Puheenvuoro



Huttunen Jukka, edustaja

Otsikko:
Talousvaliokunnan mietintö 1/2005 kirkkohallituksen esityksestä 7/2004, joka koskee Kirkon keskusrahaston perusmaksun maksuperusteen muuttamista ja yhteisövero-osuuden jakoperusteen tarkistamista

Täysistunto:
Torstaina 12 päivänä toukokuuta 2005 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät edustajat. Olen käynyt reserviupseerikurssin 165, ja jos jotain sieltä muistan niin on se, että käskynannossa johtajan tulee aina ilmoittaa oma paikkansa. Se oli kylmän sodan aikainen kurssi 80-luvun alussa ja me kaikkia perinteitä kunnioittamattomat upseerioppilaat virnuilimme, että jos sota syttyy, niin oma paikkamme on ruotsinlaiva. Emmehän toki olisi sellaista tehneet tosi paikan tullen, mutta nyt tällä hetkellä espoolaisella on sellainen tilanne, että jottei oma paikka olisi suoraan Turusta Tukholmaan, täytyy tämä puheenvuoro käyttää. Asian tekee erityisen vakavaksi se, että omat appivanhemmatkin asuvat Salossa, siis jos en tätä puheenvuoroa käytä, niin ei ole paluuta kotiin Espooseen eikä edes kotimaiseen maastakarkoituspaikkaan Saloon. Oma paikka olisi sitten ruotsinlaiva. En voi väittää olevani iloinen, kun joudun tämän puheen pitämään.

Aluksi totean talousvaliokunnan mietinnöstä, joka siis noudattelee peruslinjassa, oikeastaan kokonaisuudessaan kirkkohallituksen esitystä, ne asiat, jotka kyllä ymmärrän ja voin jossakin määrin hyväksyäkin. Ensiksi ymmärrän yleisesti sen, että kirkossa tulee suorittaa tasausta seurakuntien välillä. Ymmärrän myös hyvin sen, että yhteisövero on se osuus tuloistamme, josta tasausta perustellusti voidaan tehdä. Sen asian hyväksynkin. Ymmärrän hyvin hautatoimilain aiheuttaman kytkennän ja sen ymmärrän vallan hyvin, että kaikkialla kuollaan. Ymmärrän sen, että yhteisöveron uusjako on sinänsä tuolla hautatoimilain perusteella varsin looginen. Senkin ymmärrän tai aavistelen tai luulen ymmärtäväni, että kirkkohallitus on ollut valtion taholta jonkinlaisessa lievässä puristuksessa tässä asiassa. Painettahan on varsin suorasukaisesti luotu myös meidän keskuudessamme, jotka muodostamme valtiosta itsenäisen kirkon korkeimman päättävän elimen. Viittaan vain viime syksyn istuntokauden valtiovallan edustajan varsin suorasanaiseen tervehdykseen, sinänsä miellyttävässä kahvihetkessä, jossa en nyt muista oliko jotain cremiä pullan päälle. Kahvihetki oli mukava, tervehdyksen viesti meille hyvin selvä. Vaikka tämänkin ymmärrän, minun on hieman vaikea sitä hyväksyä. Ymmärrän myös niin, että olemme nyt tosiasiallisesti, jos aivan totuutta katsomme silmiin, allekirjoittamassa käsityksen, että yhteisövero-osuus on valtion korvaus seurakuntien hoitamasta hautatoimesta, eikä ehkä tulevaisuudessa muuta.

Muutama kriittinen huomautus ja kysymys vielä. Ensiksi, kun kirkkohallituksen ja talousvaliokunnan laskelmissa on meille jo aikaisemmin ilmoitetun mukaisesti, otettu tehdyt hautaustoimen investoinnit, ei nyt käsillä oleva ota huomioon tulevia investointitarpeita. Se ei voi sitä yksityiskohtaisesti tietenkään tehdäkään, mutta olisin toivonut sen olevan mietinnössä edes mainittuna. Ne tulevat investointitarpeet, nehän on hautatoimessa hyvin erilaisia nyt menettävien seurakuntien ja monien saavien seurakuntien kohdalla. Ja ne ovat myös erilaisia jossakin määrin menettävien seurakuntien kesken eli investointitarpeet voimakkailla muuttovoittoalueilla ovat hyvin merkittäviä. Nyt tässä salissa sanotaan, että kaikkialla joudutaan tekemään hautaustoimen investointeja. Aivan oikein, näin onkin, mutta ne suurimmat investoinnit ovat tähän mennessä tehdyt ja tulevat varmasti tulevaisuudessakin ja ihan aivan lähitulevaisuudessa juuri näihin muuttovoittoseurakuntiin ja niihin muuttovoittoseurakuntiin, missä absoluuttinen väkimäärän lisäys on varsin suurta, joissa joudutaan niin muodoin rakentamaan tulevaisuudessa varsin paljon hautausmaita. Valmistautuessani tähän kirkolliskokousistuntoon pyysin Espoosta meidän suunnitelmiamme ja arvioitamme näistä investoinneista ja sain tosin 1990-luvun lopulla tehdyn arvion, joka kertoo sen hetkisen arvion mukaan, sen hetkisen ennusteen mukaan Espoon seurakuntayhtymän hautatoimen investointitarpeeksi lähivuosikymmeninä pikkuista vaille 30 milj. euroa. Tuon arvion, se on arvio, sen alentavia tekijöitä toki tiedetään. Eräs keskeinen mahdollinen alentava tekijä on se, millä tavalla esim. tuhkausten osuus hautatoimessa Espoossa ja suurissa kaupungeissa, joissa on krematorio, lisääntyy. Ilmaisia eivät ole uurnahautausmaatkaan, senkin me tiedämme. Ja kaikki me tiedämme sen, että maan hankinta, useasti näillä menettävillä seurakunnilla, näillä kaupunkialueilla, on merkittävästi kalliimpaa kuin missään muualla Suomessa. Toiseksi totean vain, että suurissa kaupunkiseurakunnissa, erityisesti paisuneella pääkaupunkiseudulla, jonka itse hyvin tunnen, ei voitaisi kuvitellakaan hautapaikkojen antamista ilmaiseksi seurakuntalaisille ja nyt tällä hetkellä myös seurakuntaan kuulumattomille. Arvailen, että aika moni seurakunta Suomessa vieläkin niin voi tehdä. En missään tilanteessa tule teille kertomaan, että laittakaa hinta hautapaikalle. Tiedän kyllä hyvin sen minkälaisia vaikutuksia teidänkin tilanteessa tällaisesta toimesta on. Mutta toivon myös, että meille jotka asumme pääkaupunkiseudulla tai suurissa kaupungeissa, ei myöskään sanota, että milloinka te nostatte sen veroprosenttinne määrän normaalille tasolle.

