Puheenvuoro



Pitkänen Eivor, edustaja

Otsikko:
Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat, hallintovaliokunnan mietintö 1/2013 kirkkohallituksen esityksestä 11/2012

Täysistunto:
Keskiviikkona 15 päivänä toukokuuta 2013 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. "Jos jollakin on jotain pakollisia seurakuntayhtymiä vastaan, puhukoon nyt tai vaietkoon iäksi." Kirkkohallituksen esitys on lähtenyt siitä oikeasta havainnosta, että nyt tarttee tehdä jotakin. Kirkon tulee toimia aktiivisesti ja rohkeasti ja ottaa huomioon ympäristössä tapahtuneet muutokset, joita ovat muutokset seurakuntarakenteessa, muuttoliikkeessä ja seurakuntien taloudessa. Ongelmaan on tarjottu lääkkeeksi Seurakuntarakenne 2015 -esitystä, jota nyt hallintovaliokunta on varsin perusteellisesti käsitellyt. Olen itsekin osallistunut käsittelyyn kahta viimeistä tapaamista lukuun ottamatta, mihin minulla on ollut niin sanottu force majeure. Ja kun olen tähän hallintovaliokunnan keskusteluun osallistunut, voin vakuuttaa piispa Luoman tavoin, että asioita on käsitelty todella monipuolisesti ja vastuullisesti. Kaiken ansiokkaan pohdinnan jälkeenkin en voi silti olla kysymättä, tarvitsemmeko tätä pakollista seurakuntayhtymää joka puolella Suomea. Mitä haittaa siitä oikeasti on, jos edelleen olisi olemassa seurakuntia sekä seurakuntayhtymiä? Keskustelussa on mielestäni käynyt riittävän selvästi ilmi, että seurakuntayhtymä toimii varsin hyvin monilla seutukunnilla. Yhtymään pakottaminen ei kuitenkaan paranna pohjoisen seurakuntien tilannetta, ei se paranna tilannetta myöskään niissä seurakunnissa, jotka ovat ratkaisseet oman rakenteensa toisella tavalla. Nyt palautui mieleen myös se, että Ahvenanmaalle seurakuntayhtymärakenne on aivan turha. Kysynkin nyt siis, emmekö voisi luottaa siihen, että seurakunnat ovat ymmärtäneet, että nyt täytyy tehdä jotain. Tämä viesti on varmaankin mennyt kaikille perille, jokainen ymmärtää, että ei voida olla "entiselläns vaan" niin kuin se Liedon äijä, niinkö se oli. Emmekö voisi antaa seurakuntien itse päättää, rakennetaanko yhtymä vai yhden seurakunnan malli, vai syntyykö tarvittavia säästöjä yhteistyötä tekemällä? Onko meidän todellakin pakko ylhäältä päin holhota kaikkia seurakuntia ja pakottaa keinotekoisiin yhtymiin siellä, missä se ei tuo ratkaisua ongelmiin? Jos kuitenkin päädytään tähän kirkkohallituksen esityksen mukaiseen peruslinjaukseen että kaikki seurakunnat kuuluvat yhtymiin, juuri rakenteensa ratkaisseille seurakunnille tulee varata riittävä siirtymäaika asioidensa järjestämiseen. Mielestäni kirkon rakennetta pitäisi pohtia paljon pidemmällä perspektiivillä, meidän pitäisi rohkeasti katsoa paljon pidemmälle tulevaisuuteen. Esitän vain yhden kysymyksen: mitä tapahtuu kirkon olemuksen kannalta tärkeille hiippakunnille, jos Suomi on täynnä seurakuntayhtymiä? Rakennammeko kirkon rakenteen vain hallinnon ja talouden näkökulmasta? Siis, "jos jollakin on jotakin tätä pakollista seurakuntayhtymää vastaan, puhukoon nyt, tai vaietkoon iäksi."


Paluu