Puheenvuoro



Kääriäinen Kimmo, kirkkoneuvos

Otsikko:
Kirkon ulkoasiain neuvoston toimintakertomus 2012 (Kirkkohallituksen esitys 2/2013)

Täysistunto:
Maanantaina 13 päivänä toukokuuta 2013 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät kirkolliskokousedustajat

Kirkon ulkoasiain neuvoston tehtävänä on hoitaa kirkon suhteita muihin kirkkoihin, uskontokuntiin ja kirkkojen välisiin järjestöihin ja päättää yhdessä arkkipiispan kanssa kirkon edustamisesta näissä asioissa ja johtaa ulkoasiain osaston toimintaa. Kirkolliskokous valitsee arkkipiispan puheenjohdolla toimivan kirkon ulkoasiain neuvoston, johon valitaan neljäksi vuodeksi kymmenen jäsentä sekä kullekin henkilökohtainen varajäsen. Neuvostossa on kirkon ulkoasiain hoidon kannalta laaja ja monipuolinen asiantuntemus.

Kertomuksessa käsitellään ulkoasian neuvoston alaista toimintaa melko laajasti, jolloin myös ulkoasiain osaston toiminta tulee kuvattua kattavammin kuin Kirkkohallituksen toimintakertomuksessa. Mukana on myös suppea alaluku Kirkon Ulkomaanavun toiminnasta, sillä ulkoasiain neuvosto nimittää Kirkon Ulkomaan avun säätiön hallituksen puheenjohtajan ja hallituksen jäsenet.

Nostan esille muutamia asiakokonaisuuksia Kirkon ulkoasiain neuvoston toimintakertomuksesta.

Ensimmäinen on se, että kristinuskolla menee edelleen hyvin!

Maapallon noin seitsemästä miljardista ihmisestä joka kolmas on kristitty: kristittyjä on 2,4 miljardia. Kristittyjen määrä on kasvanut ja kasvun odotetaan edelleen jatkuvan. Maanosista eniten kristittyjä on edelleen Euroopassa (sisältää Venäjän), mutta kristinuskon painopiste on siirtynyt globaaliin etelään: jo kaksi kolmasosaa kristityistä on päiväntasaajan eteläpuolisissa maissa. Kristittyjen määrällinen kasvu on voimakkainta Afrikassa. Kristittyjen keskuudessa voimakkain määrällinen kasvu tapahtuu helluntailaisiin, karismaattisiin ja uuskarismaattisiin yhteisöihin kuuluvissa liikkeissä. Myös luterilaiset kirkot kasvavat, osin käsittämättömällä nopeudella. Kasvuvauhdista voi ottaa esimerkiksi vaikkapa Etiopian luterilaisen Mekane Yesus -kirkon. Kommunistivallan lopussa vuonna 1990 kirkon jäsenmäärä oli kaksi miljoonaa, nyt se on kuusi miljoonaa.

Mainitsin nämä kristinuskon hyvät uutiset myös viime vuonna samassa tilanteessa, mutta halusin toistaa asian sillä meitä on nyt kymmeniä miljoonia enemmän. Haastetun kirkon on hyvä muistaa, että uusia sisaria ja veljiä tulee koko ajan lisää vaikka kotikulmilla olisikin haasteita.

Toisena teemana on Kirkon ulkomaanapu

Kirkon ulkomaanavun tehtävänä on toteuttaa pitkäjänteistä kehitysyhteistyötä, antaa katastrofiapua, edistää ihmisoikeuksien toteutumista ja tukea köyhiä sisarkirkkoja sekä tehdä niihin liittyvää vaikuttamistoimintaa ja kansainvälisyyskasvatusta. Näin Kirkon ulkomaanapu toteuttaa kirkkomme sille antamaa kansainvälisen diakonian tehtävää. Kuluneen toimintavuoden aikana Kirkon Ulkomaanavun säätiön hallitus hyväksyi Kirkon Ulkomaanavun uuden strategian vuosille 2013–2016. Tämä strategia on jaettu pöydillenne.

Kirkon ulkomaanapu on kasvanut viimeisten vuosikymmenien aikana nopeasti ja siitä on muodostunut tunnettu, luotettu ja arvostettu avustusjärjestö, jonka volyymi viime vuonna oli yli 30 miljoonaa euroa. Kirkon ulkomaanapu on yksi kirkon menestystarina. Muutama vuosikymmen sitten se oli osa kirkon ulkoasiain osastoa muutamalla työntekijällä. Nyt se on Suomen suurin kehitysyhteistyöjärjestö ja toiseksi suurin katastrofiavun antaja. Se on myös kansainvälisesti arvostettu avustusjärjestö, joka omalla erikoisosaamisellaan toimii kirkollisten avustusjärjestöjen kansainvälisessä kattojärjestössä ACT-Allianssissa (Action for Christians Together).

