Puheenvuoro



Kujala Erkki, edustaja

Otsikko:
Kirkon paikallistason rakenteita koskevan sääntelyn muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 3/2014)

Täysistunto:
Tiistaina 6 päivänä toukokuuta 2014 klo 12.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Täällä on pidetty erinomaisen hyviä puheenvuoroja eilen illalla ja tänään, kuten tuo äskeinen Kuikan puheenvuoro. Eilen illalla tuolla saunakeskusteluissa kuulin sellaisen viisauden, miten toimitaan Englannin kirkolliskokouksessa. Siellä jos toistaa samaa, mitä jotkut toiset puhujat ovat jo esittäneet, on entinen edustaja. Joten yritän välttää toistoa. Toki saattaa käydä niin, että sanon jotain samaa, mitä joku on sanonut, mutta yhdyn niin moniin jo täällä käytettyihin puheenvuoroihin. Kuitenkin lähden siitä, kun meille tuli tämä paketti, niin oikein naurahdin, että voi hyvänen aika tätä meidän kirkkoa. 250 sivua tällaisesta asiasta. Siksi kiitän esityksen tekemiseen osallistuneita ahkeruudesta ja mielikuvituksesta sekä kekseliäisyydestä, samoin niistä kauniista sanoista, mitä tässä on lausuttu, kristittyjen ykseydestä, seurakuntayhteydestä, demokratiasta ja vapaaehtoistyöstä. Tuon kaiken sanotun voi toteuttaa tämän mukaan ainoastaan perustettavissa seurakuntayhtymissä. Mutta hyvät sisaret ja veljet, myös kirkkohallitus ja tämän esityksen laatijat. Tämä kaikki voi toteutua, ja sitä toteutetaan jo nykyisissä seurakunnissa ja ihan nykyisen kirkkolain puitteissa. Myös kaikki se, mitä esityksessä sivulla 11 on sanottu läheisyydestä ja yhteisöllisyydestä, yhteistyöstä ja vastuusta toteutuu, jos on toteutuakseen nykyisissä seurakunnissa. Yhtymä ei sitä yhtään lisää, päin vastoin, uskon että into vapaaehtoistyöhön vähenee, jos hallinto ja päätäntävalta esimerkiksi taloudessa menee kovin kauaksi kotoisesta paikallisseurakunnasta. Kuten arvoisa puheenjohtaja ja hyvät edustajat voitte päätellä edellä olevasta, en kannata tätä esitystä. Keskeisin syy vastustukseeni on se, että siihen edelleen sisältyy tuo pakko. Kun sivun 1 toisessa kappaleessa, johon Kuikkakin tuossa viittasi, sanotaan: "Jatkossa kaikki seurakunnat kuuluvat seurakuntayhtymiin" - sanoin jo edellisessä lähetekeskustelussa, etten kannata esitystä, jos tuo sanamuoto säilyy, ja meitä oli täällä suuri joukko, joka oli samaa mieltä. Tässä minulla on tukenani Kokkolan rovastikunnan vielä itsenäisinä toimivien seurakuntien tuki.

