Puheenvuoro



Salo Kalervo, edustaja

Otsikko:
Lapsivaikutusten arviointia sekä lasten kuulemista koskevien säännösten lisääminen kirkkolain 25 lukuun (Kirkkohallituksen esitys 12/2012)

Täysistunto:
Tiistaina 6 päivänä marraskuuta 2012 klo 12.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Pidän tätä ehdotusta pohjimmiltaan hyvänä. Tarkoituksena on priorisoida lapsen etu seurakunnan tai seurakuntayhtymän päätöksenteossa. Vaikutuksen arviointi auttaa päätöksen teossa ottamaan huomioon lapsen, alle 18-vuotiaan. Kyseessä on sekä suoraan lapseen kohdistuvat päätökset, että esimerkiksi toiminnan linjaukset ja tilaratkaisut tai vaikkapa perhetyötä koskevat päätökset. Lähtökohtaisesti lapsia tulee kuulla heitä koskevassa päätöksenteossa. Silloin kun tätä lakia on valmisteltu, sitä on myös kokeiltu käytännössä, myös minun omassa seurakunnassani. Kun seurakuntaneuvostossa tätä asiaa käsiteltiin, puheenvuoroissa oli havaittavissa toisaalta selkeää hyvin myönteistä asennoitumista lasten priorisoimisessa seurakuntatyössä. Toisaalta kuulin myös joitakin duubioita, puheenvuoroja joissa kyseltiin myös muiden sinänsä tärkeiden toimintamuotojen perään: "Mitenkäs nuo vireiden eläkeläisten seurakuntatyön tarpeet otetaan huomioon? Entäpäs tuo diakoniatyö?" Tämä lasten aseman korostus herättää myös jonkin verran vastakkainasettelua, joka on hyvä tiedostaa, mutta tästä huolimatta mielihyvin priorisoin lapsia päätöksiä tehtäessä.

Ehkä yksi yllättävä näkökulma tässä lapsivaikutusten arvioinnissa on ollut se, että seurakuntaneuvostossa varsin vähän tehdään sellaisia päätöksiä, jotka suoraan vaikuttavat lapsiin. Paljon enemmän tämän tyyppisiä päätöksiä tehdään työntekijöiden omilla valinnoilla: miten toiminta organisoidaan käytännön tasolla, paljonko työntekijöiden omaa työpanosta ohjataan lapsiin, miten paljon taloudellisia ja muita resursseja tähän työhön ohjataan. Ehkä tässä joissain paikoin tarvitaan asennemuutosta. Silloin kun seurakunnassa tai seurakuntayhtymässä päätetään budjetista, on liikkumavara usein pieni. Virkavalinnat on tehty ja työsopimussuhteisten paikat on täytetty. Niiden ohi jää aika vähän päätettävää. Keskeisin lapsiin vaikuttava päätös seurakuntaneuvostossa oikeastaan on se, minkälaisia virka- tai työsopimussuhteisia valitaan seurakuntaan töihin. Näihin ratkaisuihin on kyllä vaikea kyllä kysyä mielipidettä alle 18-vuotiaalta, edes seurakuntanuorelta. Sen sijaan silloin, kun suunnitellaan seurakuntanuorten tilaa, on luontevaa kysyä heiltä mielipidettä, vaikka tässä ei mitään erillistä hallintopäätöstä olisikaan takana.

Lasten mielipiteen kuuleminen seurakuntayhtymän päätöksenteossa on vielä paikallisseurakuntaakin haasteellisempaa. Mikä on sellainen seurakuntayhtymäratkaisu, jossa lapsia tulisi kuulla ja millä tavoin se toteuttaa? Vaikkapa kiinteistöjen korjaussuunnitelmissa todennäköisesti on sellaisia näkökohtia, jotka koskevat lapsia, mutta miten se kuuleminen asianmukaisesti järjestetään? Mietinnössä todetaan, että lasten mielipiteitä voidaan kuulla erilaisilla kyselyillä ja kirkkohallitus tulee antamaan tarkemman ohjeistuksen lapsivaikutusten arvioinnin toteuttamisesta. Tehtäessä päätöstä emme vielä ihan tarkkaan tiedä, mitä tämä päätös tulee käytännössä tarkoittamaan, minkälaisia ohjeita tulemme saamaan. Valiokuntatyöskentelyssä olisikin hyvä pohtia sitä, voidaanko jo tässä vaiheessa jotenkin mietintöä vähän täsmällisemmin ilmaista sitä, miten näin muotoiltua Kirkkolain kohtaa tulisi seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä soveltaa. Toivoisin siis päätöksen kohdalla kahta asiaa: Toisaalta sitä, että tämä lainsäädäntöhanke edistyy. Pidän tärkeänä, että tämä asia kirjataan Kirkkolakiin. Se varmistaa sen, että tämä asia tulee seurakunnissa asianmukaisesti otetuksi huomioon. Mutta toisaalta toivon myös sitä, että päätöksenteon myötä byrokratia ei kasvaisi. Pahimmillaan tästä pykälästä voi joissain tapauksissa tulla joustavan toimintatavan este tai ainakin hidaste ja valitusprosessien aihe. Tämän estämiseksi hyvä toimintaohje on tarpeen.


Paluu