Puheenvuoro



Kotila Heikki, edustaja

Otsikko:
Apokryfikirjojen käännöskomitean mietintö
Käännösehdotukset:
- Kuusi apokryfikirjaa: Tobitin kirja, Juditin kirja, Kreikkalainen Esterin kirja, Barukin kirja, Jeremian kirje, Danielin kirjan lisäykset
- Kaksi apokryfikirjaa: Viisauden kirja, Ensimmäinen makkabilaiskirja
- Sirakin kirja heprealaisen ja kreikkalaisen tekstin mukaan
- Toinen makkabilaiskirja, Kolmas makkabilaiskirja, Neljäs makkabilaiskirja
- Manassen rukous
- Psalmi 151
(Komitean mietintö 1/2006)

Täysistunto:
Tiistaina 7 päivänä marraskuuta 2006 klo 12.30

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät kirkolliskokouksen jäsenet. Pidän apokryfikirjojen suomennoshanketta uskonnollisesti, teologisesti ja kulttuurisesti tärkeänä asiana ja iloitsen siitä, että apokryfikirjojen käännöskomitean työ on valmistunut. Oma kreikan taitoni on, tunnustan, siinä määrin vaatimaton, etten uskalla tässä lähteä arvioimaan käännöstyötä muuten kuin toteamalla, että teksti on pääosin luettavaa ja hyvää suomea ja asettuu vuoden 1992 raamatunkäännöksen yhteyteen melko luontevasti. Komitean mietinnöstä haluaisin tuoda esille seuraavat viisi seikkaa:

Ensinnäkin: Nyt suomennettu kirjakokoelma osoittaa, että kysymys siitä, miten pyhien kirjoitusten kokoelman rajat piirretään, ei ole kaikin osin yksiselitteinen. En lähde tässä kuitenkaan profeettojen aikaan saakka vaan totean, että käännöskomitean suomentama kirjoituskokoelma on laajempi kuin vuonna 1938 hyväksytyssä suomenkielisessä käännöksessä. Se on myös laajempi kuin ruotsinkielisen käännöksen Bibel 2000 sisältämä kokoelma. Kun ruotsinkielinen raamatunkäännös Bibel 2000 on hyväksytty käytettäväksi Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kuusi vuotta sitten, marraskuussa 2000, on syytä kysyä, voivatko suomen- ja ruotsinkieliset kanonisten tai deuterokanonisten kirjojen kokoelmat poiketa toisistaan. Mielestäni tälle poikkeamalle on vaikea löytää perusteita. Käännöskomitea itse toteaa esipuheessaan, joka löytyy esim. Sirakin kirjan käännösehdotuksen sivulta neljä, että "ruotsin- ja suomenkieliset Raamatun käyttäjät on haluttu saattaa tasavertaiseen asemaan". Mielestäni kysymys kielellisestä tasa-arvosta ei ole tässä olennainen. Sen sijaan kirkon uskontajusta käsin on tärkeää, että pyhien kirjoitusten kokoelma on sama kaikilla kirkon jäsenillä äidinkielestä riippumatta. Lisäksi käytännössä Bibel 2000 tarjoaa mallin, jossa kirjoitusten valikoima on lähes sama kuin vuosien 1642 ja 1938 suomennoksissa. Mutta kirjoitusten keskinäinen järjestys on loogisempi kuin vanhoissa suomalaisissa käännöksissä. Sen tähden ehdotan tässä seurattavaksi Bibel 2000 -käännöksen valikoimaa ja kirjojen järjestystä.

Toiseksi: Nyt suomennettu kirjakokoelma osoittaa, että apokryfikirjojen käännöskomitea on toiminut osittain hieman akateemisista motiiveista käsin. Tästä kertoo ennen muuta se, miten komitea on kääntänyt Sirakin kirjan sekä kreikkalaisesta että heprealaisesta tekstistä. Ratkaisu on historiallisesti kiinnostava, jopa ainoalaatuinen, kuten komitea itse työtään luonnehtii, mutta kirkollisesti se on hyvin erikoinen. Komitea on tehnyt hyvää työtä, mutta kirkolliskokouksen tulee omalta osaltaan tehdä sen työstä johtopäätökset. Myöskään se, että käännöstyössä on mukana ortodoksien toivomuksesta Psalmi 151, ei mielestäni tarkoita sitä, että luterilaisen kirkon tulisi ottaa se mukaan hyväksymäänsä apokryfikirjojen kokoelmaan.

