Puheenvuoro
Häkkinen Seppo
,
piispa
Otsikko:
Kirkon paikallistason rakenteita koskevan sääntelyn muuttaminen, lakivaliokunnan mietintö 1/2015 kirkkohallituksen esityksestä 3/2014 - Ensimmäinen käsittely
Täysistunto:
Keskiviikkona 6 päivänä toukokuuta 2015 klo 9.00
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat.
On arvioitu, että 1500-luvulla tapahtuneen reformaation ja 1800-luvulla toteutuneen kunnan ja seurakunnan eron jälkeen nyt käsillä oleva seurakuntarakenneuudistus on merkittävin kirkon ja seurakuntien elämään vaikuttava ratkaisu. Osin juuri siitä syystä, mihin edustaja Kuikka äskeisessä puheenvuorossaankin viittasi. Tästä asian painoarvosta johtuen on hyvin ymmärrettävää se epävarmuus ja varauksellisuus, joka monella uudistukseen liittyy. Tässä puheenvuorossani käsittelen kahta asiaa. Ensinnä olen kuluneen kevään aikana toimittanut kolme piispantarkastusta pieneen tai pienehköön seurakuntaan hiippakunnassani ja jälleen kerran olen tehnyt sen havainnon, että seurakuntaelämän tunnuslukujen ja tilastojen mukaan sekä niiden keskustelujen perusteella, joita noissa seurakunnissa kävin, pienet seurakunnat ovat paljon sekä hiippakunnan että koko kirkon tilastojen keskiarvojen paremmalla puolella.
Otan esimerkiksi Puumalan noin 2000 jäsenen seurakunnan. Seurakuntalaisten sitoutuminen kirkkoon ja myös kaikki toimintaan liittyvät luvut ovat sekä hiippakunnan, että koko kirkon keskiarvon yläpuolella. Kaiken kaikkiaan seurakunta voi hyvin, yhtä asiaa lukuun ottamatta. Se ei ole tehnyt vuoden 2000 jälkeen positiivista tilinpäätöstä, vaan seurakunta on joutunut myymään metsää ja realisoimaan omaisuuttaan, siis jo 15 vuoden ajan. Jumalanpalvelusyhteisönä ja seurakuntana Puumala olisi monella tavalla ihanteellinen toiminnallinen yhteisö, kunhan se vain tulisi taloudellisesti toimeen. Tämä esimerkkini osoittaa, että yhtäältä me tarvitsemme rakennemuutoksen. Yksikään seurakunta kirkossamme ei ole tulevaisuudessa niin vahva, että se selviää yksin. Toisaalta olen vakuuttunut siitä, että meillä ei ole varaa hukata sitä vahvuutta, sitä yhteisöllisyyttä, joka on näissä riittävän pienissä, hengellisissä yhteisöissä, jumalanpalvelusyhteisöissä. Ja tämä on mielestäni koko uudistuksen olennaisin seikka. Turvaako kirkon paikallisrakenteita koskevan sääntelyn muuttaminen elävän seurakuntaelämän toteutumisen kaikkialla maassa? Parantaako tämä uudistus kirkon perustehtävän toteutumista koko maassa? Mielestäni riittävän pienet kuulumis- ja jumalanpalvelusyhteisöt ovat tämän edellytys. Nyt käsillä oleva uudistus pyrkii vastaamaan juuri tähän tarpeeseen, vaikka myös muilla rakenneratkaisuilla on löydetty hyviä tapoja pyrkiä tähän päämäärään. Minulla on monia epäilyksiä ja kysymyksiä tästä uudistuksesta, mutta näen että me tarvitsemme joka tapauksessa rakenneuudistuksen. Olennaista on ehdotuksen vahva puitelainsäädäntöluonne, jota lakivaliokuntakin korostaa. Se mahdollistaa hyvin erilaiset ratkaisut eri puolilla maata. Ja samoin ratkaisevaa on perussääntö, joka tarjoaa mahdollisuuden ottaa huomioon erilaiset olosuhteet ja erilaiset tarpeet.
Toiseksi minulle on merkittävä periaatteellinen, ennen kaikkea teologinen kysymys yhteisen kirkkoneuvoston ja varsinkin seurakuntaneuvoston puheenjohtajuus. Ehkä muistatte, että olen tästä asiasta käyttänyt puheenvuoron aiemminkin. Minusta on valitettavaa, että tämä asia kytkettiin vastoin kirkkohallituksen alkuperäistä esitystä tähän uudistukseen. Piispainkokous katsoi lausunnossaan, että seurakuntaneuvoston puheenjohtajuuden ja jäsenyyden tulee määräytyä nykyisen lainsäädännön mukaisesti. Piispainkokous esitti myös, että yhtymärovastin asema tulee määräytyä samoin kuin kirkkoherran asema seurakuntaneuvostossa. Yhdyn tässä asiassa lakivaliokunnan jäsenten Tapio Seppälän, Merja Vuorikarin, Mika Nurmen ja Aulis Ansaharjun eriävään mielipiteeseen. Tältä osin lakivaliokunnan esitystä tulisi mielestäni muuttaa siten, että seurakuntaneuvoston puheenjohtajuus tulee määräytyä nykyisen lainsäädännön mukaisesti. Mikäli edustaja Seppälä tulee yksityiskohtaisessa käsittelyssä tekemään tämän sisältöisen muutosesityksen, niin tulen sitä kannattamaan.
Paluu