Puheenvuoro



Pihlaja Pirjo, kirkkoneuvos

Otsikko:
Kyselytunti

Täysistunto:
Keskiviikkona 4 päivänä marraskuuta 2009 klo 16.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Edustaja Hans Tuominen on kysynyt seuraavasti: Jos henkilöllä ei ole vakituista kotipaikkaa Suomessa, häntä ei voida kirkossamme kastaa, sillä lainsäädäntö estää liittämisen paikallisseurakunnan jäseneksi. Tällä hetkellä valtaosa kotikuntaa vailla olevista pakolaisista, maahanmuuttajista ja opiskelijoista ajautuu Suomen evankelis-luterilaisen ulkopuolelle. Kirkolliskokous käsitteli tätä kysymystä vuonna 2004 ja 2005, ja päätti lähettää esityksen kirkkohallitukselle jatkovalmistelua varten. Varsinainen kysymys on: missä vaiheessa valmistelu etenee?

Todellakin kirkolliskokous käsitteli kotikuntaa ja henkilötunnusta vailla olevan henkilön mahdollisuutta liittyä kirkon jäseneksi viimeksi toukokuussa 2005 kirkkohallituksen esityksen 14/2004 perusteella. Lakivaliokunta esitti tuolloin kirkkohallituksen esitystä raukeamaan, mutta kirkolliskokous päätti lähettää asian kirkkohallitukselle jatkovalmisteluun. Vuoden 2005 kirkkohallituksen esityksessä lähdettiin siitä, että jäsenyyden edellytyksenä on pidettävä sitä, että henkilö esittäisi seurakunnan viranomaisille asuinkuntansa maistraatin antaman selvityksen henkilöllisyydestään. Lisäksi edellytettiin, että liittyminen kirkon jäseneksi voisi tapahtua aikaisintaan kuuden kuukauden kuluttua maahan tulosta. Muutoin noudatettaisiin samaa menettelyä kuin muidenkin seurakunnan jäseneksi haluavien kohdalla noudatetaan.

Lakivaliokunta totesi mietinnössään, että esityksessä oli kolme merkittävää ongelmaa. Ensimmäinen ongelma oli esityksen suhde väestötietolakiin, väestötietojärjestelmään ja kotikuntalakiin. Kirkkohallituksen esitys olisi koskenut kotikuntalain nojalla lähinnä niitä ulkomaalaisia, joilla ei ole tarkoitus jäädä Suomeen vakinaisesti asumaan tai joilla ei olisi vähintään yhden vuoden oleskeluun oikeuttavaa voimassa olevaa oleskelulupaa, milloin sellainen lupa häneltä vaaditaan. Tehty esitys tai sen taustalla ollut piispainkokouksen mietintö ei sisältänyt tietoa siitä, miten suurta potentiaalista joukkoa uusi säännös olisi koskenut. Esityksen heikkoutena oli myös se, että maistraatit voivat selvittää henkilön henkilöllisyyttä vain omia tietotarpeitaan varten. Niille ei voi asettaa selvitystehtävää kirkkolailla kirkon tai sen seurakunnan tietotarpeiden perusteella. Sekä kirkkohallituksen esityksessä että lakivaliokunnan mietinnössä lähdettiin siitä, että ulkomaalaisen jäsenyyden edellytyksenä olisi, että hänen henkilötietonsa olisi tallennettu väestötietojärjestelmään. Seurakunnan jäsentietojärjestelmän tulee henkilötietojen osalta olla yhtäpitävä väestötietojärjestelmän tietojen kanssa, koska tietoja luovutettaessa seurakuntien jäsentietojärjestelmästä annettujen tietojen luotettavuus rinnastetaan väestötietojärjestelmän tietoihin. Henkilötietojen tallentaminen väestötietojärjestelmään edellyttää kuitenkin, että väestötietolaissa asetetut edellytykset täyttyvät. Vaikka tulkittaisiin, että seurakunnan jäsenyyttä voitaisiin pitää sellaisena väestötietolain mukaisena erityisenä syynä, jonka perusteella henkilön tiedot voidaan tallentaa väestötietojärjestelmään, ongelmaksi jäi, että erityisen syyn tulisi olla olemassa jo silloin, kun henkilön tietoja tallennetaan järjestelmään. Toisin sanoen, seurakunnan jäseneksi ottaminen edellyttäisi, että henkilön tiedot olisivat jo väestötietojärjestelmässä ja toisaalta henkilötietojen tallentaminen väestötietojärjestelmään edellyttäisi, että henkilö olisi jo otettu seurakunnan jäseneksi. Lisäksi kirkollisverotus edellyttäisi jäsenen kotikuntatietoja, joten yhdenvertaista jäsenyyttä ei saataisi aikaiseksi. Toinen ongelma esityksessä oli se, että siinä ei oltu pohdittu kirkkoon liittyneen ulkomaalaisen asemaa maasta pois muutettaessa. Kuuluisiko hän esimerkiksi edelleen seurakunnan poissaolevaan jäsenistöön, vai menettäisikö hän seurakunnan jäsenyyden muuttaessaan Suomesta pois. Tältä kohdin asia oli jätetty sanamuodoltaan vanhentuneen jäsenyyttä koskevan säännöksen tulkinnanvaraisuuteen. Kolmas ongelma oli itse säännöksen rakenne.

Näistä kolmesta ongelmasta toiseen ja kolmanteen on jo löydetty alustava ratkaisu. Ensimmäinen ongelma on puolestaan vaikeimmin ratkaistavissa. Vaikka asia on ollut kirkkohallituksessa vireillä, on odotettu, tuoko ensi vuoden maaliskuussa uudistuva väestötietolainsäädäntö ja toisaalta kirkon oma Kirjuri-hanke ratkaisun tähän kysymykseen. Tällä hetkellä näyttää siltä, että näin ei käy. Vailla kotikuntaa ja henkilötunnusta olevan henkilön jäsenyyttä on siten arvioitava täysin uudelta pohjalta ja tällöin on pohdittava sitä, mistä niistä periaatteista, joita vuonna 2005 kyseiselle sääntelylle asetettiin, on mahdollista tai ollaan valmiita tinkimään. Onko mahdollista esimerkiksi se, että vailla kotikuntaa ja henkilötunnusta olevien jäsenten jäsenyys ei olisi täysin yhdenvertainen muiden kirkon jäsenten kanssa. Koska tämä ongelman ratkaisu edellyttää aiemmin arvioitua laajempaa valmistelua, on tällä hetkellä työn alla erityisen valmistelutyöryhmän nimeäminen, johon työryhmään tulisi hallinto-osaston edustuksen eli juristijäsenten lisäksi ainakin toiminnallisen osaston edustus.


Paluu