Kolmanneksi: Jumalanpalvelusuudistus on tuonut mukanaan vuoden 2000 Evankeliumikirjaan Vanhan testamentin lukukappaleen. Kirkkomme virallisessa jumalanpalvelusaineistossa Pyhän Henrikin päivän teksteihin - joka on muuten nimipäiväni - kuuluu lukukappale Sirakin kirjasta. Tämä on tällä hetkellä ainoa apokryfikirjoista otettu lukukappale evankeliumikirjassa. Toivon, että käsikirjavaliokunta voisi pohtia omassa mietinnössään, mitä kirkossamme usein toistettu ajatus, että apokryfikirjat ovat hyvät ja hyödylliset lukea, voisi tarkoittaa kirkon jumalanpalveluselämän yhteydessä. Vanhan testamentin lukukappaleen vaihtoehtona joinakin sunnuntai- tai juhlapäivinä voitaisiin mielestäni hyvin lukea lukukappale apokryfikirjoista. Erityisesti Viisauden kirjasta ja Sirakin kirjasta löytyy tekstejä, jotka soveltuvat hyvin myös seurakunnan yhteisessä jumalanpalveluksessa luettavaksi.

Neljänneksi: Piispainkokouksen lausunnossa, joka on annettu tästä asiasta, todetaan, että "apokryfikirjat kaipaavat lopullisessa versiossa yhden yhtenäisen johdantotekstin, jossa kerrotaan lyhyesti olennaisia tietoja kirjakokoelman luonteesta". Tätä johdantoa luonnehditaan syksyn piispainkokouksen pöytäkirjan sivuilla 10 ja 11 tavalla, joka herättää kysymyksen, mahtaisiko tuo johdanto jäädä aivan lyhyeksi. Tällainen johdanto on tietysti hyvä ja hyödyllinen lukea, mutta pitäisin parempana vaihtoehtona sitä, että raamatunsuomennoksen lopussa olevaa tekstiä, joka on otsikoitu käyttämissämme raamatunsuomennoksissa sanoilla "Raamatun lukijalle", laajennettaisiin niin, että se sisältäisi apokryfikirjojen lyhyehkön luonnehdinnan. Varsinainen johdanto apokryfikirjoihin, joka itsessään on tarpeellinen, kuuluisi kuitenkin mielestäni käännöskomitean mietinnössään kuvaamaan erillislaitokseen, jonne voitaisiin sijoittaa myöskin sellainen käännöskomitean tuottama aineisto, jota ei oteta mukaan varsinaiseen raamatunlaitokseen. Perustelen tätä ajatusta johdannon pois jättämisestä sillä, että satunnaisen raamatunlukijan kannalta myös moni muu kirja kaipaisi johdantoa. Omasta mielestäni esimerkiksi Ilmestyskirja kaipaisi paljon enemmän johdantoa kuin apokryfikirjoihin kuuluva Viisauden kirja.

Viidenneksi: Käännöskomitea ehdottaa, että deuterokanoniset kirjat sisällytetään mahdollisuuksien mukaan kaikkiin vastedes julkaistaviin raamattuihin. Tämä lisäys kasvattaisi raamatunkäännösten sivumäärää noin 11 %:lla, mikäli apokryfikirjoihin kuuluva kirjakokoelma ymmärretään samassa laajuudessa kuin vuoden 1938 raamatunkäännöksessä tai Bibel 2000 -käännöksessä. Sen tähden kannatan komitean ehdotusta - joka on ilmaistu ponsikohdassa 3 - että apokryfikirjat palautettaisiin osaksi raamatunsuomennosta, kuitenkin siinä laajuudessa, jota olen edellä kuvannut.


Paluu