Puheenvuoro



Pyhäjärvi Pirjo, edustaja

Otsikko:
Kirkkolain, kirkkojärjestyksen sekä kirkon vaalijärjestyksen virkamiesoikeudellisten säännösten muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 2/2006)

Täysistunto:
Tiistaina 7 päivänä marraskuuta 2006 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Meitä kirkkohallituksen täysistunnon jäseniä moititaan silloin tällöin siitä, että kun täällä kirkolliskokouksessa moititaan kirkkohallituksen esityksiä, emme koskaan nouse niitä puolustamaan. Ajattelin tänään olla rohkea ja kiivetä tänne pönttöön ja kommentoida muutamalla näkökohdalla keskustelussa esiin tuotuja ajatuksia. Edustaja Stenlundin esimerkki seurakunnan työntekijästä, joka kirjoittaa lehtiin ateistisia kolumneja, oli erittäin havainnollinen ja hyvä. Sen osalta toteaisin kuitenkin, että jo yleiset työoikeudelliset periaatteet edellyttävät työntekijältä lojaalisuutta työnantajaansa kohtaan. Mitä näkyvämmässä asemassa työntekijä on, sitä suurempaa lojaalisuutta häneltä edellytetään. Näin ollen on mielestäni selvää, että hengellisessä työssä oleva seurakunnan työntekijä tai johtava viranhaltija, esimerkiksi talouspäällikkö, eivät ainakaan voi näkyvästi kannattaa sellaisia ajatuksia, jotka ovat ristiriidassa kirkon opetuksen ja ajatusmaailman kanssa.

Tämän 19 §:n osalta, jota tässä on kommentoitu moneen otteeseen, siis kirkkolain 6 luvun 19 §:n osalta, toteaisin myös sen, että lakipykälissä ei ole turhia sanoja, elikkä sieltä pitää lukea joka sana. Tässä pykälässä mielestäni on aika merkittävä tämä alku, missä sanotaan, että "työnantaja ei saa virkasuhteeseen ottaessaan, eikä virkasuhteen aikana ilman hyväksyttävää perustetta asettaa hakijoita, eikä viranhaltijoita eriarvoiseen asemaan". Elikkä nämä sanat nyt antavat kirkolle mahdollisuuden painottaa juuri niitä kirkon omasta olemuksesta nousevia näkökulmia.

On varmasti totta se kritiikki, mitä täällä on esitetty, että tässä kirkkohallituksen esityksessä ei ole ehkä riittävästi otettu huomioon teologisia näkökohtia ja tältä osin varmaan on syytä kannattaa tätä esitystä, että tässä asiassa kuultaisiin myös perustevaliokuntaa. Perustevaliokunta voisi enemmän tätä puolta valottaa tässä asiassa.

Maallikkona, maallikkoteologialla ajattelen myöskin niin, että käytännölliset asiat, joita järjestetään lainsäädännöllä, eivät välttämättä muuta teologisia totuuksia. Ajattelen, että edelleenkin, vaikka nämä pykälät nyt tällaisenaan tulisivat voimaan, niin papin korkein ja viimeinen työnantaja on Jumala. Eiväthän nämä pykälät muuta sitä yhtään mihinkään. Rohkenen ajatella jopa niin, että myös meidän maallikoiden korkein työnantaja on Jumala, jos me otamme kristillisen uskomme ihan todesta. Siihen eivät mitkään lakipykälät pysty.

Papin viran hengellistä ulottuvuutta ei mielestäni muuta se, miten tietyt työnantajatehtävät jaetaan tuomiokapitulin ja paikallisen seurakunnan kesken. Oleellista on myös se, että tässä lakiehdotuksessa on vahvana sellainen periaate, että tämmöisissä isoissa, tärkeissä pappia ja pappisvirkaa ja papin virkaa koskevissa kysymyksissä seurakunta ja tuomiokapituli toimivat yhteistyössä. Kumpaakin on kuultava.

Olin erittäin tyytyväinen, kun piispa Pihkala otti esille tämän kirkkolain 5 luvun 3 §:n, sillä sehän on erittäin järeä ase käytettäväksi silloin, jos pappi poikkeaa kirkon tunnustuksesta. Tämä pykälä vastaa moniin niihin pelkoihin, joita täällä on tänään esitetty.


Paluu