Puheenvuoro



Kankkonen Stig, ombudet

Otsikko:
Kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkkohallituksen ohjesäännön muuttaminen kirkon henkilöstö- ja taloushallinnon kehittämiseksi (Kirkkohallituksen esitys 2/2010)

Täysistunto:
Maanantaina 3 päivänä toukokuuta 2010 klo 12.45

Teksti:
Värderade ärkebiskop, arvoisa arkkipiispa, bästa ombud, arvoisat kirkolliskokousedustajat. Kun olen seurannut tätä keskustelua, niin se on ollut mielenkiintoinen keskustelu, se on osoittanut, kuten Jukka sanoi, että voi lukea papereita niin monella eri tapaa ja näin todella on. Olen myös todennut, että annettu lähtökohta keskustelulle on hyvin tärkeä ja nyt haluaisin esittää ehkä tyhmiä kysymyksiä, mutta kuitenkin. Kysyisin, onko lähtökohta tälle keskustelulle oikea? Nyt lähetään siitä, että meillä on valtavasti töitä, joita seurakunnissa ei pystytä hoitamaan ja täytyy luoda sitten tällainen 200 henkilön virasto niitä tehtäviä hoitamaan. En ole kuullut kenenkään kysyvän, että onko todella pakko olla näin paljon tehtäviä. Piispa Björn Vikström liippasi aika läheltä siinä omassa puheenvuorossaan ja itse asiassa puuttui siihen. Minusta tämä on kuitenkin se tärkein kysymys tässä HeTassa. Nyt on vähän niin, että oli ongelmat mitkä tahansa, niin HeTa on se ratkaisu. Tuli mieleen englantilainen sarja Kyllä Herra Pääministeri, kun Sir Humphrey yrittää myydä Trident-ohjusohjelmaa valtiolle, niin hän sanoi, että tämä ratkaisee kaiken. Että tämä on paras, mitä on olemassa, tätä Englannilla pitää ilman muuta olla. Nyt tuntuu, että tämä HeTa, se on vähän niin kuin kirkon Trider eli kun vaan hommataan tämä järjestelmä nyt, niin kaikki hoituu. Minä en todellakaan ole niin varma siitä, minä olen pikemminkin sitä mieltä, että jos lähdetään hoitamaan näitä ongelmia tätä kautta, niin me sementoidaan tulevaisuus, joka tulee yhä monimutkaisemmaksi, yhä laajemmaksi, yhä miten sanoisi, turhaksi. Byrokratia lisääntyy, koska me pystymme hoitamaan byrokraattisilla elimillä on vielä kaiken lisäksi tapana lisätä byrokratiaa, jotta voisivat todistaa olemassaolonsa tarpeellisuutta. Eli asettaisin sen kysymyksen nyt, että onko kaikki se työ, mitä nyt tehdään seurakunnissa, ja jota ei mukamas ehditä ja pystytä tekemään, onko se tarpeellista vai pitäisikö ehkä lähteä siitä päästä karsimaan ja sitten katsoa, että mikä olisi se järjestelmä, jolla näitä aivan tarpeellisia ja välttämättömiä töitä pystytään hoitamaan.

Sitten tässä on myös asetettu vastakkain keskushallinto ja seurakunnat. On kysytty, että minkä takia seurakunnat eivät ole aikaisemmin ryhtyneet yhteistyöhön. Kukaan ei ole kysynyt sitä, että minkä takia keskushallinto ei ole aikaisemmin ryhtynyt toimenpiteisiin, jotta tämä kehitys ei johtaisi tällaiseen monimutkaiseen järjestelmään, joka meillä nyt on. Koska ei kai kukaan väitä sitä, että nykyiset ongelmat talous- hallintopuolella johtuvat seurakunnissa tapahtuvista päätöksistä. Nämä päätökset, jotka nyt aiheuttavat ongelmia, on tehty keskushallinnossa siis ainakin seurakuntien yläpuolella. Voi olla, että valtiovalta on tehnyt niitä ja niin poispäin, mutta ei voi seurakuntia siitä syyttää, että he nyt kamppailevat näiden ongelmien kanssa. En oikeastaan ymmärrä, että mitä ratkaistaisiin tällä HeTalla, päinvastoin minusta se olisi askel kohti monimutkaisempaa, hankalampaa järjestelmää ja se tilanteessa, jossa koko kirkko joutuu pohtimaan, että miten me voisimme supistaa toimintaamme. Miten me hoidamme mahdollisimman yksinkertaisesti ja halvalla perustehtäviä. Tähän tilanteeseen oltaisiin luomassa sitten tällainen 200 henkilön mammuttivirasto, joka kuten sanoin jo aikaisemmin, sementoi tämän onnettoman kehityksen.


Paluu