Puheenvuoro



Fröman Kim, ombudet

Otsikko:
Lakivaliokunnan mietintö 4a/2007 kirkkohallituksen esityksestä 2/2006, joka koskee kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen virkamiesoikeudellisten säännösten muuttamista

Täysistunto:
Torstaina 8 päivänä marraskuuta 2007 klo 11.10

Teksti:
Arvoisa herra puheenjohtaja, hyvät edustajakollegat, bästa ombutskolleger. Tämä 4a-mietintö on syntynyt lakivaliokunnan kokouksessa eilen iltapäivällä, eilen illansuussa ja siinä lakivaliokunta on ottanut kantaa kolmeen sellaiseen asiaan, jotka eilen täällä isossa salissa menivät jatkovalmisteluun. Ensimmäinen niistä koskee kirkkolain 12 §:ää ja sen 2 momenttia. Sen osalta lakivaliokunta toteaa, että eduskunnan perustuslakivaliokunta on eräässä lausunnossaan 57/2001 todennut, että "Kirkkolain mukainen perustehtävä on uskonnollinen ja liittyy määrättyyn uskon tunnustukseen. Perustuslain 11 §:stä johtuva oikeus sisäiseen autonomiaan huomioon ottaen valiokunta pitää perustuslain 6 §:n 2 momentista huolimatta mahdollisena, että laissa säädetään kirkon jäsenyys edellytykseksi kirkon omiin virkoihin ja tehtäviin valittaville. Tämä on kiistatonta sellaisiin virkoihin ja tehtäviin nähden, jotka liittyvät suoraan kirkon hengelliseen toimintaan. Mahdollisuus ulottuu kuitenkin myös muunlaisiin virkoihin ja tehtäviin." Perustuslakivaliokunnan ei siten voida katsoa ottaneen kantaa siihen, voidaanko kaikissa työsopimussuhteissa vaatia kirkon jäsenyyttä. Kirkolliskokouksen perustevaliokunta on lausunnossaan tuonut esille, että kirkon palvelussuhteessa ollaan yhä enenevässä määrin siirtymässä työsopimussuhteisiin, myös kirkon jumalanpalveluselämään ja kristilliseen kasvatukseen liittyvissä tehtävissä. Toisaalta kirkon hengellistä työtä eivät ole vain välittömästi jumalanpalveluselämään ja kristilliseen kasvatukseen kuuluvat tehtävät, vaan kirkon hengellistä työtä tehdään aina, kun kirkon työntekijät kohtaavat ihmisiä. Kirkon tehtävän kannalta on toisarvoista tehdäänkö kirkon työtä virka- vai työsopimussuhteessa. Tästä syystä kirkon järjestysmuodosta nousevaa vaatimusta siitä, että sen työntekijöiden tulee olla kirkon jäseniä, ei tule sitoa ainoastaan virkasuhteeseen. Lakivaliokunta katsoo, että tämä ajatus on ollut myös täysistuntokeskustelussa tulleen muutosesityksen taustalla ja toteaa yhtyvänsä näihin perusteluihin. Tästä syystä lakivaliokunta esittää 12 §:n 2 momenttia muutetuksi ehdotetulla tavalla.

Mitä tulee siihen 3 momenttiin, niin lakivaliokunta katsoo, että muutosesitys sen momentin osalta on tarpeeton. Pykälän 3 momentissa viitataan nimenomaan niihin erityisiin kelpoisuusehtoihin, joista on säädetty niitä koskevissa erityissäännöksissä tai työnantajan omien päätösten perusteella. Säännöksessä viitataan lähinnä siten pykälän 1 momenttiin eikä 2 momentissa säädettävään jäsenyysedellytykseen. Tämän perusteella lakivaliokunta on päätynyt toiseen lopputulokseen kuin mitä tässä isossa salissa ajateltiin. Vielä tämän vaikutuksista siirtymäsäännökseen. Koska kirkon ja sen seurakuntien palveluksessa on tällä hetkellä useita kirkkoon kuulumattomia työntekijöitä, on siirtymäsäännöksellä turvattava tällaisten työntekijöiden oikeus säilyttää työsopimussuhteensa myös lain voimaantulon jälkeen. Tästä syystä lakivaliokunta ehdottaa myös esitettyyn lain siirtymäsäännökseen uutta 3 momenttia, jolloin vanhat 3 ja 4 momentit siirtyvät 4 ja 5 momentiksi. Luen tästä saman tien miten se on kirjoitettu, tämä siirtymäsäännöksen uusi momentti. Siinä sanotaan näin: "Tämän lain 6 luvun 12 §:n 2 momenttia ei sovelleta niihin työsopimussuhteisiin, jotka ovat voimassa tämän lain voimaan tullessa." Eli ne jotka eivät kuulu kirkkoon mutta ovat kirkon palveluksessa, saavat siinä tehtävässään jatkaa.

Kolmas asia on kirkkolain 6 luvun 25 §. Lakivaliokunta toteaa, että se pitää ehdotettua uutta 1 momenttia ongelmallisena sen johdosta, että jossakin kirkon ja seurakuntien tehtävissä on hankalaa todeta, milloin on kyse tunnustuksen mukaisesta toiminnasta ja henkilötasolla joissakin tehtävissä ehkä työntekijällä ei ole edes tietoa siitä, mikä on kirkon oppi ja tunnustus joltain osin. Lakiin kirjattuna, velvoittavana säännöksenä velvoitteen rikkominen saattaa tässä paikassa lakia johtaa varoitusmenettelyn kautta jopa viranhaltijan irtisanomiseen. Se on aika merkittävä lopputulos sellaisesta rikkeestä. Lakivaliokunta pitää parempana, että velvoite pitäytyä kirkon tunnustuksessa sidotaan niihin virkoihin, joiden viranhaltijoilta voidaan viran luonteen johdosta edellyttää tehtävässään kirkon tunnustukseen sitoutumista. Kuten perustevaliokunta on lausunnossaan todennut ortodoksisesta kirkosta annetussa laissa velvollisuus pitäytyä kirkon tunnustuksessa koskee hengellisen viran haltijoina pappia, diakonia ja kanttoria. Vastaavasti kirkkolaissa viranhaltijan tehtävästä lähtien tulisi lakivaliokunnan mielestä säätää siitä, että jumalanpalveluksessa, kirkollisissa toimituksissa tai muussa hengellisessä työssä toimivan viranhaltijan on tehtävässään pysyttävä kirkon tunnustuksessa. Siinä lakivaliokunta tuli tavallaan puolitiehen, vähän pitemmällekin mielestäni. Voin lisätä vielä sen, että tämä asia oli ongelmallinen myös sen takia, että jos se olisi ulotettu koskemaan kaikkia kirkon palveluksessa olevia, niin eräs aika vahva epäilys siitä, että mikä mahtaa olla sen suhde uskonnonvapauslakiin, peräti jopa perustuslakiinkin. Nämä olivat niin isoja ja vaikeita kysymyksiä, että tämä käytössä ollut lyhyt aika asioiden selvittämiseen ei siihen riittänyt. Kiitos.


Paluu