Puheenvuoro



Jolkkonen Jari, piispa

Otsikko:
Kirkollisten vaalien äänestystapojen kehittäminen, yleisvaliokunnan mietintö 1/2014 hiippakuntavaltuustoesityksestä 1/2013

Täysistunto:
Torstaina 8 päivänä toukokuuta 2014 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Tässä aloitteessa esitetään, että kirkolliskokous selvittäisi mahdollisuuden siirtyä verkko- ja kirjeäänestykseen kirkollisissa vaaleissa. Aloitteen mukaan tällä tavoiteltaisiin äänestysaktiivisuuden lisäämistä. Me olemme valiokunnassa kuitenkin laajentaneet tätä tavoitetta kuvittelemalla myös muita mahdollisia etuja. Tavoitteena voisi olla myös se, että parannetaan jäsenten osallisuuden kokemusta, helpotetaan äänestystä kaikilla, erityisesti sairaiden ja liikuntarajoitteisten äänestämistä ja myös vähennetään vaaliviranomaisten työtä ja vaalin toimittamiseen liittyviä kustannuksia. Tämä aloite puhuu yleisesti kirkollisista vaaleista, tässä taas valiokunta on rajannut tietoisesti tämän asian seurakuntavaaleihin. Sitähän myös aloite edellyttää. Kirjeäänestys on jo nyt mahdollista esimerkiksi papiston sisäisissä vaaleissa kun valitaan vaikkapa asessoria tuomiokapituliin tai uutta lääninrovastia. Tässä äänestäjien joukko on hyvin rajattu, ja käytännössä vaalin toimittava lääninrovasti tuntee kaikki äänioikeutetut pappinsa.

Sen sijaan seurakuntavaaleissa valitaan seurakuntaneuvoston ja kirkkovaltuuston jäsenet. Silloin äänioikeutettujen määrä lasketaan miljoonissa. Näissä vaaleissa käytetään niin sanottuja yleisiä vaaliperiaatteita, kuten valtiollisissa vaaleissa, ja niitä periaatteita on neljä: Vaalit ovat salaiset, jolla tarkoitetaan sitä, että vaaliviranomaiset eivätkä ketkään muutkaan kansalaiset saa tietää, ketä henkilö on äänestänyt. Toiseksi vaaleissa on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Kolmanneksi kunkin äänestäjän on äänestettävä itse. Ja neljänneksi äänestämisen on tapahduttava vaaliviranomaisen edessä, millä pyritään turvaamaan sitä, että yleinen luottamus vaaliin säilyy, että äänestäjällä on oikeus ja mahdollisuus ilmaista vapaa tahtonsa ja että vaalisalaisuus toteutuu aidosti. Yleisten vaaliperiaatteiden tavoitteena on siis vaalivarmuus. Se on hyvin laaja kokonaisuus ja tarkoittaa sitä, että vaaleihin voi kaikilla tavoilla luottaa, ja että vaalin tulos on todella aito. Viime kädessä kysymys on myöskin mielikuvasta ja yleisestä luottamuksesta siihen, että näihin vaaleihin voi luottaa.

Seurakuntavaaleissa valitaan, tämäkin on erityistä, siis julkista valtaa käyttävät luottamushenkilöt. He päättävät veroprosentista ja myös verokertymän jakamisesta. Ja näistä kahdesta syystä, eli siksi että kirkolla on julkisoikeudellinen asema ja siksi, että kirkollisissa vaaleissa valitaan kirkollisverosta päättäviä, kirkossa on liitytty yleisiin vaaliperiaatteisiin ja korkeaan eli vahvaan vaalivarmuuteen. Ja kun harkitaan siirtymistä verkko- ja postiäänestykseen, joudutaan pohtimaan vaalivarmuuden ja äänestysaktiivisuuden keskinäistä suhdetta. Voitaisiinko vaalivarmuudesta joustaa, jotta äänestysaktiivisuutta saataisiin nostettua verkko- tai postiäänestyksellä? Lisäksi on tietysti arvioitava vaalin toimittamiseen liittyviä kuluja. Tässä on se peruskehys, jossa tämä harkinta on tapahtunut.

Valiokunta on lähtenyt siitä, että korkeasta vaalivarmuudesta on pidettävä kiinni kaikissa tilanteissa. Euroopan neuvoston vuonna 2004 antaman 112 kohtaa käsittävän ohjeistuksen mukaan, jos verkko- ja kirjeäänestystä käytetään, sen on oltava yhtä luotettava kuin perinteinen lippuäänestys. Julkisissa vaaleissa vaalivarmuudesta ei siis voi luopua eikä joustaa muiden hyvien tavoitteiden, esimerkiksi osallistamisen nimissä. Valtio pitää kiinni näistä periaatteista. Myös kirkolliskokouksen säätämä vaalijärjestys rakentuu näille periaatteille. Kirkolliskokouksen lakivaliokunta pitää lausunnossaan tärkeänä, että kirkossa pidetään kiinni yleisistä vaaliperiaatteista. Kysymys on siis silloin tämä, että voitaisiinko tulevaisuudessa jotakin uusista äänestystavoista kehittää niin, että samalla vahva vaalivarmuus säilyisi. Tässä mietinnössä sähköisellä äänestämisellä tarkoitetaan sitä, että äänestämään tullaan vaaliviranomaisen eteen ja äänestys tapahtuu vaalikojeella, eli käytännössä klikkaamalla. Tällaisen kehittäminen ei vastaisi aloitteen tarkoitusta. Uusia äänestäjiä tuskin saataisiin sillä perusteella, että "tule uurnille, seurakuntavaaleissa saat äänestää kynän sijasta klikkaamalla". Järjestelmän kehittäminen maksaisi paljon, ja äänten laskemisessa voitettaisiin parhaimmillaan vain muutamia tunteja. Eli tätä valiokunta ei ole lähtenyt kehittämään. Postiäänestyksellä tarkoitetaan sitä, että jokaiselle äänioikeutetulle lähetetään kirje, joka sisältää äänestyslipun ja palautuskuoren. Tämä on sähköistä äänestystä lupaavampi. Siinä kuitenkin jouduttaisiin luopumaan korkeasta vaalivarmuudesta, emme voisi enää olla varmoja siitä, että jokainen on äänestänyt itse ja vapaan tahtonsa mukaisesti, emme myöskään siitä, että kaikki vaaliliput ovat tavoittaneet oikean äänestäjän. Tämän järjestelmän ottaminen käyttöön maksaisi noin 5 milj. euroa. Lisäksi sen ympäristökuormitus olisi suuri.

