Puheenvuoro



Keltto Pekka, edustaja

Otsikko:
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2007 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2007-2009 (Kirkkohallituksen esitys 1/2006)

Täysistunto:
Maanantaina 6 päivänä marraskuuta 2006 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Tulin tänne kannattamaan paljon halvempaa kokeilua. Nimittäin sivulla 80 kirjassamme on Pertti Rajalan aloite retriittitoiminnan kokeilua kehitysvammaisten hengellisessä työssä, jota Satakunnan seurakuntien yhteinen kehitysvammatyö kokeilisi. Mitenkä hiljaisuuden retriitti toimisi kehitysvammaisten kanssa? Paul Tillich on jossakin kirjassaan sanonut näin lyhyesti aforismin tavoin, että "rajalla näkee selvemmin". Kun liikutaan ymmärryksen ja ymmärtämättömyyden rajalla, voidaan oppia jotakin tärkeää. Voidaan oppia jopa jotakin tärkeää ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta, oppia jotakin häneltä ja hänestä. Hänestä, jota minä en ainakaan ymmärrykselläni tavoita yhtään. Hiljaisuuden retriitti saattaa olla kehitysvammaisten kanssa monella tavalla hedelmällinen kokeilu. Kun minä kahden Jumalan kanssa, tai me yhdessä hänen edessään opettelemme vain olemaan, hiljaa. Jumala kuuluu puhuvan sydämen hiljaisuudessa. Kirkon kehitysvammatyössä yritetään opetella pyhää yksinkertaisuutta, uskon yksinkertaisuutta, kaiken meidän monenlaisuutemme keskellä, monitouhuisuutemme, etten sanoisi. Koska meillä on melko kiinteä yhteys kaikkien kirkon kehitysvammatyön tekijöitten välillä, uskon, että voimme melko välittömästi jakaa kokemuksia ja oppia Satakunnasta, missä ilmeisesti kollegani Heikki Mäkelä on seurakuntansa kanssa liikkeellä, olemassa.

Toinen asia, jonka haluan nostaa esille ja jonka oikeastaan Pauliina Kainulainen jo nostikin esille. Todella me olemme toiminta- ja taloussuunnitelmaa nyt tässä käsitelleet ja tehneet tätä lähetekeskustelua. Puhemiesneuvoston esityksestä olemme lähettämässä sitä talousvaliokuntaan mietinnön laatimista varten. Taloudelliset reaaliteetit ovat tietenkin otettava huomioon ja sen vuoksi on aivan välttämätöntä, että asiasta laatii mietinnön kirkolliskokoukselle talousvaliokunta. Mutta kysyn, viitaten jo tähän mennessä käytyyn lähetekeskusteluun ja siinä esille nostettuihin asioihin. Eikö olisi syytä todellakin kääntää meidän katsettamme vähän toisin päin, mikä on sitä välttämätöntä toimintaa? Mikä on sitä välttämätöntä toimintaa ja sitten kysyä vasta, mihin meillä on varaa. Eikö olisi välttämätöntä, että asiaa pohtisi joku muukin valiokunta. Lähtökohtana on enemmän kirkon perustehtävä ja toiminta. Tulevaisuuteen tähyily sen toivon varassa, jota eivät mitkään eurot anna. Sen takia tulin esittämään, että kirkolliskokous lähettäessään tämän asian talousvaliokuntaan antaa sille ohjeeksi, että se pyytäisi lausunnon esimerkiksi yleisvaliokunnalta.


Paluu