Puheenvuoro
Koskenniemi Erkki
,
edustaja
Otsikko:
Piispainkokouksen selonteko avioliittolain muutoksen johdosta (Piispainkokouksen kirje 1/2016)
Oikeudellinen selvitys avioliittolain muutoksen vaikutuksista (Kirkkohallituksen kirje 4/2016)
Keskustelumalli ja siihen liittyvä aineisto tueksi keskusteluihin avioliitosta eri tavalla ajattelevien välillä (Kirkkohallituksen kirje 5/2016)
Täysistunto:
keskiviikkona 9 päivänä marraskuuta 2016 klo 15.00
Teksti:
Hyvät edustajatoverit. Me käsittelemme samanaikaisesti kolmea kirjettä ja pyydän anteeksi tiettyä pomppimista. Kirkon kanta vihkimysasiassa, ensiksi sanottuna, on selkeä ja se liittyy juurevasti Raamattuun ja varhaiskristilliseen etiikkaan. Sen mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Korostan myös, että Paavali ja muut varhaiset opettajat tunsivat kreikkalaisroomalaisen sukupuolietiikan koko kirjon huomattavasti meitä paremmin. Sitä mitä he tiesivät, ei voi pelkistää vain väkivaltaiseen seksuaalisuuteen. Osallistuin pari viikkoa sitten kunnioittaviin keskusteluihin Järvenpäässä ja ajattelin että, kun paikalla oli laskujeni mukaan vain neljä kirkolliskokousedustajaa, niin sanon näistä muutaman sanan. Tiedän että paikalle oli kutsuttu enemmänkin. Oli erittäin tärkeää tavata parisuhdelaista hyvin eri tavalla ajattelevia ihmisiä, katsoa heitä silmiin, ja kuunnella kiireettä mitä heillä oli sanottavaa. Kiitän näitä osallistujia siitä, että minuun suhtauduttiin hyvin ystävällisesti ja kunnioittavasti. Lähdin näihin keskusteluihin avoin mielin kysymään, suosittelenko niitä muille, siis ystävilleni. Nähtäväkseni niissä on isoja ongelmia, jotka on ratkaistava ennen kuin voin niitä suositella. Keskusteluihin oli kutsuttu yli seitsemänkymmentä, paikalla oli noin neljäkymmentäviisi. Ilmeisesti nimenomaan konservatiivinen puoli oli jäänyt pois, ja sitä varten näissä keskusteluissa oli melkoinen epäsuhta. Ei siinä mitään, mutta isompi ongelma oli keskustelujen sisällöllinen puoli, vastuu oli perheneuvontatyöllä, ja näissä keskusteluissa luotettiin lähes täysin psykologiaan ja muihin käyttäytymistieteisiin, ei siis Raamatun ja kirkon tunnustuksen tutkimiseen. Työ tehtiin työryhmissä, ja aiheena olivat esimerkiksi mitä pelkoja herättää mahdollisuus, että kirkko alkaa vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja, miten näitä pelkoja voidaan vähentää. Toisenlaisen ratkaisun aiheuttamia pelkoja ei pohdittu. Meitä pyydettiin edelleen piirtämään oman elämämme kartta ja kuvaamaan se muille. Tämmöiset keskustelut ovat varmasti hyödyllisiä niille, jotka pelkäävät kovasti, ja haluavat päästä eroon pelostaan. Minä en tunne enkä tunnusta pelkääväni tässä asiassa mitään, olen vain vahvasti kirkon perinteisellä kannalla. Parisuhdekysymyksessä toiset haluavat puhua ensisijaisesti Raamatusta, ja miten asiat suhteutuvat toisiinsa. Toiset enemmänkin ihmisten elämästä. Nyt oli tehty selkeä ratkaisu toisen osapuolen linjalle, ja pidän sitä virheenä. Kirkon historia on murheellisten jakautumisten historiaa. Jokaisen kristityn velvollisuus on etsiä yhteyttä, ja pitää huoli siitä, että jos jakaudutaan, tiedetään ainakin mitä varten jakaudutaan. Siihen tarvitaan mielipide-erojen ottamista vakavasti keskustelun kohteeksi. Tällaisia kunnioittavia keskusteluja tarvittaisiin kipeästi, ja sitä varten toivon, että näitä muokataan, ennen kuin niitä jatketaan ja voin niitä suositella.
Paluu