Puheenvuoro



Pihlava Tauno, edustaja

Otsikko:
Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat (Kirkkohallituksen esitys 11/2012)

Täysistunto:
Keskiviikkona 7 päivänä marraskuuta 2012 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kollegat. Mielestäni me olemme hyvin yksimielisesti kannattaneet tätä esitystä, joka on käsissämme, ja niin teen minäkin. Mielestäni se on hyvä perusta ja lähtökohta kehitykselle. Uskon että sen ajatusten perusteella on mahdollista saavuttaa samanlainen joustavuus ja tehokkuus, jota meille on esitelty eräissä, muun muassa Salon, fuusioseurakuntamalleissa. Seurakunnilta saadut tärkeimmät palautetavoitteet on sisällytetty malliin, läheisyyden ja yhteisöllisyyden sekä toiminnan monipuolisuuden ja työvoiman jouston osalta ne ovat varsin realistisia. Vakaa talous on myös mukana ainakin verbaalisesti. Aika sitten näyttää miten se toteutuu.

Mallin tiivistetty kuvaus sivulla 19 kuuluu näin, niin kuin edustaja Kankkonenkin tässä totesi: ”Seurakuntayhtymä 2015 on kevytrakenteinen palveluorganisaatio, jonka tehtävänä on mahdollistaa seurakuntatyö seurakunnissa”. Se asettaa siis selvästi seurakunnan edunsaajaksi ja omistajaksi ja yhtymäorganisaation palvelujen tuottajaksi. Tästä lähtökohdasta muutama ajatus malliin liittyvistä vastuista ja ulkoisesta organisaatiosta:
a. Jotta tämä omistajuus toteutuisi selkeästi ja olisi seurakuntalaisten käsissä, kannatan vaalitapaa jossa sekä paikallisseurakuntaneuvoston että yhtymävaltuuston jäsenet valitaan suoralla vaalilla. Olemme kuulleet ongelmista, joita tähän liittyy, mutta kannustaisin etsimään luovaa ja toimivaa tapaa. Muun muassa edustaja Korhonen toi esityksessään selkeät perustelut tälle vaalitavalle niin demokratian takia kuin ”suhmurointiongelmien” välttämiseksikin, joita silloin tällöin tällaisissa tilanteissa tapahtuu.
b. Mielestäni yhtymävaltuuston tulisi valita yhtymän johtaja, pääjohtaja, kuten tässä mainittiin edellä, tai sitten ”lääninrovastiksi” nimitetty. Tällöin, kun johtaja olisi valtuuston valitsema, hän saisi myös valtuutuksensa oikealta taholta. En usko, että tämä valinta myöskään estää hänen tai muidenkaan pappien kaitsentasuhdetta piispansa kanssa, mutta tietysti nämä asiat pitää keskustella läpi.
c. Kun määritelmässä yhtymää kuvattiin sanoilla: ”kevytrakenteinen palveluorganisaatio”, niin parasta (nopealiikkeisintä ja edullisinta) päätöksentekoa mielestäni edustaisi menettelytapa, jossa yhtymän johtaja, lääninrovasti, esittelisi johtoryhmänsä kanssa valmistelemansa asiat valtuuston päätettäväksi. Siinä olisi siis vain yksikerroksinen elin, valtuusto, jossa olisivat luottamushenkilöt, ja se tekisi päätökset. Tunnistan tämän ongelman erityisesti suurien yhtymien kohdalla siinä mielessä, että tällaisen päätöksentekoelimen pitäisi olla määrällisesti rajattu, ei monen kymmenen henkilön yhteisö, sillä silloin mielekäs päätöksenteko ja hallituksenomainen työskentely on vaikeampaa. Joten ainakin suuremmissa seurakuntayhtymissä tarvittaneen apuelin eli neuvosto. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että valtuuston ja neuvoston puheenjohtajana pitäisi toimia maallikko. Tässä edustaja Simola korosti ja arvosti valmistelu- ja esittelyvaltaa, mutta varsinkin yhtymien kohdalla hän kaipasi arvonantoa seurakuntiin päin. Hyvä valmistelu, hyvä esittely, nopea päätöksenteko ja toteuttaminen luovat kuitenkin arvovaltaa, joka ehkä kestää pidempään ja on myös korkeampaa tasoltaan kuin pelkästään asemaan perustuva.
d. Yhtymämallin johtamisjärjestelmäosassa sivulla 24, tässä mennään nyt vähän yksityiskohtaan, mutta siinä kuvataan paikallisseurakunnan kirkkoherrojen vastuulle vain jumalanpalvelus, sakramenttien, kirkollisten toimitusten, sananjulistuksen ja yksityisen sielunhoidon vastuut. Muita, mielestäni myös hengellisiä toimintoja kuten kristillinen kasvatus, opetus, diakonia, evankeliointi ja lähetystyö hän vain valvoo. Ainakin pienemmissä seurakunnissa kirkkoherralla tulisi olla näistä asioista kokonaisvastuu, jolloin olisi helpompi luoda seurakuntaan selkeä yhtenäinen johtamis- ja työskentelyilmapiiri, siinäkin tapauksessa, että jonkin työalan edustaja on osa-aikainen, niin kuin varmasti tapahtuu.

