennallisia arvonalennuksia purkamaan jo tänä vuonna.

Sitten talousarviokehyksiin. Viime vuoden marraskuussahan linjasitte hieman uudenlaisen ajattelutavan keskusrahaston taloussuunnitteluun. Toiminnassa erotettiin selkeästi kaksi osaa, perustoiminta ja strategiset hankkeet. Perustoiminnalle kirkkohallituksen täysistunto joutui asettamaan osittain varsin tiukat kehykset. Perustoimintahan tarkoittaa kirkon yhteistä toimintaa pois lukien erityiset strategiset hankkeet sekä hiippakunnallista toimintaa. Vielä vuonna 2010 sallitaan yleiskorotusprosentiksi 3 %, mutta vuonna 2011, jonka tulot tulevat kuluvan vuoden reaalimaailman mukaan, se on valitettavasti 0 %, mikä asettaa suunnittelulle melkoisia haasteita. Vuonna 2012 toivotaan, että pääsisimme taas jonkinlaiseen reaalikasvuun. Sen sijaan strategiset hankkeet pyritään toteuttamaan. Niitähän ovat Meidän kirkko -strategian jalkautus, seurakuntien rakennemuutoksen tukeminen, hengellinen elämä verkossa, jäsentietojärjestelmän rakentaminen ja Heta-palvelukeskuksen suunnitteleminen. Kuten muistatte, strategisten hankkeiden rahoitus on teidän toivomuksestanne ratkaistu siten, että ne rahoitetaan käyttämällä aikaisemmilta vuosilta kertynyttä ylijäämää. Ylijäämähyöty kohdistuu tasaisesti kaikkiin seurakuntiin, jotka ovat seurakuntamaksujen kautta rahoittaneet aiemmilta vuosilta kertyneen ylijäämän, jota siis on tällä hetkellä 30 milj. euroa. Kolmen seuraavan vuoden talousarvioesitykset tulevat tuloslaskelmassa osoittamaan alijäämää korkeintaan näihin hankkeisiin varattujen määrärahojen verran. Tämä seurakuntamaksukuvahan olikin eilen esillä. Sen verran voimassa olevasta taloussuunnitelmasta joudutaan tinkimään, että perusmaksun hintaa ei kyetä alentamaan kuin ensi vuodelle ja sen jälkeen säilytetään alennettu taso, 8,2 %.

Mihin mennessä talousarvioehdotuksia tulisi kirkkohallitukselle lähettää? Tavoiteaika on 1.6.2009. Todella toivon, että jos teillä on tekeillä ehdotuksia, valitsisitte tämän vaihtoehdon mieluummin kuin sen vaihtoehdon, että teette niitä vasta lokakuussa. Jos kirkkohallitus saa nämä ehdotukset jo kesäkuussa, niin ne on mahdollista ottaa mukaan normaaliin talousarviovalmisteluprosessiin, jolloin on selvää, että niillä on paremmat mahdollisuudet menestyä, koska ne tulevat paremmin valmistelluiksi. Tietysti tässä on aika lyhyt aika.

Sitten varsinaiseen viestiin, siihen miltä kirkon talous näyttää 2000-luvulla. Näyttäisi siltä, että taloudessa on 2000-luvulla erotettavissa kolme varsin selkeää jaksoa. Vuoteen 2008 saakka olemme eläneet lihavia vuosia. Nyt 2009-2011 elämme globaalissa taantumassa ja sitten jatkossa tulevina vuosina siitä toipumisessa. Mutta siinä vaiheessa, kun koko muu maailma on siirtynyt uudestaan lihavien vuosien jaksoon, saattaa olla niin, että kirkon osalta onkin käynnistymässä dramaattisesti sanottuna oma sopeutumis- ja selviytymistaistelu. Eli saattaakin käydä niin, että emme olekaan mukana kasvussa, vaan me jäämme pysyvästi alemmalle tasolle.