Kirkon ulkomaanapu on tuonut merkittävän panoksen Inkerin kirkon uudelleenrakentamiseen, se on ollut apuna lukuisissa katastrofeissa eri puolilla maailmaa ja viime vuosina se on tullut yhä arvostetummaksi toimijaksi rauhantyössä. Toiminnassaan Kirkon ulkomaanapu painottaa ihmisoikeuksien toteutumista ja haluaa puuttua ongelmien rakenteellisiin syihin niin toimintamaissa, kansainvälisessä politiikassa kuin suomalaisessa yhteiskunnassa.

Kirkon ulkomaanapu tekee hyvää. Se tekee hyvää myös kirkolle! Sen julkisuuskuva kirkon avustusjärjestönä on erittäin myönteinen. Se tarjoaa mielekkäitä osallistumismahdollisuuksia monenlaisille kirkkomme jäsenille ja myös niille, jotka eivät enää tai eivät vielä ole kirkkomme jäseniä. Kaikki varmaan tuntevat Naisten pankin, joka on yksi menestystarina itsessään. Kirkon ulkomaanavun tehtävänä ei ole tehdä perinteistä julistustyötä. Se välittää hyvää sanomaa teoilla, käytännöllisellä lähimmäisen rakkaudella niiden keskuudessa, joilla on kaikkein vaikeinta.

Kolmas näkökulma liittyy ekumeenisiin organisaatioihin.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on Luterilaisen maailmanliiton, Kirkkojen maailmanneuvoston ja Euroopan kirkkojen konferenssin perustajajäsen. Merkittävä osa kirkon kansainvälisestä ekumeenisesta toiminnasta toteutuu näiden järjestöjen puitteissa. Lisäksi kirkkomme osallistuu alueellisiin kirkkojenvälisiin verkostoihin, kuten Porvoon kirkkoyhteisöön ja Barentsin kirkkojen neuvostoon sekä käy kahdenvälisiä oppineuvotteluja muiden kirkkojen kanssa.

Monet ekumeeniset organisaatiot elävät murrosvaihetta. Monet näistä järjestöistä perustettiin toisen maailmansodan jälkeen ja yhtenä keskeisenä tavoitteena oli kirkkojen yhteistyön kautta rakentaa sellaista maailmaa, jossa ei enää tapahtuisi maailmansodan kaltaista tragediaa. Rautaesirippu on kaatunut ja samalla ekumeenisten organisaatioiden toimintaympäristö, etenkin Euroopassa on muuttunut kun kylmän sodan aikakausi on päättynyt. Erityisen voimakkaasti tämä muutos koskettaa Euroopan kirkkojen konferenssia, jolla oli merkittävä sillanrakentajan rooli jaetun Euroopan kirkkojen välillä. Nyt se hakee uutta suuntaa, joka paremmin vastaisi muuttunutta toimintaympäristöä. Uusi suunta pitäisi löytää ensi kesänä pidettävässä yleiskokouksessa. Kristinuskon painopisteen siirtyminen eteläiselle pallonpuoliskolle merkitsee sitä, että myös etelän kirkkojen äänen tulee kuulua yhä enemmän kansainvälisten ekumeenisten organisaatioiden toiminnassa. Monet niistä elävät ja kasvavat hyvin toisenlaisessa yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa kontekstissa kuin monet Euroopan tai Yhdysvaltojen kirkot. Luterilaisen maailmanliiton piirissä tämä on merkinnyt hyvin haasteellista yhteisen tien etsimistä etenkin sosiaalieettisissä kysymyksissä.

Neljäs näkökulma liittyy koordinaation tarpeeseen kirkkomme ulkomaisessa työssä.

Kuten Kirkon ulkoasiain neuvoston toimintakertomus osoittaa, kirkollamme on laajaa kansainvälistä toimintaa. Kirkkomme piirissä on lukuisia toimijoita, jotka tekevät työtä ulkomailla – paljon arvokasta työtä lukuisissa maissa. Ongelmana on kuitenkin ollut se, että meiltä on puuttunut kokonaiskuva siitä mitkä järjestöt toimivat missäkin, millä profiililla ja millä volyymillä. Kirkon ulkoasiain neuvoston toimeksiannosta viime vuonna käynnistettiin selvitys siitä mitä suomalaiset kirkolliset toimijat tekevät kansainvälisesti. Kohderyhmänä olivat kirkon lähetysjärjestöt ja Kirkon ulkomaanapu, ulkosuomalaistyö, kirkolliset järjestöt ja säätiöt, kuten Helsingin diakonissalaitos, sekä hiippakunnat. Seurakuntien ja seurakuntayhtymien osalta omana kokonaisuutenaan on käynnissä ystävyysseurakuntatyötä koskeva kartoitus. Tämä selvitys tarjoaa kokonaiskuvan kirkon ulkomaantyöstä. Tämä auttaa koordinoinnissa, yhteistyön kehittämisessä ja mahdollisten päällekkäisyyksien välttämisessä. Osaltaan se edistää myös lähetysstrategian tavoitteita yhteistyön tiivistämisestä lähetysjärjestöjen välillä.

Toivottavasti ensi vuonna pääsen esittelemään tämän esityksen teille kauniilla kartalla, jossa näkyy myös visuaalisesti kirkon ulkomainen toiminta.


Paluu