Puheenvuoro



Ojala Sami, edustaja

Otsikko:
Kirkon organisaatiojärjestelmän uudistaminen sekä kirkon keskushallinnon supistaminen (Edustaja-aloite 5/2014)

Täysistunto:
Keskiviikkona 7 päivänä toukokuuta 2014 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Tämän nyt käsiteltävänä olevan edustaja-aloitteen tavoitteet voidaan mielestäni jakaa kolmeen osaan, ja aion nyt esitellä tässä puheenvuorossani nämä kolme tavoitetta. Ennen tätä on kuitenkin todettava, että tämän aloitteen tavoitteet eivät ole ketään tai mitään vastaan. Tavoitteet eivät ole etenkään kirkon keskushallinnon palveluksessa olevia työntekijöitä ja heidän tekemäänsä työtä vastaan. Aloite toki sisältää vähintäänkin piilotettua kritiikkiä, mutta sitä ei ole tarkoitettu henkilöihin vaan organisaatioon ja sen moniin osakokonaisuuksiin kohdistuvaksi. On myös syytä todeta, että ei ole meidän nykyisten kirkolliskokousedustajien eikä etenkään nykyisten kirkkohallituksen työntekijöiden vika tai syy, että nykyinen organisaatiojärjestelmämme on lievästi ilmaistuna hieman erikoinen. Tämä tähänastinen kirkolliskokousviikko olkoon yhtenä esimerkkinä tästä erikoisuudesta. Onneksi on saatu hyvää kahvia.

Käyn läpi aloitteen kolme tavoitetta. Ensimmäinen tavoite on kirkon hallinnon, organisaation ja johtamisjärjestelmän kokonaisuuden tarkastelu. Kirkossa on tällä hetkellä meneillään monia mittaviakin uudistuksia, ja niitä uudistuksia on tehty jo aiemmin. Näiden monien muutosten keskellä jonkun olisi mietittävä kokonaisuutta. Tällä hetkellä meille, kirkon ylimmän päättävän elimen jäsenille, ei ole mielestäni selvää, kuka tai mikä tässä kirkossa päättää kokonaiskirkkoa koskevista strategisista ratkaisuista ja tulevaisuuden suunnitelmista. Meille ei ole selvää, missä toimielimessä tai keiden toimesta tarkastellaan kirkon asioita kokonaisuudessaan. Ainakin itselleni on liian usein sanottu, että tämä ja tämä asia ei kuulu tämän ja tämän kokoonpanon asialistalle tai käsiteltäväksi. Ei ole ikään kuin valtuuksia edes keskustella asioista. Näin toimien monet kokonaiskirkon kannalta merkittävät teemat jäävät tyystin käsittelemättä ja keskustelematta. Saattaa toki olla että kahvipöydissä, sauna- ja pankkivaliokunnissa ynnä muissa vastaavissa epävirallisissa lenkkikerhoissa ja hiihtoleireillä näitä asioita pohditaan. Se ei kuitenkaan ole se tapa, miten kirkon tulevaisuuden kannalta tärkeitä ratkaisuja tehdään tai miten niitä työstetään. Toinen tällainen aito tavoite olisi vaihtoehtoisen organisaatiomallin löytäminen tälle nykyiselle organisaatiomallille, joka varmasti on joskus ollut perusteltu ja hyvä. Olen itse puhunut kirkon hallinnon, organisaation ja johtamisen kehittämisen puolesta. Olen toivonut useiden toimielimien kokouksissa käyttämissäni puheenvuoroissa, että tälle isolle kokonaisuudelle tehtäisiin jotain. Sain kerran mielestäni loistavan vastauksen, kun intoilin kirkon hallinnollista uudistamista, ja olen tätä kertonut tuolla kahvipöydissä jo useille, mutta kerron nyt niin, että kaikki sen kuulevat. Minulle sanottiin suunnilleen näin: "Sami. Sinun täytyy ymmärtää, että norsu syödään pala kerrallaan." Että kaikkea ei voi niin kuin uudistaa kerralla. Aikani sitä mietin, ja minun on pakko myöntää että ymmärrän sen, että näin isoa instituutiota kuin Suomen evankelis-luterilainen kirkko, sitä ei muuteta kerralla. Mutta kysymykseni kuuluu, että vaikka ymmärrän että norsu syödään pala kerrallaan, niin onko meidän ylipäätään järkevää syödä norsua, vai olisiko se jokin toinen eläin niin kuin pieni pupujussi tai jokin muu vastaava. Yksi kolmesta tämän aloitteen tavoitteesta olisi löytää se norsua pienempi eläin, jota me voisimme sitten tulevina vuosikymmeninä syödä pala kerrallaan. Meillä luottamushenkilöillä on vaalikampanjoissamme sekä kirkossa että yhteiskunnassa muuten usein tavoitteena hallinnon keventäminen ja byrokratian vähentäminen. Vaalien jälkeen tekomme ovat laajassa tarkastelussa jääneet kohtuullisen vähäisiksi. Yleisesti ottaen hallinto ei ole keventynyt eikä byrokratia vähentynyt. Voisi ehkä kiteyttää tämän toisen tavoitteen niin, että tämän aloitteen toisena tavoitteena on löytää nykyistä organisaatiomallia tarkoituksenmukaisempi, joustavampi, taloudellisempi ja kaikin puolin muutenkin maalais- ja kaupunkilaisjärkisempi malli kokonaiskirkon hallintoon, organisaatioon ja johtamiseen.

