Puheenvuoro



Orsila Markku, edustaja

Otsikko:
Virsikirjan lisävihkon hyväksyminen (Kirkkohallituksen esitys 13/2014)

Täysistunto:
Tiistaina 5 päivänä toukokuuta 2015 klo 10.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Minulla on vähän eri syyt kuin ombudet Westerlundilla, miksen laula, en osaa. En varsinkaan tätä ruotsinkielisen ehdotuksen virttä, josta aion nyt ensin puhua. En olisi huomannut varmaankaan tätä ehdotusta 93, joka on siinä violetissa kirjassa sivulla 112, ilman keskustelua, jota käytiin jonkin verran ennen tätä kokousviikkoa. Se on yhtä aikaa hyvin kaunis mutta sanoitukseltaan raflaava ja raju. Siinä on nainen musta kuin yö, pehmeä kuin kissa, ja hänellä on ollut monta miestä, mutta ei kotia eikä satamaa, kunnes sitten loppua kohti ehdotus kääntyy ja tämä sanoitus siihen, että tämä nainen, joka kyynelillään Jeesuksen jalat pesee, antoi Vapahtajalle rohkeutta. Luin tätä piispainkokouksen paperia, ja ensin ajattelin juuri näin kuin piispainkokous kirjoitti, että ehkä tämä ei ole oikein sopiva laulu mukaan otettavaksi. Mutta sitten jäin miettimään, kun täällä sanottiin, että on vähän vaikea kuvitella sellaista tilannetta, missä tätä käytettäisiin. Yhtäkkiä huomasin, että rupesi tulemaan mieleen hyvin monenlaisia tilanteita. Ensimmäinen mielleyhtymäni on pääsiäinen ja hiljainen viikko. Ja sitten huomasin, että ortodokseilla on tällainen klassinen hymni, jota he käyttävät hiljaisen viikon keskiviikkona, joka on oikeastaan tämä sama tarina, hyvin samantyyppinen hymni, hyvin väkevillä sanoilla. Tämä voisi olla ihmiskaupan uhrien virsi, monen muun sorretun ja poljetun virsi. Tai tällaisen miehen virsi, joka on ajatellut joskus naisesta halventavasti. Suuren armon kokemuksen virsi. No, ihan oikein huomautetaan, ettei oikein voi edellyttää, että kaikki tuntevat tämän raamatunkohdan, johon tämä teksti viittaa. Eikö tällaisen virren kohdalla lisävihkossa voisi lukea, että Luukas 7, sieltä se taitaa löytyä tämä väkevä kertomus. Virsiehdotuksessa on tämä vaikea sana "huora" ja naista kuvataan yönmustaksi. Minusta tämä juuri tuo sen aika vahvan viestin, siis tämän merkillisen eläytymisen kokemuksen. En tietenkään ihan tavoita sitä, kuinka hurjalta tämä tuntuu ruotsinkielisistä, jotka äidinkielellänne tätä laulatte, mutta minä kyllä toivoisin, että joku taitaja suomentaisi tämän saman virren, ja hyvin voisin kuvitella, että kirjoittaisin pätkän pääsiäisdraamaa tai kuvaelmaa, jossa tämä olisi aika kantava juttu.

Sellaisen yleisen huomion sitten myös tein, että isistä ja äideistä ja perheistä ja avioliitosta näissä taitaa olla aika vähän virsiä, mutta niitä tulee ehkä sitten seuraavaan lisävihkoon. Tässä on puhuttu myös tästä ehdotuksesta 915, että miten nämä sanat, ja kuinka epämääräistä tämä julistus ja puhe on, mutta minä ajattelen, että tälläkin juuri voi rohkaista etsimään Jumalaa. Minä ainakin olen joskus kysellyt itseltäni, että miksi jäin tähän kirkonpenkkiin istumaan. Ja sitten se kuitenkin päättyy siihen, kuinka sisintä jokin koskettaa.


Paluu