Valiokunta on arvioinut, että lupaavin voisi olla verkkoäänestys. Se voitaisiin tulevaisuudessa ottaa käyttöön perinteisen lippuäänestyksen rinnalle, siis tämä on tärkeää, perinteisen uurnaäänestyksen rinnalle, mikäli vahva vaalivarmuus voidaan säilyttää. Tämä kuitenkin edellyttää erityisesti kahta asiaa. Ensiksi on oltava kattava tunnistusjärjestelmä, ja toiseksi on oltava toimiva verkkoäänestysjärjestelmä. Valiokunta on arvioinut, että nämä esteet voisivat olla tulevaisuudessa voitettavissa. Tunnistusjärjestelmä voisi perustua henkilökorttiin, joka Virossa pitää olla kaikilla kansalaisilla, mutta joka tällä hetkellä on vain alle 300 000 suomalaisella. Kaikilla ei ole myöskään pankkitunnuksia eikä mobiilitunnuksia. Verkkovaalijärjestelmän kehittämiskustannuksia on vaikea arvioida. Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa tehty paikallinen kokeilu maksoi 1,6 milj., ja Norjassa järjestelmän kehittäminen maksoi 15. milj. euroa. Kumpikaan järjestelmä ei toiminut kunnolla. Suomessa sähköisen reseptijärjestelmän kehittäminen maksoi 100 milj. euroa. Olipa kehittämiskulu mikä hyvänsä, valiokunta katsoo, että se on kirkolle tässä tilanteessa liian kallis. Sitä paitsi on kiistanalaista, nostaako se äänestysprosenttia ainakaan pysyvästi. Esimerkiksi Tradekan kirjeäänestyksessä 2004 äänestysprosentti oli 41, mutta 2010 se laski 1,5 % eli oli lopulta 39,5 %. HOK-Elannon kirje- ja verkkoäänestyksessä 2008 äänestysprosentti oli 26,8, mutta 2012 se laski 21 %:iin. Eli tässä tilanteessa tarkoituksenmukaisempaa olisi se, että kirkko pyrkii mukaan valtion verkkoäänestyshankkeen kehittämistyöhön.

Oikeusministeriö on marraskuussa 2013 asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on kehittää verkkoäänestystä valtiollisia vaaleja varten, ja työryhmä on aloittanut työnsä aivan näinä kuukausina. Tämän työryhmän tarkoituksena on, että pitkällä tähtäimellä saataisiin kehitettyä äänestysjärjestelmä, joka täyttää vahvan vaalivarmuuden ja jota voitaisiin käyttää kaikissa Suomessa järjestettävissä vaaleissa. Aikataulusta on vaikea sanoa, mutta aikaisintaan tämä järjestelmä valtiollisissa vaaleissa voisi olla käytössä vuoden 2018 presidentinvaaleissa. Tekniset vaatimukset ovat korkeita, tavoite on luoda järjestelmä, joka täyttää monia vaativia ehtoja. Esimerkiksi äänestäjän henkilöllisyys ja äänioikeus on voitava todeta luotettavasti, kukin voi antaa vain yhden äänen, vaalisalaisuus on turvattava, annettua ääntä ei saa päästä muuttamaan, äänestäjän tulee voida varmistua siitä, että hänen äänensä on kirjautunut äänestysjärjestelmään hänen tarkoittamallaan tavalla ja että annettu ääni on oikein laskettu mukaan vaalien tuloksiin. Lisäksi vaalin tulos on voitava luotettavasti todentaa ja tarkastaa jälkikäteen, ja äänestysjärjestelmän tulee olla lähdekoodeineen tutustumista varten kokonaan julkinen, kansalaisille, järjestöille ja vaalitarkkailijoille. Jokainen ymmärrämme, että on siinä insinööreille töitä. Tällaisen järjestelmän luominen miljoonille äänestäjille on vaativa ja hintava. Siihen kuitenkin pyritään.

Hyväksyessään mietinnön ja ponnen kirkolliskokous antaisi kirkkohallitukselle tehtäväksi pyrkiä mukaan tähän valtion aloittamaan kehittämistyöhön. Suomeksi sanottuna ajatus on, että annetaan valtion huolehtia näistä korkeista kehittämiskustannuksista. Ja samalla seurataan kehitystä ja myös osallistutaan siihen niin että heti, kun on olemassa riittävän luotettava järjestelmä, kirkolla olisi valmius liittyä siihen ja ottaa se käyttöön. Tämä voisi tapahtua joko vuoden 2018 tai 2022 vaaleissa. Kun riittävän luotettava verkkovaalijärjestelmä on valmis, sen käyttöönotosta ja aikataulusta on päätettävä erikseen.


Paluu