Puheenvuoro
Kääriäinen Kimmo
,
Tutkimuskeskuksen johtaja
Otsikko:
Kirkkohallituksen kyselytunti
Täysistunto:
Keskiviikkona 5 päivänä marraskuuta 2008 klo 15.30
Teksti:
Tuohon on muutama näkökohta. Niin kuin nelivuotiskertomuksessa nostettiin muutamin paikoin esille, niin yksi sellainen alue, jossa meidän varmaan pitäisi valmiuksiamme kehittää, on se, että meillä on keskustelijoita, jotka pystyvät hyvin argumentoiden käymään keskustelua tällaisten militantti-ateisti-ryhmien kanssa eli tällä tavalla kyetä vastaamaan myös uskon intellektualliseen haasteeseen. Arvelen kuitenkin, että suurimman osan kirkosta eronneiden nuorten ja nuorten aikuisten kohdalla tuo pohdinta saattaa olla vähän turhankin elitististä. Enemmän siellä on taustalla se, että kotien uskonnollinen kasvatus on selvästi vähentynyt. Eilen tuli esille se, mitä näkyy koulun uskonnon opetuksessa, uskontoa koskevissa perustiedoissa. Sama näkyy myös rippikoulujen yhteydessä, jolloin rippikoulu on monelle vähän niin kuin saareke, ja sen jälkeen esimerkiksi paikkakunnalta muuttamisen ja oman itsenäistymisprosessin yhteydessä päädytään siihen ratkaisuun, että kirkosta erotaan. Mitä rippikoulun vaikuttavuuteen tulee, siitä ilmestyi hiljattain Tutkimuskeskuksen tutkimus "Rippikoulusta aikuisuuteen", jossa tutkittiin niitä, jotka viisi vuotta aikaisemmin olivat käyneet rippikoulun. Valtaosalla kokemukset olivat kyllä myönteisiä. Näkyi selvästi, että rippikoulun vaikuttavuus oli sitä parempi, mitä selvemmin lapsella oli kotona ollut uskonnollinen kasvatus. Toinen, mikä siinä näkyi oli se, että rippikoulun laadulla on vaikuttavuutta. Jos rippikoulu syystä taikka toisesta on kielteinen, ahdistava kokemus, niin se on omiaan värittämään mielikuvaa kirkosta myös myöhemmin, ja niissä, jotka olivat eronneet kirkosta, oli selvästi enemmän niitä, jotka olivat kokeneet rippikoulun jotenkin kielteisesti. Samalla täytyy mainita, että näitä rippikouluja, jotka oli koettu kielteisesti, oli onneksi vain hyvin pieni osa.
Paluu