Puheenvuoro



Pihlaja Pirjo, kirkkoneuvos

Otsikko:
Kyselytunti

Täysistunto:
Keskiviikkona 6 päivänä marraskuuta 2013 klo 15.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Edustaja Heikki Hiilamo on kysynyt seuraavaa:
Suomen evankelisluterilaisen kirkon aarre on seurakuntadiakonia. Missään toisessa luterilaisessa kirkossa ei seurakuntadiakonialle ole yhtä vahvaa toiminnallista asemaa. Suomalainen seurakuntadiakonia kukoistaa, koska sillä on suhteessa muiden maiden luterilaisiin kirkkoihin paremmat resurssit. Kirkkojärjestyksessämme todetaan yksiselitteisesti, että ”seurakunnassa tulee olla kirkkoherran, kanttorin ja diakonian virka” (KJ 6:1).

Evästäessään kirkkohallitusta seurakuntarakenneuudistuksen valmistelussa kirkolliskokous päätti, että säädös voitaisiin tarvittaessa purkaa. Tämä voisi johtaa seurakuntadiakonian aseman dramaattiseen heikentymiseen.

Vuonna 2011 laaditun ja kirkon nelivuotiskertomukseen 2012 sisällytetyn kyselytutkimuksen mukaan 84 prosenttia kirkon jäsenistä piti hyvin tärkeänä tai melko tärkeänä syynä kuulua kirkkoon sitä, että kirkko auttaa vanhuksia ja vammaisia. Yhtä suuri osa jäsenistä mainitsi syyksi kuulua kirkkoon sen, että kirkko auttaa vaikeuksissa olevia ihmisiä. Nämä olivat esitetyistä kysymyksistä kaikkein tärkeimpiä syitä kuulua kirkkoon.

Onko kirkkohallitus valmistelemassa esitystä, jossa diakonian virka ei olisi yksi pakollisista seurakunnan viroista? Jos on, millaisia vaikutusarvioita tämän ehdotuksen tueksi on valmisteilla?

Vastaukseni: Kirkkohallituksessa valmistellaan seurakuntarakenneuudistusta (Uusi seurakuntayhtymä 2015) kirkolliskokouksen viime toukokuussa tekemien linjausten pohjalta. Yksi tuolloin tehdyistä peruslinjauksista oli, että seurakuntayhtymään kuuluvien seurakuntien henkilöstö tulee olemaan hallinnollisesti seurakuntayhtymän henkilöstöä, joka olisi sijoitettuna seurakuntiin. Asiaa koskevassa hallintovaliokunnan mietinnössä on todettu, että samalla voidaan harkita seurakunnan pakollisia virkoja koskevan kirkkojärjestyksen määräyksen kumoamista.
Kun linjauksen mukaan työnantajatahona on seurakuntayhtymä, on luontevaa, ettei henkilöstöresurssien käyttöä sidota säädöstasolla liian pitkälle. Valmistelun tavoite henkilöstön joustavasta käytöstä yhtymän alueella tulee olla mahdollista. Valmistelussa on pidetty tarkoituksenmukaisena luoda puitelainsäädäntöä, jolloin henkilöstön sijoittamista koskevat päätökset voidaan tehdä paikallistasolla alueellisten tarpeiden sanoittamalla tavalla.

Valmistelussa ei kuitenkaan olla muuttamassa seurakunnan perustehtävää – kirkkolain mukaan seurakunnan tehtävänä olisi jatkossakin huolehtia muun muassa sielunhoidosta ja diakoniasta. Lisäksi seurakuntayhtymän tehtäväkuvaan liitettäisiin lain tasolla velvollisuus huolehtia siitä, että seurakunnilla on riittävät henkilöstövoimavarat tehtäviensä hoitamiseen. Vaikka diakonian virkaa ei enää säädettäisikään seurakunnan pakolliseksi viraksi, diakoniasta huolehtiminen säilyy seurakunnan velvollisuutena ja siten seurakuntayhtymän on turvattava riittävät resurssit myös tämän seurakunnan tehtävän hoitamiseen.

Tällä hetkellä säännösten valmistelu on kuitenkin vielä kesken, joten myöskään esityksen vaikutusten arviointi ei ole valmis. On totta, että voimassa olevan säännöksen mukaan seurakunnissa tulisi olla diakonian virka. Toisaalta kuitenkin säädetään myös, että seurakunnan diakonian virka voidaan tuomiokapitulin päätöksellä jättää määräajaksi täyttämättä tai täyttää vain osa-aikaisesti. Muutos olisi siis se, että päätösvalta diakonian virkojen sijoittamisesta yhtymään kuuluviin seurakuntiin olisi seurakuntayhtymällä. Tämä asia nähdään kysymyksessä uhkana ja oletetaan sen vaikuttavan diakoniatyöhön negatiivisesti. Valmistelussa muutos on ajateltu positiivisena mahdollisuutena – mahdollisuutena jakaa diakoniatyön voimavaroja seurakuntayhtymän sisällä siten, että se olisi myös niiden saatavissa, joilla tätä mahdollisuutta ei tällä hetkellä ole. Toisaalta valmistelussa luotetaan myös siihen, että paikallistasolla nähdään diakoniatyön tarve ja osataan tehdä oikeita päätöksiä tuon tarpeen kattamiseksi.


Paluu