Puheenvuoro



Määttänen Annika, edustaja

Otsikko:
Monimuotoisuuden edistäminen kirkon työyhteisöissä (Edustaja-aloite 2/2010)

Täysistunto:
Tiistaina 4 päivänä toukokuuta 2010 klo 12.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvä kirkolliskokousväki. Lämpimästi kannatan tätä Henrietta Grönlundin aloitetta "Monimuotoisuuden edistäminen kirkon työyhteisöissä" ja olen yksi allekirjoittajista. Monimuotoisuus ei siis tarkoita vain ulkoisesti havaittavaa erilaisuutta, kuten aloitteessa todetaankin. Nostan esiin vain yhden siivun työyhteisöjen monimuotoisuudesta, ja se liittyy kirkon työntekijöiden vakaumusten erilaisuuteen. Monimuotoisuutta arvostava ja hyödyntävä työyhteisö sallii työntekijöittensä erilaisuuden myös vakaumusten alueella. Meidän kirkostamme sanotaan, että tässä kirkossa katto on korkealla, seinät leveällä, kaikki saavat tulla ja kaikilla on tilaa hengittää. Kirkon työyhteisöjen haasteena on se, miten sovinnollista arkea eletään ja työtä johdetaan tämän avaran monimuotoisuuden keskellä. Juuri tähän tarvitaan uudenlaista johtajuuden tukemista, jotta me oppisimme parempaa erilaisuuden sietokykyä.

Piispainkokouksen avauspuheessa tämän vuoden helmikuussa arkkipiispa Paarma totesi: "luterilaiseen ajatteluun on aina kuulunut tietyn moninaisuuden ja moniäänisyyden hyväksyminen. Luterilaisilla kirkoilla ei ole ollut sellaista paavia tai patriarkkaa, joka sanoisi, miten muiden on ajateltava. Ei edes kirkolliskokouksen päätöksiä ole ymmärretty sellaisiksi, että niiden tulisi tukahduttaa kirkossa toisella tavalla ajattelevien äänet". Arkkipiispa jatkoi: "Demokratia toteutuu vain siellä, missä annetaan tilaa erilaiselle ajattelulle ja mielipiteelle. Demokratia on moniäänistä." Myöhemmin arkkipiispa jatkoi, että "kirkon ei tule siis olla huolissaan moniäänisyydestään silloin, kun se ei koske evankeliumin puhdasta julistusta ja sakramenttien oikeaa käyttöä. "Sen sijaan meillä on paljon opittavaa siinä, että hyväksymme tämän moniäänisyyden. Opimme suvaitsemaan toisella tavalla ajattelevia ja elämään heidän kanssaan samassa kirkossa".

Uusi Tie -lehden päätoimittaja Leif Nummela kirjoitti pääkirjoituksessaan tämän vuoden maaliskuussa, että "jos halutaan ajaa aidosti moniäänistä kirkkoa ja jos lähtökohtana pidetään sitä, että Raamattua voidaan tulkita monella eri tavalla, pitäisi sallia ja kestää sekin, että tulemme uskonkysymyksissä ratkaisevasti erilaisiin ja jopa täysin vastakkaisiin näkemyksiin. Juuri siinä paljon mainostettu avoimuus ja suvaitsevaisuus punnitaan, että me kestämme todellisen erilaisuuden. Avoimuus ja suvaitsevaisuus eivät toteudu siellä, missä keskustelun tarkoitus on vain manipuloida muut keskustelijat oman näkemyksen taakse ja sulkea kaikki eri mieltä olevat ulos yhteydestä". Näin siis Leif Nummela.

Piispa Simo Peura otti viime vuonna Kotimaa-lehden kolumnissa kantaa kirkollisen keskustelun laatuun ja tarkoitukseen ja kaipasi yhteyttä varjelevaa keskustelua. Peura kirjoitti, että "itselle vieraat kannat on otettava aidosti todesta ja niitä on kunnioitettava". Esimerkkinä tämän hetkisestä kirkollisesta keskustelusta piispa Peura mainitsi "kirkolliskokouksen, jossa sanan säilä viuhuu ja lyö milloin mistäkin suunnasta. Tyytymättömyyttään ilmaisevat kansankirkon etäisimmät laidat. Niin jyrkän vanhakantaiset kuin jyrkän vapaamieliset. Maltillisetkin haluaisivat uudistaa kirkkoa, mutta eivät hinnalla millä hyvänsä", arvioi Peura, ja jatkoi, että "kirkollisen keskustelun tila kapenee uhkaavasti. Moni asia muuttuu kovin mustavalkoiseksi, ja vastakkainasettelu kärjistyy. Jyrkillä mielipiteillä ei enää päästä eteenpäin. "Se, että itselle vieraat kannat otetaan aidosti todesta ja että niitä kunnioitetaan, vaatii meiltä kaikilta todella paljon. Siellä laidoillakin." Näin kolumnissaan Simo Peura.

Kirjassaan Avoin taivas piispa Eero Huovinen kirjoittaa, että "miten usein itse kukin lankeamme ajattelemaan, että asiat kirkossamme olisivat paremmalla tolalla, jos vain muut ja nuo toiset parantaisivat tapansa ja noudattaisivat sitä, mitä minä pidän oikeana. Avoin ja kriittinen keskustelu on sekä tarpeen että välttämätöntä", kirjoittaa Huovinen ja jatkaa: "Miten osaisimme antaa keskinäiselle vuoropuhelulle riittävän ison ja toisia kunnioittavan tilan?" Huovinen toteaa, että "ehkä me tarvitsisimme kirkossakin vähän enemmän tahtoa pysyä yhdessä. Vähän enemmän taitoa kuunnella toisiamme, vähän enemmän sen ajattelemista, mitä varten me kirkkona loppujen lopulta olemme olemassa". Piispa Huovinen lainaa kirjassaan Bonhoefferin ajatusta: "Sellainen ihminen, joka rakastaa enemmän unelmaansa kirkosta kuin sitä kirkkoa, jonka keskellä elää, voi tuhota molemmat, vaikka hänen tarkoituksensa olisivat kuinka kunnialliset, vakavat ja uhrautuvat tahansa."

Tässä monimuotoisessa todellisuudessa erilaisten mielipiteiden ja raamatuntulkintojen keskellä me teemme työtä ja elämme uskoamme todeksi, toivottavasti keskinäistä yhteyttä vaalien ja toisillemme rakkautta ja kunnioitusta osoittaen. Yksi tapa tukea tätä yhteyttä varjelevaa keskustelua on aloitteen ehdottama monimuotoisuusohjelman valmistelu kirkon työyhteisöjen tueksi.


Paluu