Puheenvuoro



Huomo Matti, edustaja

Otsikko:
Kyrien paikka messussa (Edustaja-aloite 3/2015)

Täysistunto:
Perjantaina 8 päivänä toukokuuta 2015 klo 10.00

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, arvon edustajat. Aloite koskee messun liturgian järjestystä kohdassa 4, Yhteinen rippi, kohdassa 5, Päivän psalmi ja kohdassa 6, Herra armahda. Esitän, että messun järjestystä kyseessä olevissa kohdissa muutetaan esimerkiksi siten, että kohdassa 6, Herra armahda, vaihtoehtoa b käytettäessä Kyrie sijoittuu synnintunnustuksen edelle tai sen jälkeen. Vaihtoehtoa a käytettäessä se voisi sijaita nykyisellä paikallaan, tai sitten voi menetellä kuten vaihtoehto b muutoksen yhteydessä, jäljempänä esitetyin perusteluin.

Messun klassinen järjestys kuten kaikki tiedämme, on Kyrie, Gloria, Credo Sanctus, Angus Dei, Benedictus. Se on jo vuosituhantinen traditio. Meillä on omassa messussamme yhdeksän erilaista Kyrie-sävelmää neljässä eri sävelmäsarjassa. Meidän nykyisessä messussamme kohta 6, Herra armahda, Kyrie on sijoitettu synninpäästön ja kolminkertaisen aamenen, kiitosrukouksen aamenen ja päivän psalmin jälkeen. Näistä kiitosrukous ja päivän psalmi ovat messun kaavassa sisennettyjä eli ne voivat jäädä pois, kuten usein onkin asian laita seurakuntien messuissa. Kysymys aloitteessa on siitä, että nykyisellä paikallaan Kyrie, joka toteutetaan seurakunnissa ehkä useimmiten messun kaavassa vaihtoehdon b mukaisesti, antaa kirkkovieraalle ristiriitaisen viestin, sisäisen tunteen, synninpäästöstä, sen merkityksestä ja pysyvyydestä. Juuri, kun on julistettu synninpäästö ja se on vahvistettu kolminkertaisella aamenella, ehkä myös kiitosrukouksella, ja kuulija on uskossansa vapautunut raskaasta henkilökohtaisesta taakasta, ahdistuksesta, kaikista synneistänsä, aletaan heti sen jälkeen laulaa Herra armahda -hymniä. Herra armahda -hymni on ajatukseltaan, sävyltään ja sisällöltään anova, sureva, pyytävä, melankolinen ja katumusluonteinen, kaipaava. Synninpäästön ja kiitosrukouksen vapauttavien sanojen jälkeen katumushymniä laulettaessa tulee monen ajatuksiin hämmentynyt ja kyselevä olo: Eikö synninpäästö ollutkaan totta, eikö se kantanut tämän pidemmälle, kun heti lauletaan katumushymniä juuri julistetun synninpäästön ja siitä kiittämisen jälkeen? (Laulua: Aamen, aamen, aamen. Herra armahda ...) Se vapauttava olo, synninpäästöstä vapautus, kesti kolminkertaisen aamenen ja Herra armahda -hymniin valmistavan sisäänhengityksen ajan. Sen jälkeen ajatuksiin tulee jo heti muuta.

Hyvät kuulijat, ennen viimeistä jumalanpalvelusuudistusta Kyrie-hymnin paikka oli synnintunnustuksen jälkeen laulettuna katumusrukouksena, avuksi huutamisena osana synnintunnustusta, joka syvensi laulettuna synnintunnustuksen sisältöä messuun osallistujan mielessä. Paikka oli looginen, ihmisen normaalisti jäsentyvän ajatusmaailman mukainen. Katumus on rehellistä katumusta, kiitos on rehellistä kiitosta. Nykyisessä käytännössä joillekin kuulijoille tulee kyselevä, hämmentynyt, jopa epäuskoinen olo: eikö synninpäästön julistaminen ja kiitos ollutkaan oikea ja rehellinen ja pätevä, kun siinä on yllä kuvatut ristiriitaiset elementit? Eikö synninpäästö kannakaan tämän kauemmas? Ihmisen aito kokemus on ratkaiseva jumalanpalveluksessa, messussa tapahtuvassa julistuksessa. Me voimme selittää epäjärjestyksenkin järjestykseksi ja päinvastoin hyvän pahaksi ja pahan hyväksi, jos järjellisesti tahdomme niin filosofoida. Ihmisen aito kokemus, ymmärrys ja sisäinen kokeminen siitä, mitä hän messussa kuulee ja kokee ja elää, on ratkaiseva. Onko tämä sana totta hänen mielessään? Miten hän sen kokee ja miten se hänet vakuuttaa? Ja tuleeko hän kirkkoon toiste, uudestaan uskossa kokemaan saman vapauttavan vakuutuksen armosta, jota hän elämässään aina tarvitsee? Tässä on kysymys paitsi traditiosta ja historiallisesta tiedosta, myös tunneälystä, jota kirkon työssä aina tarvitaan. Kysymyksessä oleva kohta on ehtoollisen ohella yksi messun vaikuttavimmista ja syvällisimmistä kohdista. Sanajumalanpalveluksessa tätä yllä kuvattua ongelmaa ei luonnollisesti ole. Kiitän puheenvuorosta.



Paluu