Puheenvuoro



Kankkonen Stig, ombudet

Otsikko:
Kirkkoherranvaalia koskevien kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen säännösten muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 6/2011)

Täysistunto:
Maanantaina 2 päivänä toukokuuta 2011 klo 13.00

Teksti:
Värderade ordförande, arvoisa puheenjohtaja. Hyvät kollegat. Haluan sanoa heti alkuun, että olen suoran vaalitavan puolella. Olen myös sitä mieltä, että voi olla kaksi vaalitapaa, mutta siinä tapauksessa, kuten Perret sanoi, suora vaalitapa tulisi olla ensisijainen ja välillinen toissijainen. Kun olen lukenut näitä perusteluita välilliselle vaalitavalle, ihmettelen kyllä tätä ajatuksen juoksua. Yritän lyhyesti käydä tämän läpi. Sivulla 6 luvussa "Nykytilan arviointi", lukee näin. "Nykyistä vaalijärjestelmää voidaan pitää demokraattisena, mutta kansanvallan toteutuminen on kyseenalaista silloin, kun seurakuntalaiset eivät käytä äänioikeuttaan ja äänestysprosentti jää hyvin alhaiseksi." Minun ymmärtääkseni demokratia on järjestelmä, eikä se ole siitä kiinni miten sitä käytetään. Meillä on maita, joissa äänestysprosentti on ollut 100, joskus ehkä vähän ylikin. Olen varma, että olemme samaa mieltä siitä, että ne maat eivät ole demokraattisia. Tämä ajatustapa ei mene jakeluun. Toinen on se, että painotetaan johtajuutta ja ennen kaikkea hallinnollista johtajuutta ja käytetään sitä argumenttina sille, että pitää olla välillinen vaalitapa. Asettaisin tämän kehityksen sellaisenaan kyseenalaiseksi. Haluammeko todella tehdä kirkkoherrasta hallinnollisen johtaja? Minä en halua sitä tehdä. Miten voidaan järjestää järkevää ja tehokasta hyvää hallintoa toisella tavalla? Minusta ei pidä sementoida sellaista kehitystä, joka johtaa harhaan. Mutta jos olemme sitä mieltä, että kirkkoherra on ennen kaikkea toimitusjohtaja, silloin tämä on oikea tapa. Minusta tällä tippuu pohja siltä ajatukselta, että seurakuntalaisilla ei ole kykyä kutsua itselleen paimenta. Minusta se on heidän ja meidän oikeutemme ja siitä täytyy pitää kiinni. Minusta se, että voi olla vaikeaa kommunikoida näitä taitoja, tietoja ja soveltuvuutta suorissa vaaleissa, ei voi olla argumentti sille, että siirrytään välillisiin vaaleihin. Silloin pitää miettiä sitä, millä tavoin voidaan tehostaa tiedottamista, informaatiota, kommunikaatiota - millä nimellä sitä halutaankin kutsua. Haluan myös, kuten Huttunen, osoittaa, että olen lukenut tämän paperin alusta loppuun. Sivulla 9 lukee kolmantena vaihtoehtona: "Äänestysaktiivisuuteen ei vaalisäännösten korjaamisella kuitenkaan voida vaikuttaa, vaan äänestysaktiivisuuden nostaminen jää seurakunnan toiminnan varaan." Minusta näin ei voi ajatella. Ei aktiivisuus ole yksittäisen seurakunnan varassa, vaan kyllä se on kokonaiskirkon tehtävä tehdä kirkkoherranvaaleista niin mielenkiintoisia, että ne todella houkuttelevat vaaliuurnille. Ja lopuksi, sivulla 13 puhutaan siitä, että sekä luottamushenkilön tehtävän haluttavuuden, että seurakuntavaalien merkittävyyden arvioidaan kasvavan jos siirrytään välilliseen vaaliin. Seurakunnan luottamuselimissä toimitettavan valinnan arvellaan myös luovan hyvät lähtökohdat kirkkoherran ja luottamushenkilöiden tulevalle yhteistyölle. Tässä on minusta aika tavalla spekulaatiota. Jos aloitan siitä loppupäästä, että "luo hyvät lähtökohdat". En minä ole niinkään varma, että jos tiukan äänestyksen jälkeen jossain seurakuntaneuvostossa valitaan kirkkoherra, niin ovatko lähtökohdat silloin parhaat mahdolliset. Sitten se, että luottamushenkilöillä, jotka saisivat vallan valita, nousisi suurempi mielenkiinto luottamustehtäviä kohtaan. Se voi pitää paikkaansa. Mutta miten se vaikuttaa seurakuntalaisten mielenkiintoon? Minusta se on se tärkein asia. Luottamushenkilöitä saadaan kyllä, siihen ei tarvita porkkanaa. Kysymys on siitä, miten saadaan enemmän aktiivisuutta seurakuntalaisten keskuuteen. En jaksa ymmärtää, että se tapahtuisi riistämällä heiltä oikeus valita paimenensa.




Paluu