Lyhyesti näistä kaikista kolmesta jaksosta. Vuoden 2008 verotulot osoittavat hyvin sen, mitä tarkoitan näillä lihavilla vuosilla. Verotulojen vuosittaiset muutokset ovat olleet varsin huikeat, kasvu on ollut erittäin kovaa. Ehkä vielä viime vuonna, ennen kuin globaali talous kääntyi laskuun, elätimme sellaista harhaluuloa, että kehitys jatkuu tästä eteenpäin tämän tyyppisenä. Myös negatiivisten seurakuntien lukumäärät, kuten olemme vuosi vuoden jälkeen huomanneet, ovat kääntyneet varsin hyvin laskuun. Eli niiden seurakuntien määrä, jotka tekevät joko negatiivista vuosikatetta tai negatiivista tulosta, on vuosi vuodelta pienentynyt. Tämäkin on ehkä saanut meidät luulemaan, että jossain vaiheessa loputkin seurakunnat muuttuvat positiivisiksi, mutta näin ei ehkä tule tapahtumaan. Mistä hyvä kehitys on sitten johtunut? Kirkon sisällä se on johtunut siitä, että teitte vuonna 2006 alkaen sen varsin reippaan päätöksen, että yhteisöveron jakoa uudistettiin. Tämä jako on todellakin ehdottomasti toiminut juuri niin kuin oletettiinkin, eli se on tuonut lisää verotuloja vähävaraisille seurakunnille. Toisaalta tietysti heikossa taloudellisessa tilanteessa olleet seurakunnat ovat yhdistyneet. Koko kirkon osalta tärkein syy on se, että vuosina 2007 ja 2008 ei enää toteutettu veropohjaan vaikuttavia veronkevennyksiä.

Viime vuoden loppupuolella olimme kaikki vielä harhakäsityksessä, että alkuvuosituhannen hyvä kehitys jatkuu. Sitten ihan yks kaks olimmekin globaalin taantuman kynnyksellä. Toipumisvaihe on vielä edessä. Taantuman osalta täytyy muistaa varsin raadollinen toteamus, että taantumia tulee ja taantumia menee, niitä on aina tullut ja niitä on aina mennyt. Nyt vain mietitään, minkälainen tämä taantuma on. Tällä hetkellä esitetään hyvin erilaisia arvauksia taantuman syvyydestä ja kestosta; erityisesti mietitään, mitä kirjainta se mahtaa muistuttaa. On ekonomisteja, joiden mielestä se muistuttaa U:ta, V:ta, W:ta, L:ää: L on tietysti pahin vaihtoehto, koska se putoaa, eikä nouse koskaan. Myös on esitetty, että taantuma olisi kuin amme, eli että se laskisi, olisi tasainen ja jossain vaiheessa nousisi. Tietysti taantuma vaikuttaa seurakuntien talouteen väistämättä. Kirkkohallituksesta käsin olemme selvitelleet hyvinkin monista seurakunnista, minkälaisia selviytymiskeinoja seurakunnilla on tämän muutaman vuoden ajan, kun pitäisi pinnistellä eteenpäin. On käynyt ilmi, että seurakunnilla on keskimäärin varsin hyvät taloudelliset puskurit ja vahvat taseet, joten hyvin suuri osa erityisesti suurimmista yhtymistä käyttää näitä puskureita eikä panikoidu millään tavalla. Hyvin monissa seurakunnissa kuitenkin tarkastellaan vapautuvia työpaikkoja esimerkiksi juuri tämän paljon puhutun eläköitymisen kautta entistä tarkemmin ja pyritään priorisoimaan tehtäviä. Se, mikä on ehkä uutta, on huomion kiinnittäminen kiinteistöihin ja niiden vajaakäyttöön erityisesti leirikeskusten osalta. Seurakunnat laskevat kiinteistöjen käyttöasteita ja miettivät, mitä pitäisi tehdä heikon käyttöasteen kiinteistöille. Täytyy muistaa, että tällä hetkellä joka neljäs veroeuro menee kiinteistöjen ylläpitoon, 25 % verotuloista, mikä on varsin paljon. Tietysti yhdistymis- ja yhteistyöselvitykset jatkuvat. Mutta kentällä ei ole havaittavissa panikoitumista taantuman edessä, mikä on hyvä asia.

Tätähän me jo eilen katsoimmekin, eli miten verotilitysten oletetaan kehittyvän ja totesin, että tämä arvio lienee liian positiivinen. Tästä näette vielä kerran, että jos tämä ehkä hieman liian positiivinen arvio toteutuu, niin tänä vuonna verotulojen osalta ollaan kuitenkin paremmassa tilanteessa kuin vuonna 2007. Seuraavaksi verrataan yhteisövero-osuutta yhteiskunnallisiin tehtäviin. Tuolla on kaksi pylvästä, 2009 ja 2009 (hautatoimi). Siinä pylväässä, missä lukee vain 2009, verrataan oletettua yhteisövero-osuutta kaikkiin yhteiskunnallisiin tehtäviin ja pylväässä 2009 (ht) verrataan yhteisövero-osuutta hautatoimen kustannuksiin. Näette, että oletettu yhteisövero-osuus ei tänä vuonna riitä näihin hautatoimen kustannuksiin.

