Puheenvuoro



Luoma Tapio, piispa

Otsikko:
Henkilöseurakuntien mahdollistaminen uudessa seurakuntarakenteessa, hallintovaliokunnan mietintö 1/2014 edustaja-aloitteesta 4/2014

Täysistunto:
Keskiviikkona 5 päivänä marraskuuta 2014 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Käsillä olevan aloitteen tavoitteena on se, että uudessa seurakuntayhtymäprosessissa otettaisiin mukaan mahdollisuus henkilöseurakuntien muodostamiseen. Tässä aloitteessa tuodaan taustaintentio hyvin selkeästi esille. Monet herätyskristillisen uskonkäsityksen omaavat ja raamatun sanaa pitäytyvät kirkon jäsenet kokevat kansankirkossamme tapahtuneet muutokset liian suuriksi voidakseen enää sitoutua täydellä sydämellä sen toimintaan. Hallintovaliokunnassa tulkitsemme niin, että taustalla oleva ajatus kysyy: mitä kirkko voisi tehdä antaakseen tilaa niille jotka kokevat muutosten seurauksena vierautta kirkon sisällä? Taustalla kuuluu kysymys: onko meille vielä tilaa?

Hallintovaliokunta kävi tästä aloitteesta pitkän ja monipuolisen keskustelun. Haluan korostaa, että tätä kysymystä: "onko meille vielä tilaa?" myöskin puitiin tässä meidän hallintovaliokunnassa monelta kantilta. Totesimme sen miten aikasemminkin asiasta on keskusteltu, itse asiassa useaan otteeseen, tuorein selvitys asian tiimoilta kirkolliskokouksessa on toukokuulta 2011. Tuolloin vuotta aikaisemmin keväällä 2010 kirkkohallitus sai kirkolliskokouksesta toimeksiannon jossa selvitettiin parokiaali seurakuntajärjestelmästä luopumisen mahdollisuutta. Selvitystyössä voitiin käyttää hyväksi tuolloisen hallintovaliokunnan mietintöä. Hallintovaliokunta päätyi omassa pohdinnassaan esittämään aloitteen raukeamaan jättämistä kahdesta syystä: ensimmäinen syy on se, että tämä asia on ollut hiljattain perusteellisessa selvittelyssä eikä ole tiedossa sellaisia seikkoja jotka olisivat oleelliset muuttaneet tilannetta. Toisekseen, henkilöseurakuntien muodostamisen edellyttämä lainsäädäntö ei tällä aikataululla mitenkään voi enää mahtua mukaan seurakuntarakenneuudistukseen tähtäävään prosessiin. Näillä perusteilla hallintovaliokunta esittää, että kirkolliskokous päättäisi jättää tämän aloitteen raukeamaan.

Haluan käyttää tilaisuuden hyväksi pohtiakseni vielä äänen kysymystä, joka tämän aloitteen taustalla on: onko meille tilaa? Tämä kysymyshän kuuluu meidän kirkossamme aika monesta suunnasta eikä ainoastaan niin sanotun perinteisen herätysliikeväen keskuudesta. Yhä useammin, tämän muotoinen kysymys kuuluu myös niiden joukosta jotka, eivät ainoastaan viime aikoina, ovat alkaneet yhä enemmän kokea vierautta ennen niin tutussa kirkossaan, ja myös sieltä, jossa kenties on koettu, ettei koskaan ole oltukaan täysin hyväksyttyjä tämän kirkon jäseniä. Toisin sanoen on kysytty: onko meille enää tilaa ja toisaalta on kysytty: onko meille vihdoinkin tilaa?

Millainen on tämä kirkon tila jota monesta suunnasta toivotaan? Minkälaiseksi sitä halutaan? Tästä aivan lyhyesti vielä muutama ajatus.Minun mielestäni kun puhutaan siitä, onko meillä tilaa, tuleepa kysymys mistä suunnasta tahansa, se tila josta puhutaan, määritellään aina yhdessä. Kirkolliskokous joka alkoi tällä viikolla yhteisellä messulla, on yksi tapa jolla etsitään yhteistä tapaa määritellä sitä yhteistä tilaa jossa me kirkkona elämme. Myös muut kirkon hallintoelimet keskushallinnossa, hiippakuntahallinnossa ja seurakuntahallinnossa osallistuvat kirkon yhteisen tilan määrittelyyn. Myös yksittäinen ihminen tai kirkon sisäinen ryhmä tulee väistämättä vaikuttaneeksi yhteiseen tilaan. Silloin tuodaan oma panos kirkon elämään tavalla tai toisella. Toisaalta voidaan myös pyrkiä siihen, että asetetaan jonkinlaisia omia ehtoja sille tilalle jossa suostuttaisiin olemaan mukana. Kolmas näkökulmani on se, että yhteinen tila tulee kuitenkin konkreettisesti meidän kohtaamisissamme, siinä mitä tapahtuu meidän välillämme. Onko minun ajatuksissani ja minun vierelläni tilaa? Miten näen toisen ja miten häntä kohtelen? Mikä on minun suhtautumiseni silloin kun kohtaan lähimmäisen joka ei ole kaikesta minun kanssani samaa mieltä? Viimeinen näkökulma minusta on se, että kirkon tilan tulee määrittyä ennen kaikkea keskuksesta, ei niinkään reunoista ja rajoista käsin. Viime keväänä kirkolliskokoukselle esiteltiin Kohtaamisen kirkko -kirkon toiminnan suunta -asiakirja ja tällä viikolla meillä on ollut esillä Kirkon uusi tulevaisuusselonteko. Molemmat prosessit ovat voimakkaasti korostaneet sitä, että kirkon tulee määrittyä ennen kaikkea keskuksesta käsin, siis sen hengellisestä ytimestä käsin. Kun me sanomme, että Kristus on Herra, mitä johtopäätöksiä tästä tulisi vetää? Ainakin se johtopäätös, että kirkon tila on ennen muuta tilaa Kristuksen lähellä. Tällaisilla ajatuksilla halusin esitellä hallintovaliokunnan mietinnön, joka on siis ollut teillä luettavanannanne ennen tätä kokousviikkoa.


Paluu