Esitykseen sisältyy toki paljon hyvää, ja tarkoitus on epäilemättä vilpitön ja kirkon parasta tarkoittava, mutta kun sitä toteuttavat ihmiset, niin se ei mene sillä tavalla kuin se kirjoituspöytätyönä näyttää. Tämä siirtymäajan prosessi tulisi viemään valtavasti voimavaroja niin seurakunnissa kuin tuomiokapituleissakin, ja erityisesti minä ajattelen tätä tuomiokapitulien työmäärää tässä sovittelussa. Kun siellä nyt jo resurssit ovat kuulemma tiukalla, niin miten voisi sitten tämän toteuttaa ilman huomattavaa lisätyövoimaa? Mutta nyt pitäisi pyrkiä siihen, että ei aiheutettaisi mielipahaa siellä, missä yhtymiin ei haluta vapaaehtoisesti mennä. Taloudellisesti tämä on kallis, eivätkä prosessiin uhratut voimavarat edistä epäilykseni mukaan yhtään evankeliumin levitystyötä, joka on Kristuksen kirkon päätehtävä. Päin vastoin se on siitä pois, kun keskeisten ihmisten aika menee vuosikausiksi rakenteiden ja hallinnon setvimiseen eikä olennaiseen. Hoidettakoon ensin takkuileva Kipa kuntoon, ja annetaan seurakunnille siihen työrauha, eikä sysätä siihen, näin täältä meidän kirkolliskokouksesta katsottuna, ylhäältä päin uusia pakotteita. Muuten yhdyn paljon siihen, mitä edustaja Kaisanlahti eilen illalla sanoi tästä kuntapuolesta, sote-uudistuksesta ja siitä ajasta, että meillä ei ole nyt kiirettä tämän uudistuksen toteuttamiseen. Käytetään aikaa, aivan samoin kuin edustaja Sahi täällä äsken sanoi. Ei mennä kirkkona samaan kuin kuntapuolella eli tekemään kalliita ja katkeruutta aiheuttavia selvityksiä näissä liitosasioissa. Kun tosiasia on joka tapauksessa se, jos mennään suuriin yhtymiin, että laitapuolet kärsivät aina. Sitä katsotaan aina sieltä keskuspaikasta, ja käytännön tosiasia on se, että esimerkiksi matkoissa, niin sieltä keskuspaikasta, kaupungista tai kirkolta, on syrjäkylään paljon pitempi matka kuin sieltä syrjäkylästä kirkolle. Eli aina se syrjäinen siinä kärsii. Siellä, missä on tarvetta ja ongelmia, niin kuin tuntuu olevan näissä nykyisissä yhtymissä tai sitten pikkuseurakunnissa, niin perustettakoon yhtymiä, ja se on mahdollista jo nykyisen kirkkolain puitteissa.

Minua kiusaa tässä koko esityksessä ja keskustelussa vähän se pienen seurakunnan ja omillaan toimeentulevan seurakunnan edustajana, että tässä katsotaan niin keskuslähtöisesti, ja vaikka puhutaan että ollaan pienemmän asialla, niin kuitenkin se nähdään suuremman kokonaisuuden näkökulmasta. Luulen, että tunnen tämän maan olot paremmin kuin kukaan teistä. Olen televisio- ja radiotoimittajana ja sittemmin tutkijanakin käynyt ja tehnyt ohjelmia jokaisesta maakunnasta ja niitten eri kolkista ja käynyt suurimmassa osassa kuntia, joten tuntumaa ihmisten mielipiteisiin on. Sen takia meidän pitäisi ottaa huomioon, että tämä maa on niin kovin erilainen. Täällä on jo viitattu kyllä niihin erilaisiin olosuhteisiin, mutta että ne otettaisiin tosissaan ja annettaisiin niille paikallisille sitä omaa päätäntävaltaa. Yhdyn paljolta Pauli Niemelään ja Heikki Hiilamoon ja nyt Timo Sahin ja Aino Vestin täällä esittämiin ajatuksiin tästä, miten tätä uudistusta viedään eteenpäin, ajan kanssa. Mutta esitykseni on, että ellei lakivaliokunta pysty muuttamaan esitystä siten ettei kaikkien seurakuntien tarvitse kuulua yhtymään vaan hyvin toimivat seurakunnat voivat jatkaa itsenäisinä, niin esitys tällaisenaan jätetään raukeamaan. Mutta jottei työ menisi hukkaan, jatkettakoon työtä uudesta asennosta, niin kuin Kankkonen täällä eilen sanoi. Ja esimerkiksi tässä uudessa valmistelussa sivulta 11 nuo kohdat 3 ja 4 otettaisiin siinä erityisesti huomioon, ja myöskin tämä kristillisen rakkauden soveltaminen ja taloudellinen tasaus, johon esityksessä viitataan, jatkukoon, eli harkinnanvaraisia avustuksia tulee edelleen jatkaa. Kaikkialle ei mitenkään saada syntymään sellaisia yhtymiä, että ne kannattaisivat itse itsensä, sillä vaikka kuinka monta köyhää laitetaan yhteen, niin raha ei siinä lisäänny.


Paluu