Haluaisin mainita vielä kaksi seikkaa liittyen löyhemmin tähän rakenneuudistukseen. Edustaja Väliniemi kaipasi kokonaisuudistusta. Kun ajattelemme kirkon keskushallintoa, sitä, johon mekin tavalla tai toisella tässä salissa kuulumme, se omaa samanlaisen roolin kuin edellä mainittu yhtymä, nimittäin palvella seurakuntatyön mahdollistajana ja kehittäjänä. Kun nyt seurakunnan rakennemalli hiotaan toiminnallisesti ja taloudellisesti hyvin toimivaksi, pitäisi mielestäni käynnistää keskushallinnon kokonaisvaltainen arviointi ja rakenteen kehitystyö. Koska tällainen projekti näyttää kuitenkin kestävän, 8 vuotta ilmeisesti tässä seurakuntarakenteessa on mennyt ja vielä vähän aikaa menee, niin uskoisin, että 20-luvun alussa seurakuntalaiset ja kirkolliskokouksen jäsenet olisivat tyytyväisiä, kun tällainen työ olisi käynnistetty ja olisi sitten käsissä. Toinen näkökulma: On edelleen mainittu, että seurakuntarakenneuudistuksen käsittelyn yhteydessä, ja ennen sitä, olisi ollut hyvä käsitellä myös 4-vuotiskertomusta. Mielestäni käsittelyjärjestys ei ole oleellinen, mutta on hyvä että nämä asiat ovat yht´aikaa pöydällä. Nimittäin toiminnan rakenteet ovat tärkeitä mutta toiminnan sisältö ja merkitys tärkeämpiä. Hyvätkin rakenteet ilman kunnon sisältöä ja toiminta-ajatusta saavat aikaan vain tyhjäkäyntiä. Ja aika usein vajaissakin rakenteissa, jos ajatus on hyvä, saavutetaan ne tavoitteet, joita ajatuksissa on.

Seurakuntien palautepaperissa sanottiin, että kirkko on ja olkoon rohkeasti kirkko, lähellä ihmistä ja sen perustehtävä kirkkaana. Kirkko saa merkityksensä seurakunnassa. Se tulee näkyväksi seurakunnassa ja seurakuntalaisissa. Olemme hallintovaliokunnassa kielialoitteen, joka edellä mainittiin, yhteydessä puhuneet helluntain ihmeestä. Ensimmäisen seurakunnan esimerkki on yhä perusta sille miten seurakunta, ja kirkko, tuli ja tulee näkyväksi: apostolisessa opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, ehtoollisen vietossa ja yhteisessä rukouksessa. Ja levittäytyessään lähelle ja kauas alkuseurakunta julisti Hyvää Sanomaa syntien anteeksiantamuksesta ja iankaikkisen elämän toivosta. Se ulottui ennen pitkää tänne meillekin ja siitä me tänä päivänä nautimme.


Paluu