Kolmas tavoite voi kuulostaa siltä, että se on hieman irrallinen, ja helpolla siitä saa myös populistisen: räjäytetään kirkkohallitus. Tämä ei ole siis tavoite, siitä saa kyllä tällaisen populistisen tavoitteen. Mutta tavoite on kirkon keskushallinnon välttämättömien ydintehtävien uudelleenarviointi. Eräänlainen keskushallinnon olemassaolon perusteiden määrittely. Toivon ja uskon, että tällaista työtä on jossakin monista työryhmistämme jo tehty. Jos näin on, niin vaivahan ei ole mikään varsin suuri. Ajattelen, että me tarvitsemme keskushallintoa ja tiettyjä keskitettyjä ratkaisuja. Kokonaiskirkon tasolla tulisi hoitaa kuitenkin vain ne tehtävät, jotka koskevat kirkkoa kokonaisuudessaan. Ajattelen, että sellaisia ovat esimerkiksi kirkon oppiin liittyvät kysymykset sekä yhteydenpito yhteistyökumppaneihin, viranomaisiin ja toisiin kirkkoihin. Eihän olisi mitään mieltä, että joku muu kuin tällainen keskitetty taho tekisi näitä tehtäviä. Mutta tämän lisäksi kirkolla on hallintoon ja talouteen liittyviä yhteisiä tehtäviä ja yhteisiä hankkeita, jotka on tärkeää ja tarkoituksenmukaista hoitaa valtakunnallisesti. Tähän kohtaan tätä puheenvuoroa on syytä korostaa väärinkäsitysten välttämiseksi sama, mikä siinä aloitteessa sanotaan, että tässä aloitteessa tämä sanapari keskushallinnon uudistaminen ei tarkoita meneillään olevan kaltaista nykyisen keskushallinnon kehittämistä. Siinäkään en kuitenkaan ajattele olevan mitään vikaa. Se on askel oikeaan suuntaan. Tämä keskushallinto sisältää käsittämättömän paljon päällekkäistä työtä. Päällekkäisyyksiä on erityisesti kirkkohallituksen eri osastojen ja yksiköiden, hiippakuntien, isojen seurakuntien, seurakuntayhtymien sekä kirkollisten järjestöjen ja parin niiden liepeillä olevan osakeyhtiön kesken. Jotenkin ajattelen, että tämän aloitteen intention kannalta voisi olla haitallista ottaa tässä puheenvuorossa mitään konkreettisia esimerkkejä esiin keskushallinnon päällekkäisyyksistä ja ajatuksistani niiden kehittämisestä. Olen aika varma, että se veisi ajatteluamme johonkin suuntaan, se veisi ajatteluamme kohti yksityiskohtia, ja kun tässä aloitteessa on tavoitteena kolmen ison kokonaisuuden uudistaminen eikä yksityiskohtien uudistaminen ensisijaisesti, niin en halua niitä ottaa esiin. Jätän ne kahvipöytiin ja siellä vastaan mielelläni kun kysytään, ja kerron kyllä vaikkei kysytäkään. Innoissani kun olen. Jotenkin haluan vielä korostaa, että kirkkohallituksessa tehdään hyvää työtä. Ajattelen, että työntekijät siellä ovat positiivisessa mielessä sanottuna kirkkomme eliittiä, huippuammattilaisia. Tässä ei ole minun nähdäkseni mitään ongelmaa. Ongelma on siinä, että nämä huippuammattilaiset tekevät liian usein vääriä tehtäviä. Ja monien oikeidenkin tehtävien kohdalla he tekevät töitään päällekkäin joidenkin toisten kanssa, kuten tuossa edellä kuvasin. Siksi ajattelen, että on tärkeää arvioida keskushallinnon välttämättömät ydintehtävät.

