Puheenvuoro



Rinne Riku, edustaja

Otsikko:
Nuorten osallisuuden vahvistaminen kirkossamme (Edustaja-aloite 6/2009)

Täysistunto:
Keskiviikkona 6 päivänä toukokuuta 2009 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät tytöt ja pojat. Istuessani tuossa koin niin valtavan riemastuttavan elämyksen, että yritin pitää sen vain omana tietonani. Mutta sitten totesin, että tulen syyttelemään siitä koko loppuelämäni itseäni jos pidän sen omana tietonani. Haluaisin valiokuntia varten evästää tällä kokemuksellani ja tuoda itsestään selvyyden, joka liian helposti tuntuu unohtuvan. Kuvitelkaa tämä sali täyteen 15-vuotiaita. Nimittäin käsittääkseni meistä jokainen on joskus ollut 15-vuotias. Kuvittele itsesi 15-vuotiaana tähän saliin. Mitä me täällä näkisimme? Tämä minun riemastuttava kokemukseni oli se, että huomasin yhtä-äkkiä, että ei varmaan hirveän paljon erilaista. Te puhutte täällä googlettamisesta, te räpläätte kännykkää, te puhutte silloin kun toiset puhuvat, te haukottelette, te olette poissaolevan oloisia. Olen eräässä kirkolliskokouksessa nähnyt jopa aitoa nukkumista. Jotenkin tämä vapautti minut itsestäänselvyyden tajuamiseen. Että hetkinen, meillä on olemassa kaikki se mitä nuoret hakee, mitä nuoret etsii, mitä nuoret toivoo. Jotenkin toivoisin, että voisimme valiokunnissa nähdä itsessämme se voimavara nyt jo tässä. Että me voimme oikeasti eläytyä nuorten maailmaan, nuorten asemaan ja tehdä kaikkemme sen puolesta, että nämä mahtavat aloitteet, mahtavat puheenvuorot, voisivat oikeasti tulla todeksi. Ei niin, että byrokratian rattaat raksuttaa niitä vuosi toisensa jälkeen.

Olen jotenkin syvästi masentunut, kun uutisista tuli kommenttia täältä ja siinä todettiin, että kirkkoherranvaali-problematiikka on seurannut jo ikuisuuskysymyksen verran. Siinä vaiheessa tuntui, että haluaisin vajota johonkin sinne hyvin syvälle. Jotenkin ajattelen ja tänne tullessa mietin Yhdysvalloista lähteneen muutoskaipuun paineessa, että mitä se tarkoittaa täällä. Näiden ajatusten kautta mitä olen tässä puhunut uskon ja luotan siihen, että muutos on jo alkanut tässäkin salissa. Ollaan rohkeita nuoria. Löydetään se nuori itsestämme. Ja ennen kaikkea hei: ollaan aitoja. Ollaan toistemme kanssa. Ollaan täällä edessä, ei pyörittelemällä asioita. Jokainen meistä ymmärtää, ei me mihinkään päästä. Koska me ollaan niitä tavallisia ihmisiä ihan jokainen meistä. Haluan itseäni ja valiokuntia rohkaista, että pidetään tämä mielessä ja viedään ne asiat rohkeasti eteenpäin. Me tarvitsemme nuoria ja nuoret tarvitsevat meitä. Te olette mahtava sakki. Siis ihan oikeasti. Oikeasti. Kiitos.


Paluu