Puheenvuoro



Kääriäinen Kimmo, kirkkoneuvos

Otsikko:
Kirkon keskushallintoa koskevan sääntelyn muuttaminen, lakivaliokunnan mietintö 1/2014 kirkkohallituksen esityksestä 4/2013 - Ensimmäinen käsittely

Täysistunto:
Torstaina 8 päivänä toukokuuta 2014 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Puutun lakivaliokunnan mietinnössä ja kirkkohallituksen esityksessä olevaan keskeiseen muutosehdotukseen – kirkon ulkoasiain neuvoston lakkauttamiseen. Ulkoasiain neuvoston lakkauttaminen lienee yksittäinen asia, joka tässä esityksessä näyttäisi keventävän keskushallintoa kaikkein selvimmin, kun yksi toimielin esitetään poistettavaksi keskushallinnon hallintokaaviosta. Mutta onko näin? Kun esitettyä muutosta tarkastellaan päätöstä edellyttävien asioiden näkökulmasta, hallinto ei kevenekään. Edelleen tarvitaan pääosin yhtä monta päätösporrasta vaikka päätökset tehtäisiinkin yhden toimielimen asemesta kahdessa asiasta riippuen. Ongelmaksi muodostuisi se, että yhteen kuuluvat asiat – lähetys ja kansainvälinen diakonia – käsiteltäisiin eri toimielimissä ja kirkon käytössä oleva arvokas asiantuntemus poistuisi. Avaan lyhyesti näitä ongelmia, jotka on myös mainittu lakivaliokunnan mietinnössä. Kiitos valiokunnalle kuulemisesta!

Esitetty kirkkohallituksen ulkoasiain osaston asioiden jakaminen ”käytännöllisiin” ulkosuomalaistyön ja kansainvälisen diakonian asioihin sekä ”oppia ja ekumeniaa” käsitteleviin ekumeenisen teologian ja lähetystyön asioihin on sekä sisällöllisesti että hallinnollisesti ongelmallinen. Sisällöllisesti ongelmana on se, että ulkosuomalaistyössä ei ole kyse vain hallinnollis-toiminnallisesta operoinnista, vaan työn lähtökohdissa ja myös käytännön toiminnassa ollaan tekemisissä varsin periaatteellisten ekumeenisten ja siten kirkon oppiin liittyvien asioiden kanssa. Ainakin tehtävät sopimukset ja ulkosuomalaistyön strategiset linjaukset kuuluisivat pikemmin piispainkokoukselle kuin kirkkohallituksen täysistunnolle. Tähän asti on toimiva kolmas tie löytynyt siitä, että kirkon ulkoasiain neuvosto on hyväksynyt strategian ja valmistellut solmittavat sopimukset kirkolliskokouksen hyväksyttäväksi täysistunnon käsittelyn jälkeen. Kansainvälisen diakonian tulkitseminen ”hallinnolliseksi” kirkkohallituksen eikä piispainkokouksen asiaksi ei tee oikeutta työn sisällölle, sekä haittaa lähetysjärjestöjen ja Kirkon ulkomaanavun toiminnan koordinaatiota. Kansainvälisessä keskustelussa – Luterilaisen maailmanliiton piirissä ja kumppanikirkkojen toiminnassa – lähetys ymmärretään kokonaisvaltaisesti: siihen kuuluu julistus ja palvelu. Ulkoasiain neuvoston rooli lähetysjärjestöjen ja Kirkon ulkomaanavun toiminnan käsittelyssä on viime vuosina vahvistunut. Tätä työtä vaikeutettaisiin esitetyllä hallinnollisella rakenteella.

Kirkon kansainvälisen työn strategisten linjausten tekemisen kannalta esitetty malli on ongelmallinen. Nykyisen kaltaiseen kokonaisvaltaiseen strategiaan ei voida päästä jos kansainvälinen ja ekumeeninen työ sirpaloidaan. Ulkosuomalaistyö jäisi marginaaliin kirkon ekumeenisessa toiminnassa, samoin Kirkon ulkomaanavun työ osana kirkon kokonaisvaltaista missiota. Molempien osalta on kyse siitä, että ekumeeninen ja kansainvälinen toiminta tulee nähdä kokonaisuutena, jossa faith and order- ja life and work -ulottuvuudet eivät erkaannu toisistaan. Ulkosuomalaistyön osalta kyse on paitsi sopimuksista kirkkojen kanssa ja sikäli kirkkojen välisestä yhteistyöstä, myös tulevaisuudessa yhä enemmän kirkkojen yhteisestä työstä liikkuvan väestön parissa. Käytännön huoli liittyy siihen miten piispainkokous ehtii hoitaa kaikki sille esitetyt lisäasiat. Tästä konkreettinen esimerkki viime joulukuulta. Piispainkokouksen ohjelmassa oli kirkon ekumeenisten suhteiden katsaus, joka minun piti tulla sinne esittämään. Tilaa ei löytynyt, mutta olihan seuraava piispainkokous helmikuussa.

Mitä menetettäisiin tällä ehdotuksella? Mikäli kirkon ulkoasiain neuvosto lakkautettaisiin, sen mukana menetettäisiin kirkon ulkoasiain hoidon kokonaisnäkemys, mahdollisuus ulkosuhteiden strategiseen kehittämiseen vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa ja monipuolisen kansainvälisten suhteiden asiantuntemuksen tuella, samoin kuin hyvä esimerkki luottamushenkilöiden arvostamisesta kirkollisessa päätöksenteossa. Samalla ulkoasiain neuvoston lakkauttaminen veisi mennessään arvokasta asiantuntemusta ja verkostoja. Kirkon ulkoasian neuvoston kokoonpano edustaa erittäin laajaa asiantuntemusta. Neuvostoa johtaa arkkipiispa ja lisäksi mukana on kaksi piispaa, kirkon ulkoasiain neuvoston eri vastuualueiden asiantuntijoita sekä ulkoasiainministeriön, eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan ja tutkimuslaitosten edustajia. Lisäksi neuvoston kokouksiin osallistuvat kirkkomme edustajat kansainvälisissä kirkkoliitoissa. Kansliapäälliköllä, piispainkokouksen pääsihteerillä ja viestintäjohtajalla on läsnäolo- ja puheoikeus kirkon ulkoasiain neuvostossa. Tämä kokoonpano mahdollistaa asioiden laaja-alaisen tarkastelun. Esitys kaventaisi kansainvälisten asioiden asiantuntemusta. Samalla se merkitsisi sitä, että luottamushenkilöiden ja naisten asema kirkon päätöksenteossa heikkenisi.


Paluu