Palaan vielä vähän tähän kokonaisuuteen. Viime aikoina kirkossa on toteutettu tai ollaan parhaillaan toteuttamassa näitä monia kokonaiskirkollisia uudistuksia ja hankkeita. Tämä aloite pyrkii siihen, että nämä uudistukset ja hankkeet voitaisiin ottaa mukaan, jos ne hyviksi katsotaan, silloin kun mahdollista uutta organisaatiomallia hahmotellaan, tai jotain tällaista vaihtoehtoista mallia hahmotellaan. Minun mielestäni tämän aloitteen tavoite ei missään määrin ole hidastaa tai vesittää nykyisiä meneillään olevia uudistuksia ja hankkeita. Ne voidaan varsin hyvin huomioida, kun tulevaisuutta mietitään. Toisaalta ajattelen sitten, että jatkotyöskentelyssä tässä uuden hahmottelussa pitäisi olla valtuudet näillä hahmottelijoilla ottaa huomioon kaikki meneillään olevat uudistukset, mutta toisaalta hahmotella tämä järjestelmä myös kokonaan uudelta pohjalta, jos se siinä valmistelussa katsotaan tarpeelliseksi. Toivon aloitteen ensimmäisenä allekirjoittajana, että valiokunta asiaa käsitellessään ei jäisi jumittamaan aloitteessa mahdollisesti esiintyviin harhapilkkuihin tai lyöntivirheisiin. Toivon, että valiokunta olisi rohkeasti nimensä veroinen. Tulevaisuutta ilman esteitä visioiva ryhmä kirkon johtavia luottamushenkilöitä. Toivon, että mikä vain, mikä hyväksi ja tarkoituksenmukaiseksi katsotaan, saisi valiokunnassa tuulta purjeisiin. Jotain on kuitenkin tehtävä. Tämän edellä sanotun ja aloitteessa esitetyn perusteella me aloitteen allekirjoittajat esitämme kunnioittavasti kirkolliskokoukselle, että se antaisi kirkkohallitukselle seuraavan kaksikohtaisen toimeksiannon. Ensimmäinen on, että tehtävänä olisi tehdä kattava selvitys kirkon nykyisen organisaatiojärjestelmän eduista ja haitoista sekä laatia selvityksen pohjalta nykyjärjestelmälle vaihtoehtoinen malli kirkon hallinnon, talouden ja toimien organisoimiseksi. Tämä toimeksianto antaa kirkkohallitukselle täydet valtuudet ottaa huomioon kaikki meneillään olevat uudistukset, mutta hahmotella järjestelmä myös kokonaan uudelta pohjalta, jos se valmisteluissa katsotaan tarpeelliseksi. Ja toisena tehtävänä tehdä samassa yhteydessä kattava selvitys kirkon keskushallinnon välttämättömistä ydintehtävistä sekä laatia selvityksen pohjalta kirkkolainsäädännön muutosesitykset sisältävä suunnitelma kirkon keskushallinnon supistamiseksi.


Paluu