Puheenvuoro
(Tarkistamaton)


Viitala Ritva, edustaja

Otsikko:
Uutta diakonivirkaa koskevien säännösten lisääminen kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen (Kirkkohallituksen esitys 1/2015) - Lähetekeskustelu jatkuu

Täysistunto:
Torstaina 7 päivänä toukokuuta 2015 klo 18.00

Teksti:
Hyvä varapuheenjohtaja ja hyvät edustajakollegat. Luettuani esityksen uudesta diakonivirasta jouduin kysymään itseltäni, olenko toiminut neljännesvuosisadan tämän kirkon työntekijänä. Ikään kuin koko koulutukseni, sen sisältö, sen antamat eväät kirkon työhön olisi mitätöity. Etenkin diakoniassa koulutuksen viimeinen vuosi on hyvin intensiivinen, kirkon virkaan vahvasti ohjaava, diakoniatyöntekijän identiteettiä vahvistava osio. Vihkimykseen huipentuva koulutus ikään kuin valmistaa ja antaa valmiuden tulla kirkon työhön. Mieleeni ei kertaakaan ole tullut, että vihkimys olisi turha. Päinvastoin se antaa valmiudet toimia kristittynä, Jumalan työtoverina, myös maallisessa työssä. On huomattava, että jokaisella on asioista henkilökohtainen kokemus ja näkemys, jotka vaikuttavat, miten asiat koetaan ja miten ne vaikuttavat. Voiko siis toisen kokemusta näin ollen mitätöidä? Miten me käsitämme seurakunnan kutsun? Mitä sillä tarkoitetaan? Eikö jonkinlaista seurakunnan kutsumusta voi kokea jo hakeutuessaan koulutukseen? Eikö seurakunnan kutsuksi riitä, että virka on laitettu auki ja siihen työntekijäehdokas vastaa? Koulutus mahdollistaa ja vahvistaa henkilökohtaista kutsua tulla juuri kirkon työhön. Joudun vakavasti kysymään, tunnetaanko kirkon ylätasolla eri työntekijöiden koulutusta tarpeeksi. Sen sisältöä ja kokonaisuutta. Tiedetäänkö, miten ja millaista työtä kentällä tehdään? Samoja kysymyksiä olen joutunut pohtimaan osallistuessani lisäkoulutuksiin, esimerkiksi diakonian erityiskoulutukseen, jossa ns. päivitettiin ammatillista osaamistamme. Jouduimme koko ryhmän kanssa usein toteamaan luennoitsijalle, että kentällä olemme jo vuosia tehneet tällä tavalla, tämä ei ole mitään uutta. Olisiko tämän takia syytä myös kirkossa avata keskustelu hallintovirkojen määräaikaisuudesta ja aika ajoin kenttätyössä olemalla säilyttää kosketus arkeen, jolloin tämänhetkinen toimintaympäristö pysyisi ajan tasalla.

Esityksessä nimike diakonivirka aiheuttaa sekavuutta. Aikaisemmin nimikkeen diakonaatti alle ole helppo mieltää ja sijoittaa eri ammattiryhmät. Diakonivirka nimikkeenä häivyttää alleen muut siihen sisällytettävät työntekijäryhmät. Siitä on vaikea irrottaa nykyistä diakoniatyön näkemystä ja sisältöä. Mielestäni tällä esityksellä ei saavuteta tavoitteita, joita varten asia on laitettu vireille. Piispa Kalliala toi puheenvuorossaan tiistaina mielestäni selkeästi esille, mihin pitkään kestänyt asian käsittely on johtanut. Alkuperäinen tavoite on laajentunut mutta myös monilta osin hämärtynyt. Näen, että paljon on vielä ymmärtämättä ja selvittämättä. Jos esitys etenee tässä muodossa, kannatan edustaja Åstrandin tiistaina esittämää muutosesitystä kohtaan uuden diakoniviran hallinnollisesta edustuksesta eli niin kuin hän sanoi "kaikki oikeudet käyttöön". Kiitoksia.





Paluu