Sitten vielä se kysymys, ehkäpä toivekin, ja ainakin tällainen keskusteluun yllytys. Rohkenen toivoa, että se voisi muodostua vielä sellaiseksi, että jonkinlaisen muutosesityksen yksityiskohtaisessa käsittelyssä tai ainakin toivomusponnen voisi tehdä, en tiedä. Olen näet realisti. Tiedän sen, että talousvaliokunnan esitys tulee menemään täällä kirkkaasti läpi. Kysymykseni taustatiedot ovat luettavissa mietinnön sivulta kaksi, sen viimeisestä täydestä kappaleesta, jonka Marjatta Hyttinen meille jo lyhyesti referoikin. Vuoden 2003 luvuilla muutos talousvaliokunnan mietinnön mukaisesti, siis Kirkkohallituksen laskelmien mukaisesti, Helsingin seurakuntayhtymälle on siis 2,7 milj. euroa, Espoolle 1,2 milj. euroa, Salo-Uskelalle siis koko verotulo huomioon ottaen ehkä suhteessa kaikkein raskaimmin 0,6 milj. euroa. Oli hyvä kuulla, että teillä oli varauduttu pitkällä aikajänteellä tähän, niin meilläkin. Ja Oululla vielä 0,4 milj. euroa. Nämä luvut ovat tuloksena laskelmista, siis sen jälkeen, kun menettäjien asemaa helpottamaan on tehty toinen puoli uudistuksesta eli perusmaksun määräytymisen muutoksen oletettu vaikutus on laskettu jo tuohon mukaan. Kysyn nyt talousvaliokunnan edustajilta, oikeastaan niin kuin vastausta siihen Marjatan puheenvuorossa esittämään asiaan jo, johon hän ei sitten sanonut oikein perusteita. Kysyn tätä myös Kirkkohallituksen taloudesta vastaavalta kirkkoneuvokselta ja lopultakin teiltä kaikilta: Onko mitään mahdollisuutta, jos ja kun muutoksia tähän esitykseen ei tulla saamaan, saada edes selkeää, riittävän pitkää siirtymäaikaa muutokselle, ainakin näiden suurempien menettäjien osalla? Viiden vuoden siirtymäaika merkitsisi kaikille, niin uskon, mahdollisuutta terveesti ja tasapainoisesti oman toimintansa järjestämiseen ja taloutensa suunnittelemiseen. Nuo luvuthan merkitsevät karkeasti ottaen esim. Salo-Uskelan kohdalla n. reilun 10 viran palkkausmenoja vuodessa. Kysymys siis ensin talousvaliokunnalle ja kirkkoneuvos Rantaselle: Onko siirtymäaika mahdollista rakentaa ja jos on, miten se hallinnollisesti ja teknisesti olisi toteutettavissa? Sen jälkeen kysymys teille muille: Tahdotteko te ymmärtää tällaista siirtymäaikaa meille, jota te pidätte useimmiten vain rikkaina, joskus jopa ehkä vähän röyhkeän rikkaina? Lopuksi on sanottava tämäkin, tämä nyt ehkä ei ole ihan kotimatkan tae, mutta sanon sen, että kun me katsomme suurimpien saajien joukkoa, niin ei tässä kyllä nyt voida sanoa, että on kysymys mistään kirkon seurakuntien tasauksesta köyhille. Olen vieläkin sitä mieltä, että jatkaminen vanhalla, pari vuotta sitten hyväksytyllä linjalla, olisi ollut parempi ja tasapainoisempi tie kirkon kokonaistaloustilanteessa.


Paluu