Mutta niin kuin sanottu, taantumia tulee ja taantumia menee. Mutta vuodesta 2011 alkaen saattaa olla niin, että meillä käynnistyy oma, ehkä ylidramaattisesti nimetty sopeutumis- ja selviytymistaistelu. Lähtökohtaolettamukset pienelle pelotteluosuudelle ovat seuraavat: Jos oletetaan hyvin inhorealistisesti, että kirkossa eronneiden määrä lisääntyy edelleen 10 000 henkeä vuodessa ja kastettujen osuus vähenee edelleen noin 2 % vuodessa, niin kirkon jäsenmäärä vuonna 2015 olisi noin 3,9 miljoonaa ja kirkollisverotulot vuonna 2015 olisivat noin 15 % pienemmät kuin vuonna 2007. Jos tämä verotulojen pienennys suhteutetaan henkilötyövuosiin, se vastaisi 3100:n henkilötyövuoden kustannuksia eli meillä olisi vuonna 2015 3100 henkilötyövuotta vähemmän käytössä. Kuinka paljon meillä tällä hetkellä on henkilötyövuosia? Hallinto- ja toimistotyötä vuonna 2007 tehtiin 2400 henkilötyövuoden verran ja muuta työtä 12 900 henkilötyövuoden verran eli yhteensä meillä oli 15 300 henkilötyövuotta. Oletetaan varsin vaatimattomien kirkollisverotulojen muutosten jatkuvan. Ensin alkuvuosina kirkollisverotulot kasvaisivat vaikkapa yhden prosentin, sitten kasvua ei olisi lainkaan ja sitten olisi -1 %, eli varsin maltillinen muutosarvio. Jos oletetaan, että palkkasumma kasvaisi 3,5 % vuodessa (tämäkin on varsin maltillinen oletus) ja jos oletetaan, että henkilöstömenot olisivat kirkollisverotuloista edelleen 70 %, mitä tästä sitten seuraisi? Pidetään kiinni siitä, että ei sallita henkilöstökulujen kasvavan suuremmaksi kuin tämä äsken mainittu 70 % kirkollisverotuloista, ja lähdetään siitä olettamuksesta, että tukitoimia ei millään lailla tehosteta. Oletetaan, että kaikki samat tukitoimet toteutetaan 328:ssa seurakuntataloudessa samoin kuin tälläkin hetkellä, niin silloin henkilöstörakenne saattaisi näyttää tällaiselta. Koko 3100 henkilötyövuoden vähennys lähtisi muusta kuin hallinto- ja toimistotyöstä eli tästä kirkon perustehtävästä.

Sitten jos oletetaan toisin eli päätetään, että tapahtuu mitä tapahtuu, henkilöstön määrä säilyy nykytasolla. Vuonna 2015 lähes 90 % verotuloista menisi henkilöstökuluihin. Vuonna 2020 111 % verotuloista menisi henkilöstökuluihin ja se olisi jo varsin outo ajatus. Sen verran on tosin sanottava, että meillä on pieniä seurakuntia tällä hetkellä, joissa henkilöstökuluihin aidosti menee jo tällä hetkellä yli 100 %. Mutta tilanne on otettavissa haltuun. Kuten täällä nyt on jo hyvin monessa puheenvuorossa todettu, niin se mikä tämän tilanteen tulee tietysti pelastamaan, on runsas eläköityminen. Tästä näette vakinaisen henkilöstön ikäjakautuman ensin vuonna 1998 ja sitten 2008. Näette, että ikääntymistä on todellakin tapahtunut. Tässä tehtäväryhmittäin tilastoa vakinaisesta henkilöstöstä, yli 50-vuotiaita koko kirkossa on 47,6 %.

Tätä aineistoa on tilattavissa Kirkon työmarkkinalaitoksesta. Tietoa saa seurakunnittain, rovastikunnittain, hiippakunnittain - oikeastaan millä tavalla määriteltynä tahansa. Tämä on varmasti sitä tietoa, mitä teillä olisi paikallisesti hyvä olla kun ryhdytte miettimään, miten tästä haasteesta selvitään. Eli se, mitä on syytä tehdä, on käynnistää strategian laadinta ja seurakunnallinen, alueellinen ja hiippakunnallinen suunnittelu. Jos oikein aidosti eläköityminen halutaan saada jollain lailla haltuun, täytyy miettiä asiaa vähän laajemmin kun ihan oman seurakunnan osalta, koska seurakuntien tilanteet vaihtelevat suuresti. On seurakuntia, missä kaikki jäävät kohta eläkkeelle, ja on seurakuntia, missä kukaan ei jää kymmeniin vuosiin. Selvää on, että kirkossa on jatkossa nykyistä vähemmän työntekijöitä. Tietysti ratkaiseva kysymys on, miten perustehtävä hoidetaan ja miten tukitoimet keskitetään suurtuotannon edut saavuttaen.


Paluu